Tämä huone on tainnut kaikista kotimme huoneista kokea eniten muutoksia näiden reilun neljän vuoden aikana. Aluksi muutettuamme tämä toimi lähinnä varastotilana, sillä kaikkea ei saatu todellakaan heti paikoilleen… Joten ovi pysytteli ensimmäiset kuukaudet kiinni. Sen jälkeen tästä tuli oleskeluhuone, sitten meidän makuuhuoneemme, sitten taas oleskeluhuone ja samalla mietimme, tulisiko tästä vai viereisestä makuuhuoneesta vauvan valtakunta. Kun selvisi, että saisimme pojan, helpottui päätös. Viereinen huone mustavalkoraitaseinänsä kera oli kuin tehty pojalle! Niinpä tästä muodostui sitten työhuone. Ja se onkin sitten teettänyt ajatustyötä… Miten mahduttaa tänne sekä miehen että minun läppärinurkkaus. Näiden lisäksi toki sisustuspuolikin on mietityttänyt. Mitä seinille, millaisia säilytysmahdollisuuksia sekä huonekalujen että pientavaroiden muodossa jne. Tiedän jo nyt, että tästä projektista tulee hieman pitkäkestoisempi ja se varmasti itseni tuntien laajenee. Mutta ei puhuta siitä vielä kovin kovaan ääneen…
Kuten aiemmin Pöytäihanuus mielen päällä -postauksessani mainitsin, olemme miettineet pöytäasioita. Aluksi mietimme sitä, täytyykö meidän hankkia toinenkin työpöytä, sillä tämä nykyiseni tuntuu turhan lyhyeltä kahdelle läppärille. Eikä kukaan jaksa sellaista päivittäistä rumbaa, jossa aina toisen kone täytyy siirtää pois edestä. YÖKS jo pelkästä ajatuksestakin! Toinen vaihtoehto olisi se aiemmin mainitsemani: tämän nykyisen pöydän korvaaminen pitemmällä eli pukkijalat ja se koivuvanerista teetetty pöytätaso. Meillä nimittäin molemmat tarvitsevat pöydän koneelleen; pelkkä sohvalla surffailu ei onnistu. En vaan millään haluaisi luopua tästä nykyisestä, Iskusta muutama vuosi sitten ostamastani pöydästä, tämä on niin mieluisa. Ja varastotilaa tarvitaan muuhun… Tässä nykyisessäkin pöydän lasikansi on irrotettava, mutta täytyy vielä miettiä, ovatko pöydän jalat liian lähellä toisiaan (niitä kun ei saa muutettua). Olen nyt kuitenkin alkanut pohtimaan, jos teettäisimmekin sen vaneritason tähän runkoon, kun on niin kiva ja jämäkkä. Kun pöydällä olisi vain kaksi läppäriä ilman muita härpäkkeitä, niin ehkä tila riittäisikin. Harvemmin kuitenkaan yhtä aikaa koneella olemme, joten ei varmaankaan tarvitsisi istua pöydänjalka omien jalkojen välissä.
Välillä näiden huonekalupohdintojen välissä on mukava tehdä rennompaa ajatustyötä ja inspiroitua! Selailin vanhoja lehtiäni; osa jäi itselle, osa lähti kiertoon ja osasta tuli repäistyä muutama inspiraatiokuva seinälle asti. Eräs kiva mood boardkin on hyvää vauhtia siirtymässä suunnitteluasteelta toteutusasteelle.
Kunnes pöytäasia ratkeaa, käytän tätä ROOM21:lta blogin kautta saamaani Normann Copenhagenin Block-pöytää täällä tällaisena sivu-/apupöytänä. Täytyy sanoa, että olen niin tykästynyt tällaiseen pyörillä liikkuvaan pikkupöytään (tai tarjoiluvaunuun :)), että mietin jo toisen hankkimista! Kesällä terassilla olisi varmasti oikein omiaan. Mielen päällä pyörii Ikean Vindalsö-tarjoiluvaunu. Tuo kyseinen tuote pyörii mielessäni ainoastaan Suvin upean tuunauksen ansiosta! On tainnut joku muukin ottaa vinkistä vaarin, ainakin mitä Instagramin kuvavirrasta voi päätellä :).
Näissä kuvissa näkyykin hyvin tuo työpöydän lasitaso. Olen kääntänyt sen väärinpäin valkoinen puoli ylöspäin, sillä tuo ns. oikea puoli vihertää makuuni liikaa.
Kokonaiskuvia ei nyt vielä hetkeen ole luvassa, sillä huone on selkäni takaa täydessä kaaoksessa, heh! Täällä on kehyksiä ja julisteita, jotain varastoon ja ehkä myyntiinkin menevää suloisessa sekamelskassa. Mulla on aina niin monta projektia kesken, että näky on sitten tämä. Onneksi olen kuitenkin onnistunut rajaamaan nämä sotkuni tähän yhteen huoneeseen… Ja onneksi mieheni antaa mun rauhassa puuhastella eikä huomauttele kaaoksista! Niin ja toki sitten se tärkein ja arvokkain projekti, joka on nyt päiväunilla, rajoittaa ja hidastaa puuhasteluitani hieman, mutta niin pitääkin. Haaveilin muuten tuossa hetki sitten tulevista kesäaamuista; niistä alkukesän, jolloin edessä oleva kesä tuntuu taas pitkästä aikaa niiiiiiin ihanalta. Miten aamupuuron jälkeen tepastelemme poitsun kanssa terassille linnunlaulua kuuntelemaan. Siirretään lelut terassille ja leikitään siellä aurinkovarjon suojassa kisut seuranamme. Siinä voi riippukeinussa ottaa vaikka pienet torkutkin. Ollaan vain eikä ole mihinkään kiire! Voi kuulkaas, ei taida olla kuin pari kuukautta noihin hetkiin! ♥