Joku teistä saattaa muistaakin reilun vuoden takaisen Pyykkipäivä-postaukseni, jossa kirjoitin, miten käytän valkopyykkiä pestessäni hyväkseni ruokasoodaa. Sen avulla valkopyykki pysyy kivan ja raikkaan valkoisena eikä ala harmahtamaan. Monista muista blogeista lukemistani tavoista poiketen käytän itse ruokasoodaa siten, että laitan pesuainelokeroon puolet pesuainejauhetta ja puolet ruokasoodaa eli siis käytän aineita yhdessä. Tällöin myös yksi pesukerta riittää, on taloudellisempaa ja ympäristöystävällisempääkin näin.

Tämän vinkin kuulin aikoinaan äidiltäni ja tällä tavoin olen valkopyykkini jo parin vuoden ajan pessyt, tulokset on omissa silmissäni ainakin täydellisiä :). Ilman muuta osaltaan vaikuttaa myös itse pesukone, jolle olisi hyvä säännöllisesti tehdä sitruunahappokäsittely (saa apteekista) ja on myöskin hyvä pyörittää kone joskus muulloinkin tyhjänä 90 asteessa. Valkoiseen lopputulokseen vaikuttaa myös se, että käyttää valkopyykille tarkoitettua pesuainetta sekä muistaa oikeat pesulämpötilat!

Pari viikkoa sitten vessan yhteen valkoiseen mattoon oli ilmestynyt tahra, joka ei lähtenyt pikaisella käsinpesulla pois. Niinpä hankasin tahrakohtaan kevyesti ruokasoodaa; kuitenkin siten että sitä jäi tahran päälle ihan näkyviin asti maton mennessä pesukoneeseen ja pesin sen normaalisti koneessa pesuaineen kera. Pesuohjelman jälkeen tahrasta ei ollut tietoakaan eli toimii tahranpoistossa ainakin tässä osoitteessa!

Nämä asiat tulivat mieleeni ihan siitä syystä, että täällä on koko aamun laulanut sekä astianpesukone että pyykinpesukone, jonka aionkin startata nyt toisen kerran! Eipähän tarvitse viikonloppuna tuhlata aikaa moiseen, viikkosiivoukset muutenkin jo hyvällä mallilla. Iltapäivällä kauppareissu – aion niiiiiiiin ostaa tulppaanikimpun (ehkä kaksi)! Ja valtavan kasan hedelmiä; appelsiinit on aivan superherkullisia ja mehukkaita tähän aikaan vuodesta :)

Mukavaa tammikuista viikonloppua (tammikuun viimeistä muuten, mihin tämä kuukausi katosi :O), toivottavasti myös aurinkoista sellaista!

 

Ihastelen usein kauniita TineK Home:n kynttilälyhtyjä, mm. Emilian blogissa ne silloin tällöin vilahtelevat – ihanan herkkiä ja suloisia! Tässä viikolla yhtenä iltana kynttilöitä sytytellessäni mietin, että olisipa kiva sytyttää kynttilä sellaisen sisälle. Sitten muistin erään sokerikon, joka nökötti keittiökaapissa ihan käyttämättömänä. Sain sen ja samanlaisen kermakon mukaani vanhempieni kotoa vuosia sitten.

Niin ihana sokerikko, joka nyt sai uuden elämän kynttilälyhtynä. Vähän kuin ne TineK Home:n kynttilälyhdyt, mutta ei kuitenkaan. Saan tästä varmasti sisustushörhön leiman otsaani, mutta onpa niitä siellä jo ennestäänkin ja lisää mahtuu ;D

Jännitin aluksi, että kestääkö lasi palavan lämpökynttilän kuumuutta, mutta huoli oli turha: lasi ei lämmennyt juuri nimeksikään neljän tunnin aikana. Kivi-kynttilälyhtyni lämpenevät huomattavasti enemmän! Kynttilänliekit muodostavat lasin avulla aivan upeita kuvioita pöytään – pimeällä niin kaunis näky, sohvapöydän katseenvangitsija. Näinkin pieni asia on tuottanut paljon iloa iltaisin :)

Olen tehnyt monenlaisia löytöjä keittiökaapeistani viime viikkoina: useista laseista saa kivoja maljakoita (kuten vaikka näille amarylliksille tai tulppaaneille) ja sokerikoista kynttilälyhtyjä – esim. kolmesta erilaisesta sokerikosta saisi ihanan kokoelman kynttilälyhtyjä! Eipä siis muuta kuin kaappeja penkomaan :).

Kivaa sunnuntaita  toivottavasti sielläkin on yhtä upea auringonpaiste kuin täällä!

 

Ystäväni (terkkuja sinne pohjoisempaan!) kyseli multa eilen, että joko ois joulukuusikuvia nähtävillä… Nappasin sitten pari kuvaa jo nyt, hänen ja ehkä jonkun muunkin mieliksi :).
Mies pystytti kuusen siis perjantaina ja viikonlopun mittaan sitä sitten vähän pöyhittiin ja koristeltiin. Kuusta valaisee LED-valosarja, jonka selvittelemisessä vierähtikin tovi… Niin hyvin kuin sen mielestäni viime jouluna säilöön pakkasinkin, oli siinä varmaan sata sotkukohtaa :/. Mies rauhallisempana ja kärsivällisempänä istahti alas sitä selvittelemään ja kun se vihdoin oli selvä, kuului vain raskaan huokauksen siivittämänä: no nyt, nakkaa ne tohon kuusen päälle :D

Muutama lahja on jo paketoitu, niitä on sekä korin sisäpuolella että päällä. Ihmeen rauhassa on saanu lahjat naruineen olla! Nuorempi kisu, joka on se tuhoisampi uteliaampi tapaus, ei osoita mitään mielenkiintoa näitä kohtaan. Kuusen alla kyllä patsastellaan ihan kiitettävästi ja veikkaan, että kun koristeet valtaavat kuusen, samaan aikaan valtaa meidän kodin tassu + joulupallo -ääni… Joulupalloille on ihan pakko antaa vähän tassusta, erityisesti ilta-/yömyöhällä! Alaoksille ripustetaankin sellaisia koristeita, jotka eivät mene rikki kun maahan iskeytyvät. Se kahinaääni kuuluu kyllä ehdottomasti jouluun! :D

Kuusen jalka erottui oksien ja lattian välistä vähän turhankin hyvin. Vaikka miten kuusen alimpia oksia asettelin, ei auttanut asiaa. Niinpä peitin jalan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tein sen lampaantaljoilla: yksi isompi ja kaksi pienempää riittivät peittämään jalan. Meidän lattia on sen verran vaalea, vaikka ei valkoinen olekaan, että se sulautuu mukavasti lampaantaljoihin. Taljoilla mennään tai sitten kokonaan ilman; kyllähän lahjat ja tonttusetkin jalan peittää, ainakin osittain. :)

Nyt vielä viimeisetkin joulukortit kuoreen ja pyrähdys postiin! Enää kaksi viikkoa jouluun, muistakaahan nauttia tästä odotuksesta :))