Tämän sunnuntaipäivän fiilikset aistii kuvista. Rento kotoilupäivä; torkahduksia silloin tällöin, päikkäreitä ja hyvää ruokaa. Illalla ajoissa nukkumaan.
Meidän vauvelin ensimmäinen yökyläily on takana ja odotan kuin kuuta nousevaa, että hän herää päiväuniltaan ja saan hänet kotiin ja syliini ♥. En ihan heti päästäkään pois! Niin hienosti oli kuulkaas sujunut! Kyllä se niin taisi olla, että minulla oli vaikeinta. Yritin kuitenkin illalla pitää mielessäni äitini sanat olet kyllä vapaailtasi ansainnut… Ja niin olinkin! Miehellä on tässä ollut vapaailtoja tasaiseen tahtiin, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Koko eilinen päivä meni poikaa pusutellessa ja rutistellessa ja hoin hänelle, että illalla M menee mummun ja Väpän (unikaveri) kanssa nukkumaan. Itkuhan siinä silti pääsi (minulta siis), kun pojan vanhempieni luo jätimme. Tiesin kuitenkin, että myöhemmin en olisi siihen yhtään valmiimpi ja joskushan se ensimmäinen kerta olisi edessä kuitenkin.
Meillä on yöt sujuneet viime aikoina vaihtelevasti. Viikon verran tuossa pääsiäisen tienoilla oli jo niin hyvää unipätkää: jos heräsi yöllä kerran tai pari, rauhoittui selän silittelyyn. Aamupuolella nostin vasta viereeni rinnalle, jonka jälkeen jatkoi vielä unia lähes kaksi tuntia aina aamuyhdeksään asti. Nyt tällä viikolla on yöhulinat taas alkaneet ja poika vaatii rinnan 1-2 kertaa yössä. Koska ei viime yönä rinnalle päässyt, toivon, että tästä alkaisi nyt rauhallisemmat yöt. Koska faktahan on, että 11 kuukauden ikäinen vauva ei todellakaan mitään yömurkinoita tarvitse (ei ole tarvinnut kuukausiin); se tissuttelu on vain tapa. Lisäksi alan hieman huolestumaan omista unistani, sillä vaikka poika nukkuisi kuusikin tuntia putkella, minä en todellakaan… Heräilen vähän väliä ja joskus en meinaa enää saada unen päästä kiinni, jolloin saatan yöllä valvoa parikin tuntia. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, joten tuo on mulle tosi vierasta. Yöimetysten lopetus olisi nyt siis oikeinkin ajankohtaista, sillä en koe, että siitä on enää hyötyä kenellekään; ainoastaan haittaa. Täytyisi vain jostain saada voimaa tuon toteuttamiseen ja siinä päätöksessä pysymiseen. Sillä sitten, kun yöimetykset lopetan, on siinä päätöksessä pysyttävä. Sen jälkeen ei voi enää lipsua, koska sitä lapsi ei ymmärrä ja siten vain suotta hämmentyy. Päiväimetyksiä olen ajatellut kuitenkin vielä jatkaa, jos vain maitoa yöimetysten lopetuksen myötä riittää ja poika edelleen rintamaitoa haluaa.
Odottelemme nyt kotona, että poika herää päiväuniltaan. Sen jälkeen syöksymme hakemaan hänet kotiin. Tuntuu, että jotenkin arkikin sai aivan uuden ulottuvuuden tämän yhden yön erossaolon vuoksi ja taidamme halitella ja sylitellä entistä enemmän (jos se edes on mahdollista…) aamusta iltaan. Voi ette arvaa miten kissat nauttivat, kun täällä on tällä hetkellä hieman normaalia hiljaisempaa :D. Erityisesti vanhempi kissarouva on tästä oikein onnellinen. Nyt Tigru makoillaan niin ku ennen vanhaan kuului äsken miehen suusta ja olen varma, että näin yhden kissahymyn. Taidan mennä jonon jatkoksi! Levollista sunnuntaipäivää teillekin!