Kastejuhlavalmistelut ovat päässeet alulle. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on mielessä käynyt, miten ihmiset ehtivät kyseisiä juhlia pienen vauvan (ja mahdollisten vanhempien lasten) kanssa edes järjestää! Meidän vauva ei ole mikään päivänukkuja eikä häntä henno valveilla ilman seuraa pitää, muuta kuin ne pakolliset hetket. Pitempiä päikkäreitä hän nukkuisi joko liikkuvassa autossa tai vaunuissa. Joten päivisin en ehdi juuri mitään muuta… Nyt ollaan kuitenkin vihdoin valmistelut aloitettu!

Kastepäiväksi saimme kivasti päivän, jolloin mies täyttää 35. Mukava sattuma on myöskin se, että ystäväni, joka on samalla vauvan tuleva kummitäti, viettää synttäreitään samana päivänä! Kummit on tosiaan pyydetty ja kaikki lupautuivat ilomielin tehtävään. Niin ihanat kummit poikamme kyllä saa, liikutuksen kyyneleitä on vuodatettu! Toissapäivänä kävimme tilaamassa kastepuvun, sillä meillä ei ole suvuissamme mitään ”sata vuotta suvussa kiertänyttä”. Päätimme sitten hankkia ihan uuden ja samalla nykyaikaisen version; kuvaan sen tännekin kunhan saapuu! Kyseessä on mielestämme pojalle hyvin soveltuva kastehaalari, mutta saapas nähdä vaihtuuko se viime hetkellä kuitenkin perinteiseen kastepukuun (eli siihen mekkomalliin). Itsehän aloin jahkailemaan nyt tietysti tätäkin… Oletteko te olleet kastejuhlassa, jossa päivänsankari on pukeutunut kastehaalariin?

Omasta perheestä löytyivät kuitenkin sekä minun että veljeni kastajaisissa käytetyt vaaleansininen satiininauha (tämänvärinen versio toki vain veljeni kastepuvussa…), kastetyyny sekä -liina:

078

Eilen kävin tilaamassa kukat kastejuhlaan: päädyin kahteen kimppuun, joista toinen pääsee koristamaan kastepöytää ja toinen tarjoilupöytää. En tiedä, onko jotain kovin perinteisiä kastejuhlakimppuja, mutta päädyin tilaamaan omaa silmääni miellyttäviä kukkia. Näiden kimppujen valmistuminen jännittää kyllä kovasti! Niin paljon riippuu siitä, miten hyvin minun ja floristin ajatukset ja mielikuvat kohtaavat.

Molempiin kimppuihin on tulossa enimmäkseen valkoista pienillä ripauksilla vaaleankeltaisia kukkia. Vaaleansinistä joukkoon saadaan kauniilla satiininauhoilla, kun ei juuri sensävyisiä kukkia tunnu oikein olevan. Alkuun mietin valkoisten ruusujen värjäämistä sinertäviksi, mutta hylkäsin sitten ajatuksen ja päädyin tuohon satiininauhaan. Vaaleansinistä kimppuihin kuitenkin haluan, mutta ihan sinivalkoiset eivät ajatuksena miellyttäneet. Kun sitten mietin pientä hymyilevää poikaani, ajattelin että aurinkoisen vaaleankeltainen sopisi joukkoon vallan mainiosti. Vihreät härpäkkeet jätin pois lähes kokonaan: mahdollisimman yksinkertaista! Laitoin muuten merkille, että tytön kastejuhlaan olisi ollut vaikka minkämoista sävyä ja kukkavaihtoehtoa tarjolla.

087

Niin ”valkoista” kuin meillä onkin, niin uskokaa tai älkää: yhtään valkoista liinaa tästä talosta ei löydy :). Sovitteilla onkin yksi liina äidiltäni, miehen äidiltä toinen. Toivottavasti sopivat pöytiimme!

Virretkin on kastejuhlaan jo valittu, seuraavaksi ajattelin printata niiden sanat juhlavieraille. Niin ja kutsukortit, ne on viimeisteltävä tänään ja saatava huomenna postiin! Sitten tarjoilut – niidenkin miettimiseen saa uhrata tovin. Pitopalvelun puoleen ajattelin kääntyä; olisikos ideoita sekä suolaisten että makeiden suhteen? Juhlavieraiden yhteismäärä jää alle 20 henkilöön, joten täytyy olla maltillinen mitä tarjoiluihin tulee.

085

 Mutta nyt tuumasta toimeen – olkoon tämä päivä oikein tuottelias! :)

 

 

Juhannus oli ja meni, ensimmäinen juhannuksemme tällä perhekokoonpanolla. Vauveli ei juurikaan juhannuksen päälle ymmärtänyt, kunhan jakeli suloisia hymyjään sinne tänne; moni kävi rupattelemassa. Juhannusaattoa vietimme mökillä merimaisemissa, tässäpäs muutama kuva:

192

117

031

156

Olimme mökillä aluksi ihan vain kolmisin. Grillailtiin ja nautiskeltiin. Minä valokuvasin (lisää mökkikuvia luvassa myöhemmin!) ja isä & poika olivat ruokalevolla.

171

Aika unelmapaikka tässä sohvalla: muhkea sohva ja merinäköala!

157

cats

Juhannusaatto alkoi pilvisen koleassa säässä, mutta iltapäivää kohti aurinko alkoi paistamaan ja paistoi aina iltaan saakka. Rantasaunan patiolla oli ihana istuskella auringon lämmittäessä. Myös päämökin valmistumassa olevalta terassilta on näin mukavat näkymät:

180

Eilinen juhannuspäivä vierähti vanhempieni luona ja kotiuduimme vasta illalla. Pieni leikkituokio päätti juhannuksenvieton mukavasti.
(Vauva ei siis tosiaankaan valvottanut eilen puoli kahteen eikä itkenyt niistä paria viimeistä tuntia. Emme miehen kanssa edes harkinneet autoajelua keskellä yötä, jotta hän saisi unen päästä kiinni emmekä taatusti nukuttaneet häntä turvakaukaloon, josta nostimme hänet sitten sänkyymme nukkumaan ja kaaduimme itse perässä… )

234-crop

 Muru <3. 

 

 

Ja näin pyörähti käyntiin juhannusviikko! Tyypillisen koleassa säässäkin taidetaan juhannusta vastaanottaa? Sen verran voimakas tuuli täälläpäin, että terassimme jättimäinen aurinkovarjo meni menojaan pitkin pihaa jo ennen puoltapäivää… Onneksi koleita juhannus- ja kesäiltoja voi viettää vaikka näin kuten viime perjantaina teimme:

057

cats

Takkatuli tepsii aina eikä kylmyys ulkona tunnu enää yhtään niin kurjalta! Kaukana on ne yli vuosikymmenen takaiset festarijuhannukset; nyt nautitaan sateen sattuessa paljon mieluummin sisätiloissa lämpimänä ja kuivana. Oma perhe, juhannuskoivusauna ja pöytä täyteen notkuvia herkkuja – mitä muuta sitä kaipaisikaan :).

055

Vauvan sänky on jumiutunut aika tehokkaasti olohuoneeseen viimeisen viikon aikana. Mikäs siinä – sopii sisustukseenkin tuollainen kaunokainen! Sillä niinhän siinä on käynyt, että vauva on ottanut sänkymme omakseen ja nukkuu niiiiiin tyytyväisenä tyynyjemme välissä :D. Tämä muutos tapahtui lastenosastolla viettämiemme päivien jälkeen, sillä en hennonut laittaa häntä heti omaan sänkyynsä ja loppu on historiaa. Tosin ehkä tätä nukkumajärjestelyä haluaakin enemmän äiti kuin vauva, vaikka ei hänkään asiaa lainkaan vastusta… Vauva on edelleen samanlainen möyrijä kuin mahassakin: vaikka kuinka etäälle laitan hänet nukkumaan käydessäni, hän on parin tunnin päästä ihan kiinni minussa. Pää pyörii, kädet viuhuu ja jalat potkii – yritä siinä vieressä sitten nukkua :). Tämä systeemi on tällä hetkellä kuitenkin niin kätevä yösyöttöjen kannalta, että tällä mennään.

067

Syötöistä puheenollen – seuraavaa erää pukkaa tuosta alkavasta puoliunisesta nenätuhinasta päätellen, joten se on moi!