>
Huomenta! Näin käynnistyi jo maaliskuu, maaliskuu onkin erittäin hyvä kuukausi :))Ajatelkaa miten äkkiä helmikuu hujahti ohi, kohta se on juhannus!
Viime sunnuntaina oli niin upea ja aurinkoinen kevättalven päivä, et lähdimme heti aamusta kävelylenkille. Mitään kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska kissat oli mukana ja pakkasta -9 astetta.
Mulla oli kamera mukana, kuvasin muutaman videopätkän. Onnistuin saamaan videolle juuri ne tyypillisimmät (lenkki)piirteet näistä molemmista kisuista :)
En tiedä tarkalleen mistä johtuu, mutta jos lenkillä ollaan molempien kisujen kera, vanhempi jotenkin protestoi ja jättäytyy jälkeen… Nuoremmalla taas tapana vanhemman vaaniminen, ei meinaa päästää edelle… Jos taas olen lenkillä kaksistaan vanhemman kisun kanssa, hän on ihan mun lähellä koko lenkin ajan ja tulee luo kun pyydän. Mutta yleisesti ottaen nuorempi on tottelevaisempi lenkillä (kotona sisällä ei siis todellakaan, siellä roolit on toisinpäin!!!), kuten tästä ensimmäisestä videopätkästäkin näette.
Hassuja! Mutta tässäpäs nämä blogikissat :D in action!
Tässä nyt näyte tästä vaanimisprosessista… Ja täähän toistuu lenkillä semmoset seitsemän kertaa, huoh… Ainakin.
Välillä nuorempi neiti unohtuu johonkin haistelemaan tai kisukaveriaan vaanimaan, kunnes huomaa että me ollaan jo hieman kauempana. Silloin iskee paniikki ja nopein askelin juostaan kiinni. Juostaan yleensä myös melkoisen nopeasti ohi ettei jouduta syliin (julkiset tunteidenosoitukset, blääh…) …
Tässä on sitten vuorostaan meidän hidas hämäläinen tyypillisine piirteineen. Hidas kävely ei siis suinkaan johdu yhdeksän vuoden iästä vaan luonteesta ;). Joskus täytyy antaa odotuttaa, se on selvä. Hitain töpsöttelyaskelin perässä tullaan, välillä pysähdellään kuuntelemaan linnunlaulua ja paistattelemaan päivää, kyllä mami minua odottaa… Ja jos mami on vielä liikkumattakin, pusken jalkoihin kiitokseksi.
Kun näin tämän viimeisen videopätkän koneelta, nauroin ääneen :D. Tarkkailkaahan nuorempaa neitiä videon etualalla, hän näyttää miten se kevät saapuu rintaan! Oli perinteiseen tapaansa vaanimassa vanhempaa neitiä, kunnes sirkuttavat linnut vie kaiken huomion. Pyörivässä päässä selvästi kaksi ajatusta: ”lintu, kissa, lintu, kissa, lintu, kissa, lintu…” :D
Vanhempi neiti näkee tilaisuutensa tulleen ja juoksee pikaisesti ohi! Toisella pää edelleen sekaisin linnunsirkutuksesta, jonka vuoksi jää meistä jälkeen, mutta ottaa sitten viimein jalat alleen :)
Näin talviaikaan kissat saa helposti lenkin jälkeen sisälle. Kun kotiin on matkaa alle sata metriä, ottavat loppukirin ja juoksevat portaille odottamaan :D. Nuorempi yrittää joskus myös päästä omin avuin sisälle, suljetun oven läpi…
Kesällä onkin sitten melkoinen taistelu, tietävät että lenkin jälkeen odottaa joko tarha tai sisälle meno eikä kumpikaan houkuttele :/. Kesälenkillä, kun kotiin on matkaa alle sata metriä, molemmat häipyy ku tuhka tuuleen :D. Siinä saakin käyttää kaiken kekseliäisyyden, että saa kissat kiinni. Tosin ne mun keksimät temput on kyllä jo nähty, nää on liian fiksuja menemään toistuvasti samaan lankaan. Joten tämän vuoksi en odota yhtään kesää! Nuorempi suostuu kyllä naruun tai valjaisiin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa… Lopulta aina yrittää rimpuilla irti eikä suostu ottamaan askeltakaan. Vanhempaa ei olla vielä edes yritetty, tiedän jo mikä show siitä syntyy, huoh…
Mutta tällaisia lenkkejä meillä, nyt näitte niistä muutaman pätkän :)
Tänäänkin meillä on vuorossa kissalenkki, minä ja kissat kolmistaan! Vanhempi neiti on jo vuosia tunnistanut mun lenkkitakin (joka on kyllä välillä vaihtunut uuteen, mutta ollut aina kahisevaa materiaalia ;)); heti kun otan sen kaapista neiti katsoo suurilla silmillään mua kysyvästi ja kun vahvistan, että mennään ulos, sipsuttaa hän eteiseen odottamaan! Nuorempi neiti puolestaan yrittää aina ulos, sama minkä takin puen päälle, niin siellä ollaan nenu kiinni ulko-oven lasissa :D
Mukavia hetkiä lemmikkienne parissa <3
