Ajattelin, että kirjoittelen kissojen kuulumisia hieman myöhemmin, kun olen saanut paremman kokonaiskäsityksen heidän reaktioistaan uutta perheenjäsentämme kohtaan. Niin moni teistä kuitenkin jo aiheesta kyseli, joten tässä nyt jonkinmoisia kuulumisia!
Mies haki kissat vanhemmiltani hoidosta kotiutumispäivämme aamuna, jolloin he pääsivät ensimmäisinä asettumaan taloksi. Stressihaihdutin oli tuolloin ollut jo kolmisen päivää pistorasiassa stressitöntä ilmapiiriä luomassa. Kissat eivät reagoineet omaan kotiinpaluuseeni juuri mitenkään, vanhempi kisu naukaisi kun puhuin hänelle, mutta asteli sitten ruokakupilleen. Kisut söi ja samaan aikaan vauva tuotiin sisälle, aulan lattialle turvakaukalossaan. Hän alkoi siinä heräillä ja päästikin samalla pienen itkun – kissojen ilmeet olivat näkemisen arvoiset :). Silmät lautasen kokoisina pälyilivät ympärilleen, mutta jatkoivat heti (lohtu)murkinointia. Korvat heilui ja silmät pyöri, siinä aika lailla kiteytettynä näiden ensimmäisten päivien tapahtumat. Kermavaahtopurkki jääkaapissa on ollut aika hitti, se on suhissut päivittäin…
Itse en voi vielä kissoja lattialta syliin nostaa, mutta olen yrittänyt silitellä heitä aina kun ovat sohvalla tms. ja joka ilta olen käynyt silittämässä ja toivottamassa hyvät yöt, näin kun olen aina ennenkin toiminut. Koska vauva on niin kiinni minussa näinä ensimmäisinä viikkoina (ehkä kuukausinakin), niin yritän huomioida kissoja ainakin puhumalla ja mainitsen usein heidän nimensä. Uskon, että tuollaiset pienet teot ovat auttaneet heitä tässä hämmentävän tilanteen keskellä. On niin paljon kiinni minusta ja miehestäni, miten kissat tilanteeseen sopeutuvat.
Ensimmäinen pieni vaunulenkkikin on takana, kissat seurasivat mukana, vaikka matkassa olikin jokin ylimääräinen härveli… Ilme oli kyllä aika paljonpuhuva (huomaa tuo pienestä huolestumisesta aiheutunut mutru suupielessä!):
Kissat saavat tutustua vauvaan ihan omaan tahtiinsa, en vie heitä väkisin vauvan lähelle, vaan se saa tapahtua heidän aloitteestaan. Vauva ei ole yksin missään, hänen vieressään on aina joko minä tai mieheni, joten nämä tutustumiset tapahtuvat valvotusti. Molemmat kissat ovat tehneet yhden tällaisen tutustumisreissun, kun vauva on nukkunut sohvalla imetystyyny- ja peittokasassa. Ovat todella hitaasti ja varovaisesti lähestyneet vauvaa noin 40 cm päähän, nuuskutelleet ilmaa muutaman sekunnin ajan ja poistuneet sitten yhtä varovaisesti samoja askeleita pitkin.
Kuten ennen vauvan syntymää taisin mainitakin, en ollut huolissani nuoremman kisun reaktioista, hän kun on niin lunki tapaus. Huolehdin hieman, miten herkempi kisumme asiaan suhtautuu, mutta näiden kolmen päivän perusteella olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Toki muutoksia voi tulla, mutta jo nämä ensimmäiset päivät ovat menneet todella hienosti eikä kissa vetäydy omaan rauhaansa esim. saunaan. Ihan meidän seurassamme on kaikki illat olohuoneessa, rohkea kisunen <3. Ja vaikka itse en paljoakaan kissoja sylitellä ehdi (nuorempi kissa ei muutenkaan näin kesäaikaan mikään sylikissa ole), niin onneksi miehellä on siihen mahdollisuuksia.
Tällaisia lauantaikuulumisia täältä! Mies kävi juuri kauppareissulla ja pieni nöpönenäni nukkuu tuossa aivan vieressäni. Uni tuntuu maistuvan parhaiten jos on aivan äitissä kiinni. Pieni suppusuu maiskuttaa pikkuhiljaa siihen malliin, että ruokatunti kutsuu!