/

>

Aktiiviset lukijat varmasti muistaa, miten loppuvuodesta pähkäilin uuden kameran hankintaa. Ostinkin sit lopulta kaksi kameraa tarkoituksenani pitää niistä toinen. Käytin kameroita yhtä aikaa, testailin ja vertailin. 
Nämä kamerat oli Canon EOS 500D (järkkäri) ja Canon Powershot S95 (ei järkkäri).


Vaikka tämä järkkäri on kamerana kauniimpi (:D) ja monipuolisempi ja ja ja…




… päädyin silti pitämään alemman Powershotin enkä oo katunu! 
Mun kärsivällisyys & kiinnostus ei ainakaan tässä vaiheessa riittäny järkkärin kans säätämiseen (tulevaisuudesta en toki tiedä), vaan mulle sopii parhaiten kamera, joka on heti valmis tilanteeseen ku tilanteeseen. Lisäks mulla on aika pienet kädet ja ne kädet väsy järkkäriä käyttäessä melko pian, heh!


Tämä on enemmän kuin täydellinen kamera pieneen käteen:


Kuvat Googlen kuvahaku

Kameraani kuvaillaan mm. näin:

PowerShot S95 on edistynyt pienikokoinen digitaalikamera kuvaajille, jotka tarvitsevat etenkin hyvää suorituskykyä ja monipuolisia käsisäätöjä. Uudessa mallissa on kehitetty kameran helppokäyttöisyyttä, käsisäätöjä, HD-videokuvausta, HS System -järjestelmää ja hybridikuvanvakainta. 
HS System -järjestelmän ja valovoimaisen objektiivin ansiosta 10,0 megapikselin PowerShot S95 suoriutuu loistavasti hämärässäkin. Teräväpiirtovideot, RAW-tallennus ja ainutlaatuinen, nopeat käsisäädöt mahdollistava objektiivin säätörengas tekevät siitä ihanteellisen raskaan sarjan valokuvaajan taskukameran.


Aina silloin tällöin törmää juttuihin, missä aivan kuin oletetaan, että ostamalla järjestelmäkameran, on hyvät kuvat taattu! Mutta faktahan on, että kyllä sillä järkkärilläkin huonoja kuvia saa :). Sen käyttöä täytyy opetella ja toki on hyvä olla myös silmää valokuvaamiseen. Sitte alkaa olla jo melko hyvät edellytykset niihin onnistuneisiin & hyviin kuviin.
Toki tärkeintä on olla itse tyytyväinen omiin otoksiin, muulla tuskin on väliä! Monenlaisilla kameroilla saa hyviä kuvia. Tottakai laadukkailla järkkärikuvilla ja pokkarikuvilla eroa on, mutta mikä riittää itselle, se riippuu aina siitä :). 
Mä ainaki oon tyytyväinen omiin kuviini ja nautin kaikesta, mitä voin kamerani läpi katsella :). Ja ennen kaikkea nautin oman kamerani käyttämisestä!



Säännöllisesti tulee tiedusteluja, millä kuvaan, joten tässä vastaus teille samaa miettiville!
Ja jos joku miettii uuden kameran hankintaa, mutta ei lämpene järkkärille, on tässä erittäin hyvä vaihtoehto! Canon Powershot S95 ei ole paljoakaan järkkärirunkoa edullisempi, hintaa kameralla on ostopaikasta riippuen 359 eurosta aina yli neljäänsataan. Järjestelmäkameran hintaa toki nostaa sitten objektiivit ja muut mahdolliset lisävarusteet. 

Mutta voi miten ihana tätä pientä kameraani on käyttää <3.
Erityisesti kamerassa pidän sen pienikokoisuudesta sekä erittäin valovoimaisesta objektiivista! Tietysti suuri plussa paukahtaa myös kuvanvakaimesta.  
Mies kysyikin viime viikonloppuna, ku taaaaaas kerran kameraani ylistin, et pitääkö ostaa toinen samanlainen varalle ;D. 
Not bad idea, not bad at all!


Mut hei:
It’s Monday, have a (piece of) mudcake!
 

/

>

Keräilin yks ilta kaikenlaista pihajuttua ja -tietoa. Mulla on mielessä tietty pihakivi, mitä mielelläni pihallemme laittaisin… Kivi on sävyltään harmaa ja muodoltaan tosi selkeä ja suoralinjainen. Mitään pyöristyksiä en meidän pihalla näkis. Löydettyäni tämän sivuston, alkoi innostunut sivujen selailu pihakivien maailmassa!
Siirrän sieltä löytämäni tekstit tänne itelleni muistiin ja voihan tämä aihe kiinnostaa jotakuta muutakin :)
(Pahoitteluni, seuraa kuvaton postaus)

Sopivan kivetyksen värin valintaan vaikuttaa ennen kaikkea ympäristön värimaailma, ensisijaisesti rakennuksen ja muiden pihan rakenteiden väritys. Usein kiveys sävytetään lähelle rakennuksen katon sävyä ja poikkeavaksi rakennuksen seinien väristä. 
*
On hyvä muistaa, että vaaleat sävyt ovat tummia herkempiä likaantumaan. Sen sijaan erivärisillä kivillä voi elävöittää muuten yksitoikkoiselta tuntuvaa kiveyspintaa, latoa kuvioita, korostaa reunalinjoja tai ohjata kulkua esimerkiksi kohti pääsisäänkäyntiä.
*
Betonikivien ladontamalleja on tarjolla runsaasti. Ladontamallin valinnassa on hyvä huomioida rakennuksen arkkitehtuuri, jolloin pihasta ja rakennuksesta syntyy yhtenäinen kokonaisuus. Selkeään, suoraviivaiseen arkkitehtuuriin istuvat usein parhaiten suoralinjaiset kiveysalueet ja suorakaiteen malliset kivet. Perinnetalojen ympäristössä voidaan hyvin käyttää perinnekiviä ja ladontamallit voivat olla kaartuvia, kuten ympyrä- ja suomuladonta.
*

Portaissa voidaan käyttää joko betoniporraskiviä tai askelmissa betonikiviä ja nousuissa reunakiviä tai esim. graniittista reunakiveä. Yksinkertaisin tapa on käyttää valmista betoniporraskiveä, jossa nousu ja etenemä ovat samassa kivessä. Valmiit porraskivet voidaan asentaa joko peräkkäin, jolloin etenemän pituudeksi tulee 40 cm, tai vaihtoehtoisesti limittäin, jolloin etenemän syvyys on pienempi ja porras mahtuu pienempään tilaan.
Porraskivi asennetaan joko kivituhkaan tai maakosteaan betoniin (K10), jos on syytä epäillä kiven pysymistä paikoillaan. Kun porras rajautuu alareunastaan esim. kiveyspintaan, on maakostean betonin käyttö usein turhaa, koska kiveys estää porraskivien liukumisen paikoiltaan.
Kun portaat rakennetaan reunakivestä ja betonikivistä, tuetaan nousukivenä toimiva reunakivi maakostealla betonilla.
*
Muurikivet ovat kätevä tapa rakentaa pihalle korotettuja istutusaltaita. Muureja voidaan rakentaa n. 70 cm:n korkeuteen ilman vahvistavia rakenteita. Tätä korkeammat ja maanpaineen alaiset muurit vaativat routaeristyksen, anturan, raudoituksen ja sideaineita. Matalat tukimuurit asennetaan tiivistetylle murskeelle.
*
Tukimuuri voidaan rakentaa joko betonisista muurikivistä tai luonnonkivistä. Muurin voi myös valaa tai muurata harkoista ja verhoilla pinta esim. liuskekivellä. Valettu tai muurattu muuri vaatii kuitenkin matalanakin anturan ja routasuojauksen.
*
Istutusaltaiden rakentamisessa on syytä huomioida, että korotettu kasvualusta kuivuu helpommin kuin maantasossa oleva. Siten kovin pienet istutusaltaat voivat olla kasvien menestymisen kannalta ongelmallisia ja vaativat jatkuvaa kastelua kasvukaudella. Pienissä istutusaltaissa kasvualusta myös jäätyy helposti talvella ja jää rikkoo kasvien juuristoa, mikä voi aiheuttaa kasvien menehtymisen. Pienikokoisissa altaissa on yleensä hyvä käyttää pystyyn asennettua routalevyä muurin ja kasvualustan välissä ehkäisemässä jäätymistä.
Käytännössä kapein, kasvien kannalta vielä toimiva korotettu istutusallas ei saisi olla 80 cm kapeampi, jos altaan korkeus on yli 30 cm. Mitä isompi allas, sen paremmin kasvit menestyvät.
Istutusallas kannattaa sijoittaa riittävän etäälle rakennuksen sokkelista, jolloin voidaan huolehtia pintavesien poistumisesta rakennuksen seinänvierustalta. Samalla istutukset sijoitetaan räystään ulkopuolelle ja sadevesi pääsee kasvualustaan.

*

Koristekiviä käytetään kotipihoilla yleensä sisäänkäyntien tai oleskelualueiden läheisyydessä tai muilla ”paraatipaikoilla” joko kivikkona tai yksittäisinä elementteinä. Kiviksi lasketaan halkaisijaltaan yli 6 cm kokoiset kivet, tätä pienempi kiviaines luokitellaan koristesoraksi.
Pienikokoisia koristekiviä voi käyttää kasvualustojen pinnalla katteen tapaan, jolloin kivien ja kasvualustan väliin asennetaan suodatinkangas. Kivikon puhtaanapito on usein ongelmallista, minkä vuoksi kivet sopivat parhaiten katteiksi pienikokoisille havuille, jotka eivät roskaa kasvualustaa. Kivikko puhdistetaan joko lehtipuhaltimella tai vaikkapa tavallisella imurilla.
Isokokoisempia koristekiviä voi käyttää yksittäin esim. havuistutusten keskellä. Ympäri vuoden näyttävänä pysyvän istutusalueen voi rakentaa esim. matalilla havuilla, koristekivillä tai –soralla ja muutamalla isokokoisemmalla koristekivellä, jotka valaistaan niihin suunnatuilla kohdevaloilla.
***

Nämä luettuani huomasin ettei me kyllä mitään pihasuunnittelijaa ainakaan tähän hätään tarvita, aivan samoja ajatuksia olin jo ennen tekstin lukemistakin mielessäni pyöritellyt :). Toki pihasuunnittelijan käyttö varmasti säästää aikaa ja vaivaa, näkee oman pihansa kokonaisuutena kerralla, mutta ei me kuitenkaan ainakaan vielä tänä kesänä ammattisuunnittelua tarvita. Luotan vanhempiemme pihakokemuksiin! 
Sitä paitsi mä oon semmonen pähkäilijä et haluan kaikessa rauhassa miettiä näitä asioita, pieni osio kerrallaan. Tosin se on hassua, sillä oon erittäin kärsimätön luonne… Mutta tässä vaa’assa eniten painaa lopputulos ja ennen kaikkea tyytyväisyys siihen. Jos nyt ostaisin pihasuunnitelman ja se toteuttaa paukautettaisiin, varmaan katuisin lopputulosta ens kesänä… Mulla ajatuksen täytyy aina muhia, sit tiiän ettei toteutusta tarvi myöhemmin katua :). Tämän mulle opetti talon rakentaminen. 


Huomenna meillä on suunnitelmissa lähteä pihakiviä katselemaan, peukut pystyyn että se oikea pihakivi löytyy!



/

Näin sateisena kesälomapäivänä on hyvä hetki istahtaa lämpimän kaakaomukin kera koneen ääreen kirjoittamaan tästä aiheesta. Tilastojen mukaan blogiini tullaan usein erilaisilla hakusanoilla mm. keittiön välitilalasia koskien. Niinpä katsoin aiheelliseksi jakaa aiheesta hieman lisätietoa; jotain sellaista, mitä itse opin välitilalasia keittiöön hankkiessamme!





Melko perusteellisen esittelyn keittiöstämme tein jo helmikuussa, postauksessani Keittiömme! 
Linkin kautta voi käydä kurkkaamassa, jos postaus on jääny välistä :)


Ensinnäkin, kaikki lasi (myös kirkas) on koostumuksensa vuoksi hieman vihreää, joten siitä ominaisuudesta ei pääse eroon muuta kuin käyttämällä erikoislasia. Tätä erikoislasia käytetään mm. museokohteissa ja varmaan on sanomattakin selvää, että hinta on melkoisen tähtitieteellinen. Kysyimme täysin kirkkaan erikoislasin hintaa silloin ku asia oli ajankohtainen, en nyt sitä enää muista tarkalleen, mutta aivan järjetön hinta se oli joka tapauksessa. 


Tästä kuvasta käy ilmi lasin vihertävyys, meitä se ei häiritse, mut nääki on makuasioita.



Vihertävyys vaikuttaa luonnollisesti lasin takana olevan tapetin sävyyn, joten se täytyy ottaa huomioon taustaa vaihdettaessa. Esim. viime kesänä laitoin välitilaan turkoosin tapettisuikaleen, joka ei näyttäny vihertävän lasin takana yhtään hyvältä. Turkoosin sävyn tulee olla siis melko vaalea ettei lasi tummenna sitä.


Tämä koukerotapetti sopii mielestäni välitilaan tosi hyvin vihertävästä lasista huolimatta:



Meidän välitilalasi on tosiaan 5mm vahvuista lasia, ei karkaistua. Jos epäilee että välitilaan kohdistuu painetta tai iskuja, kannattaa toki panostaa karkaistuun lasiin, sillä se menee särkyessään murusiksi (tavallisen lasin särkyessä leikkaaviksi säleiksi). Me ei nähty karkaistua lasia välitilassa tarpeellisena ja käytäntö on (ainakin tähän asti) osoittanut et oikean valinnan teimme. 
Lasiliikkeestä kertoivatkin meille et heidän eniten myymä välitilalasi on nimenomaan tämä 5mm lasi. 
Huom! Jos haluaa säästää rahaa, kannattaa lasi tilata suoraan lasiliikkeestä eikä kalustetoimittajan kautta.  

Takan edustalla lattiassa meillä on tietenkin karkaistua lasia, kuten laki määrää.
 
 
Erittäin tärkeä huomio tällaisen välitilalasin kanssa on pistorasiat! Kannattaa hyvissä ajoin miettiä, mihin ne keittiössä sijoittaa, et onko niitä pakko olla välitilassa (jos se on lasia siis), sillä pistorasiareikien poraaminen on ihan oma juttunsa… Sehän kannattaa antaa ammattilaisten tehtäväksi, jos siistiä jälkeä haluaa, ja se on seikka mikä maksaa!!!



Meillä yksi pistorasiarykelmä löytyy tuolta oikeasta kulmasta, sijainti on osoittautunu todella käytännölliseksi tuossa kokkauskulmassa:

Toinen pistorasiarykelmä löytyy keittiön ikkunanurkkauksesta ja kolmas näiden pienkodinkoneiden takaa seinästä:



Välitilalasin kiinnityksestä kerroin jo aiemmin tarkasti tässä postauksessani. 


Lasi pitää tapetin välitilassa paikoillaan, joten mitään sotkevaa liisteröimishommaa ei tarvita! Näin myöskin saa halutessaan erittäin helposti ja nopeasti vaihtelua välitilaan.
Tässä meidän keittiön kesämuutos 2011:



Tykkään tästä kesäkeittiöversiosta niin paljon, et taidan tosiaanki syksyllä jättää tarran paikoilleen ja laitan vain tapettisuikaleen päälle! Näin se on siellä valmiina kun koittaa kesä 2012 :)


Ja niille, joille keittiösuunnittelu on ajankohtaista, kannattaa tsekata keittiösuunnitteluvinkkini tästä postauksestani :)