085

Tämän sunnuntaipäivän fiilikset aistii kuvista. Rento kotoilupäivä; torkahduksia silloin tällöin, päikkäreitä ja hyvää ruokaa. Illalla ajoissa nukkumaan.

Meidän vauvelin ensimmäinen yökyläily on takana ja odotan kuin kuuta nousevaa, että hän herää päiväuniltaan ja saan hänet kotiin ja syliini ♥. En ihan heti päästäkään pois! Niin hienosti oli kuulkaas sujunut! Kyllä se niin taisi olla, että minulla oli vaikeinta. Yritin kuitenkin illalla pitää mielessäni äitini sanat olet kyllä vapaailtasi ansainnutJa niin olinkin! Miehellä on tässä ollut vapaailtoja tasaiseen tahtiin, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Koko eilinen päivä meni poikaa pusutellessa ja rutistellessa ja hoin hänelle, että illalla M menee mummun ja Väpän (unikaveri) kanssa nukkumaan. Itkuhan siinä silti pääsi (minulta siis), kun pojan vanhempieni luo jätimme. Tiesin kuitenkin, että myöhemmin en olisi siihen yhtään valmiimpi ja joskushan se ensimmäinen kerta olisi edessä kuitenkin.

076

Meillä on yöt sujuneet viime aikoina vaihtelevasti. Viikon verran tuossa pääsiäisen tienoilla oli jo niin hyvää unipätkää: jos heräsi yöllä kerran tai pari, rauhoittui selän silittelyyn. Aamupuolella nostin vasta viereeni rinnalle, jonka jälkeen jatkoi vielä unia lähes kaksi tuntia aina aamuyhdeksään asti. Nyt tällä viikolla on yöhulinat taas alkaneet ja poika vaatii rinnan 1-2 kertaa yössä. Koska ei viime yönä rinnalle päässyt, toivon, että tästä alkaisi nyt rauhallisemmat yöt. Koska faktahan on, että 11 kuukauden ikäinen vauva ei todellakaan mitään yömurkinoita tarvitse (ei ole tarvinnut kuukausiin); se tissuttelu on vain tapa. Lisäksi alan hieman huolestumaan omista unistani, sillä vaikka poika nukkuisi kuusikin tuntia putkella, minä en todellakaan… Heräilen vähän väliä ja joskus en meinaa enää saada unen päästä kiinni, jolloin saatan yöllä valvoa parikin tuntia. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, joten tuo on mulle tosi vierasta. Yöimetysten lopetus olisi nyt siis oikeinkin ajankohtaista, sillä en koe, että siitä on enää hyötyä kenellekään; ainoastaan haittaa. Täytyisi vain jostain saada voimaa tuon toteuttamiseen ja siinä päätöksessä pysymiseen. Sillä sitten, kun yöimetykset lopetan, on siinä päätöksessä pysyttävä. Sen jälkeen ei voi enää lipsua, koska sitä lapsi ei ymmärrä ja siten vain suotta hämmentyy. Päiväimetyksiä olen ajatellut kuitenkin vielä jatkaa, jos vain maitoa yöimetysten lopetuksen myötä riittää ja poika edelleen rintamaitoa haluaa.

088

Odottelemme nyt kotona, että poika herää päiväuniltaan. Sen jälkeen syöksymme hakemaan hänet kotiin. Tuntuu, että jotenkin arkikin sai aivan uuden ulottuvuuden tämän yhden yön erossaolon vuoksi ja taidamme halitella ja sylitellä entistä enemmän (jos se edes on mahdollista…) aamusta iltaan. Voi ette arvaa miten kissat nauttivat, kun täällä on tällä hetkellä hieman normaalia hiljaisempaa :D. Erityisesti vanhempi kissarouva on tästä oikein onnellinen. Nyt Tigru makoillaan niin ku ennen vanhaan kuului äsken miehen suusta ja olen varma, että näin yhden kissahymyn. Taidan mennä jonon jatkoksi! Levollista sunnuntaipäivää teillekin!

 

 

Sain postaustoiveen kirjoitella jotain poikamme tulevista synttärijuhlista. Tuntuu kovin merkitykselliseltä viettää näitä ensimmäisiä syntymäpäiviä; nyt etukäteen ajateltuna nämä ovat varmasti lapsuusiän merkityksellisimmät syntymäpäivät. Mutta eiköhän sitä joka vuosi pidä kovin tärkeänä tuota oman lapsen syntymäpäivää. Tänään poika täyttää 11 kuukautta, joten nyt on oikein sopiva ajankohta kirjoitella aiheesta.

Tuli kurkattua kalenterista jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, että mille päivälle tuo yksivuotissyntymäpäivä nyt osuukaan. Perjantaillehan se, mutta juhlat järjestämme lauantaina. Sitten seuraavana päivänä onkin äitienpäivä, jota juhlistamme nyt ensimmäistä kertaa kotona; ensimmäinen äitienpäiväni kun vierähti synnärillä kolmen vuorokauden ikäinen tuhisija kainalossa. Sattuu muuten hauskasti tuo pojan syntymäpäivä, nimittäin joka neljäs vuosi se osuu äitienpäivälle – ensimmäisen kerran ensi vuonna :).

033-860x573

Päätin syntymäpäivien teemaväreiksi vaaleansinisen ja vaaleankeltaisen, sopivat mielestäni pienelle pojalle erinomaisesti ja nämä samat hempeät sävyt ovat tuttuja myöskin pojan kastejuhlasta viime kesältä. Tuolta samaiselta juhlapäivältä ovat nämä tämän postauksen kuvatkin. Räväkämpiä sävyjä ehtii valita sitten hieman vanhempana, nyt mennään näillä vielä kun äiti saa päättää, heh! Kaksivuotissynttäreillä voi olla jo jokin teemakin, sillä pojan mieltymykset yms. ovat silloin varmasti hieman paremmin selvillä.

Pääkoristelut tulevat sijoittumaan ruokailutilaan, jossa myös tarjoilut ovat esillä. Jotain koristusta suunnittelen laittavani myös pääterassille, sillä sinne on tarkoitus järjestää kahvittelupöydät. Terassikatoksen alla ollaan sään suojassa, mutta toivottavasti säät sallivat myöskin taivasalla istumisen. Koristepuolelta luvassa on enimmäkseen pompomeja ja ilmapalloja, niissä on varmasti kivasti pienellä ihmisellä ihmeteltävää.

315-860x573

020-860x573

Tarjoilupuoltakin olemme jo miettineet ja sekä suolaiset että makeat alkavatkin olla selvillä, mutta täytekakkua täytyy vielä pohtia. En yhtään keksi, millainen se voisi olla! Mitään sen kummempaa teemaa kun ei näihin synttärijuhliin ole tulossa, niin sekään ei ratkaise täytekakun ns. teemaa. Tilaamme tarjottavat pitopalvelusta, joten täytekakun suhteen vain mielikuvitus on rajana. Millaisia täytekakkuja teidän lasten yksivuotissynttäreillä on nähty? Entä mitä muita tarjoiluja olette loihtineet? Ja onko teillä muuten synttärisankari jo herkutellut kaikkia pöydän antimia siinä missä muutkin vai oletteko varanneet hänelle joitain omia herkkuja?

093-860x573

Ihan kaikkia ideoitani en viitsi näin etukäteen täällä paljastaa; haluan jättää jotain synttärivieraille yllätykseksikin. Olisi mukava kuulla, millaisia yksivuotissyntymäpäiviä teillä on vietetty!

 

 

 

135

Välillä ne omat lelut on niiiiin nähty ja jo pitkän aikaa on tuntunut siltä, että parhaimmat lelut onkin oikeastaan niitä, jotka eivät edes ole leluja. Joskus kun saa jonkin tuollaisen esineen käteensä, on ilme niin innostunut ja hieman jännittynytkin eikä siihen meinaa heti malttaa edes koskea! Toki sama reaktio tulee uuden lelun kohdalla. Uusia leluja ei voi kuitenkaan olla jatkuvasti ostamassa (tai toki voi, mutta emme halua opettaa lasta sellaiseen), joten silloin, kun jonkin uuden lelun saa, vilpitön ilo aivan paistaa pieniltä kasvoilta.

143

Tuollaisia ilmeitä koettiin mm. kun palasin postista erään paketin kanssa. Paketti sisälsi ihanan blogilahjan: Legon DUPLO Ensimmäinen traktorini ja DUPLO Ensimmäinen maatilani. Otimme nämä kunnolla käyttöön vasta nyt pääsiäisenä ja voi sitä keskittynyttä ilmettä, kun näitä tutkittiin. Näin kymmenen kuukauden ikäisenä näistä ei ihan vielä kaikkea mahdollista ymmärretä, mutta kaikkea on aina kiva tutkia ja maistella! Esineiden pinominen on tällä hetkellä myöskin kovin mielenkiintoista. Nämä My First DUPLO -uutuudet on tarkoitettu 1,5–3-vuotiaille lapsille ja niiden avulla taaperoikäiset lapset voivat oppia maatilan elämästä hauskojen leikkien keinoin. Mitä hedelmiä traktorin kyytiin seuraavaksi lastataan ja mitäs eläimiä siellä maatilalla asusteleekaan?

174

180

(Laatikoita kun availlaan, niin vieressä kököttää luonnollisesti myös kissa.)

Halusin tarjota oman aarteeni lisäksi kolmelle muullekin pienelle ilon ja leikin hetkiä ja saankin arpoa paketit kolmelle lapselle: yksi voittaa DUPLO:n Ensimmäinen maatilani -paketin ja kahdelle matkaan lähtee Ensimmäinen traktorini. Jätä itsestäsi nimi ja sähköpostiosoite (joka näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville), niin olet mukana kisassa! Kerro osallistumiskommentissasi, kenelle tämä palkinto tulisi? Kilpailu starttaa nyt ja päättyy 7.4.2015 klo 21. Arvon ja ilmoitan voittajat mahdollisimman pian tuon jälkeen.

Kilpailu on päättynyt.

146

Leppoisaa lankalauantaita!