Saan aina silloin tällöin kysymyksiä, mikä olisi hyvä järjestelmäkamera; mikä kamera kannattaisi hankkia? Tuohonhan on aika vaikea vastata ihan tuosta noin vain, sillä se riippuu niin monesta seikasta. Mitä ja millaisissa olosuhteissa aikoo kuvata, kuinka paljon kuvaa, kulkeeko kamera usein mukana eli minkäkokoinen kamera olisi järkevä hankkia jne. Budjetista nyt puhumattakaan. Itse kuitenkin sanoisin, että ei ehkä kannata ostaa sitä edullisinta vaihtoehtoa, vaan säästää vaikka hieman kauemman aikaa rahaa, jotta saa heti hieman paremman kameran. Nimittäin usein nälkä kasvaa syödessä ja tässä touhussa ehkä nopeastikin, jolloin sinulla on äkkiä uuden kameran hankinta edessä… Mutta näihin yksityiskohtiin sen kummemmin kantaa ottamatta voin kertoa hieman omista kameroistani.

Eniten olen kuvannut Canonin järjestelmäkamerallani. Ostin sen noin nelisen vuotta sitten. Kamera on Canon EOS 550D. Oikein hyvä kamera mielestäni; toki tuon jälkeenkin on tullut jo useita uusia malleja samasta sarjasta. En kuitenkaan usko, että saman sarjan kameroilla olisi mitään todella ratkaisevia eroja. Erot tulevat lähinnä sarjojen välillä: kymppisarja, satassarja (esim. 6D on täysin eritasoinen kamera kuin 60D ja 600D) jne.. Toki tähän liittyy sellainen nollapeli eli jos nollia puuttuu kameran mallista, niin ne löytyvät sitten kameran hintalapusta, heh heh!

canon

Objektiiveilla voi vaikuttaa valokuvaamiseen paljon. Usein objektiivilla on jopa suurempi merkitys kuin kameran rungolla. Kameran mukana tulee yleensä perusobjektiivi, joka onkin ihan hyvä ns. perusvalokuvaamiseen. Sillä varmasti pääsee hyvään alkuun, mutta kuten sanoin, usein nälkä kasvaa syödessä ja jossain vaiheessa kamerallaan haluaa ehkä hieman monipuolisempia kuvia. Perusobjektiivilla otetut kuvat saattavat alkaa ajan myötä näyttämään tylsiltä. Kameran omat asetukset ovat rajalliset eli niillä ei saa aikaiseksi kaikkea mahdollista, mutta objektiivin vaihtamisella saa kuviin taas ihan erilaista monipuolisuutta. Objektiivin valinnassa kannattaa aina huomioida se, millaisia kuvia sillä on tarkoitus ottaa ja valita objektiivi sen mukaan; ei toisinpäin. Tämän vuoksi tähän ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa pätevää vinkkiä: joku kuvaa eniten ulkona ja joku sisätiloissa. Joku kaipailee makrolinssiä, joku laajakulmaa, joku teleobjektiivia jne.

Itse kaipasin kamerani peruslinssin lisäksi valovoimaista objektiivia (eli suuren aukon objektiivia). Niinpä hankin kameraani Sigman 30mm f/1.4 -objektiivin, jonka saa tällä hetkellä hieman alle 300 eurolla; itse maksoin siitä aikoinaan lähes 400 euroa. On kuitenkin ollut jokaisen euron arvoinen, niin kiva objektiivi on kyseessä! Ja tässä todellakin riittää valovoimaa aina f/1.4 aukkoon asti. Hieman huokeampi vaihtoehto tuolle voisi olla esim. Canonin 50mm f/1.8 (hinta tällä hetkellä reilun satasen). Tuokin on oikein valovoimainen objektiivi, suurin ero noissa kahdessa on oikeastaan polttoväleissä. Myös Nikoniin saa vastaavanlaisia objektiiveja, kuten nyt varmasti ihan mihin tahansa muuhunkin järjestelmäkameraan.

235

Indiedaysin ja Olympuksen taannoisessa yhteistyössä pääsin testailemaan elämäni ensimmäistä kertaa Olympuksen järjestelmäkameraa, tarkalleen ottaen Olympus PEN E-PL7 -kameraa. Ajattelin nyt kirjoitella tästä kamerasta hieman enemmän, kun ahkeraa käyttöä on takana kohta kaksi kuukautta. Aivan ensimmäisenä ominaisuutena kamerassa viehätti sen pieni koko (sekä kaunis ulkomuoto :)), siis jo ennen kuin sain sen käteeni. Hirmuisen kätevä kantaa mukana, sillä pienen lapsen kanssa sitä tavaraa on ihan riittävästi mukana muutenkin. Olen aivan supertyytyväinen tähän uutukaiseeni! Olen useaan otteeseen hehkuttanut miehelle kameran kuvanlaatua ja tulipa kerran jopa tokaistua, että taidan myydä Canonini pois. Mies kuitenkin vastusteli sanoen, että pitäähän sulla olla välineitä. Ja totta, en ole luopumassa Canonistani. Ennen Olympuksen saapumista olin jopa miettinyt Canonin päivittämistä raskaampaan sarjaan, mutta se saa nyt jäädä. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa kuitenkin, eipä sitä koskaan tiedä! Mutta annetaan Canonin jatkaa vielä kesälomailuaan, sillä tämä Olympus tuntuu nyt ihan ykköseltä enkä voi tarpeeksi intoilla tuota kameran pientä kokoa. Pieneen käteeni just hyvä ja miten vaivatonta onkaan kantaa sitä mukana vaikka ja minne (pojan trikoopipon sisällä :D)!

Kameran kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. Kuvat ovat tarkkoja ja värit toistuvat upeina. Tässä tulee nyt yksi ero Canoniini: tällä Olympuksella, vaikka otan miten valovoimaisia kuvia, värit eivät tunnu haalistuvan. Yleensähän nimittäin, kun valotusta lisää, värit saattavat haalistua valoisuuden lisäyksen myötä. Ei kuitenkaan tässä ja siitä olen ollut hämmästynyt! Ja erittäin positiivisesti yllättynyt! En tiedä olenko sitten tehnyt vanhalla kamerallani jotain väärin, mutta ihan samalla M-ohjelmalla kuvaan aina ja näin ollen ihan samoja asetuksiakin kameroissa säätelen.

231

Sain Olympuksen kamerani mukana todella laadukkaan ja valovoimaisen objektiivin. Jos se ei olisi tullut kameran mukana, olisin ostanut sen jälkikäteen. Kyseessä on M.ZUIKO DIGITAL 25mm f/1.8. Ei siis mitenkään radikaalisti eroa Canonin Sigma-objektiiviini nähden, joten voisikin sanoa, että nämä tällaiset valovoimaiset objektiivit on ehdottomasti lemppareitani. Tässäkin makuasia ratkaisee: toinen tykkää oikein valovoimaisista kuvista (kuten minä) ja toinen ei. Eli objektiivin hankintaa kannattaa miettiä siltäkin kantilta.

Seuraavaksi objektiivikseni haaveilen jotain hieman laajakulmaisempaa versiota, mutta alustavasti kun olen hintoja tiiraillut, ei tonni tuohon hankintaan näyttäisi riittävän… Joten ihan heti en ole tuota haavettani toteuttamassa; sen verran isoja hankintoja on jo tänä vuonna tullut tehtyä ja vuoden puoliväli on vasta nipin napin ylitetty! Toki otan jo nyt ilomielin vastaan suosituksia laajakulmaobjektiiveista, joten jos niitä löytyy, niin ei muuta kuin näpyttelemään! :)

Toivottavasti tästä postauksesta sai irti edes jotain vinkkiä näitä asioita pohtiville ja toki lisää saa kysyä, jos mielessä jotain pyörii!

 

Tulipas tuosta eilisestä Pitkäaikainen valaisinhaaveeni -postauksestani mieleeni eräs toinen valaisin, jonka jalan puhdistaminen/kiillottaminen oli kerran täällä puheenaiheena. Tai onhan tuosta jo tovi vierähtänyt, sillä kirjoitin aiheesta Makuuhuonetta-postauksessani yli vuosi sitten… Harmittelin tuolloin, että Pentikin Rondo-valaisimen jalka oli melkoisen ärsyttävä puhtaanapidettävä ja lisäksi hopeinen lampunjalka oli ajan saatossa alkanut muuttumaan kellertäväksi/kullansävyiseksi. Aivan kuten messinkisillä esineillä on tapana.

Viesteistänne päätellen en ollut ainoa asiaa pähkäillyt. Muutamia putsausvinkkejä tuohon postaukseeni tulikin. Lupasin itsekin tuolloin, että jos keksin asiaan ratkaisun, jaan sen täällä. Kummempaa ratkaisua en keksinyt kuin Taikasieni: aavistuksen kosteana se pyyhkii valaisimen jalan pölyt ja rannut tiehensä ja jättää sen taas kauniin hopeiseksi! (Tärkeää on pyyhkiä jalka heti sienikäsittelyn jälkeen kuivaksi!) Oma Rondoni pääsi kuitenkin uuteen kotiin tässä vajaa kuukausi sitten. Reilussa neljässä vuodessa mitta täyttyi tuosta putsailusta ja jos jotain uutta hankkii, on joskus myös jostain luovuttava.

0123

Vietimme tänään kivan päivän kaupungilla ja mökilläkin ehdimme pyörähtää pitkästä aikaa. Niin upea päivä taas ja lämmin! Nyt maha täynnä nakkikastiketta ja perunamuusia ajattelin lakata kynnet jollain keväisellä sävyllä; tein tänään hieman kevätkosmetiikkahankintoja. Taidan kyllä jättää varpaankynsien lakkailun miehelle. Huikkasin äsken vaatehuoneesta, että haen kohta lakan jolla voit lakata mun varpaankynnet. Olohuoneesta kuului ällistynyt Ai mää vai? Ai ny vai?! Kyllä tästä hyvä tulee! :D

 

 

Eilisellä ostosreissulla teimme mutkan myös Biltemaan. Aikomuksena oli hankkia vauvapeili autoon, sain tähän vinkin ystävältäni. Sellainen peili, joka kiinnitetään resorinauhalla autonistuimen niskatukeen ja näin kuski voi seurata turvakaukalossa matkustavaa pientä. Varmasti superkätevä erityisesti silloin, kun autoilen vauvan kanssa kaksin!

Peili tuli hankittua ja voi minkä toisen löydön tein, on se Biltema vain yllätyksiä täynnä! Hyllyllinen lampaantaljoja: kiharaisia harmaita (näiden hintaa en muista) ja valkoisia pitkäkarvaisia, sellaisia ihanan muhkeita! Muistin heti loppuvuoden, jolloin hankin samanmoisen Anttilasta; hankintaa mietin vaikka kuinka pitkään, sillä hinta kirpaisi: 69,90 €. Joulunajan tarjousseteli tiputti hintaa kuitenkin kympillä ja niinpä harpoin autoon kaunis lampaantalja kainalossa. Eilen tuota muistellessa hieman suuta kuivasi siinä Bilteman valkoisten lampaantaljojen hintalappukyltin alla: 29,90 €, joten olihan se ostettava! Nyt niitä on sitten kaksi (tai oikeastaan kolme valkoista, mutta se kolmas on vuosikausia vanha ja erilainen karvaltaan kuin nämä kaksi uudempaa).

020

Siinä tuolilla uutukaiseni! Erityisplussa sävystä: ei kellerrä yhtään liikaa, vaan on juuri oikean valkoinen. Kellertävämpiäkin siellä joukossa kyllä oli, jos joku sattuu pitämään sellaisista.

Tässä taljat; vasemmalla Anttilan versio ja oikealla Bilteman – hyvin samanlaiset! Anttilan taljan koko on lapun mukaan 50/55×90/95 cm, kun taas Bilteman 50×85 cm. Kuvakulma voi tässä hieman hämätä, mutta luonnossa kokoeroa ei edes huomaa. Eroa on ainoastaan taljojen muodoissa:

011

Vaikka näiden sesonkia ei enää kovin pitkästi ole, niin ovatpahan valmiina ensi syksyä ajatellen! Nyt kun samanmoisia lampaantaljoja on kaksi, voi niitä käyttää makuuhuoneessa sängynvierusmattoinakin. Myös vauvalle pulkkaan, vaunuihin yms. kiva! Ja vaikka hänen käytössään on yksi, on vielä jäljellä toinen, jota voi sitten pitää osana kodin sisustusta.

cats

014

Näitä kuvia ottaessani huomasin, kuinka tukalaa se alkaa (tämän palleavauvan kanssa) olla… Kyllä hengästyy ja kaikenmoiset kuvausasennot eivät enää niin vain onnistukaan! Bebe on edelleen niiiiin ylhäällä kuin mahdollista ja niiiiin sinnikkäällä kippuralla kuin vain mahdollista… Joten koittakaahan kestää, seuraavina viikkoina voi olla luvassa mielenkiintoisia räpsyjä :).