Starttasin tuossa viikolla taas uintiharrastukseni ja tepastelin ystäväni kanssa uimahallille. Allasvälejä kauhoessani muistin, että kun viimeksi olin uimassa (en uskaltanut koko kesänä rintatulehduksen pelossa uida!), niin tuo mussukkamme oli mahassani <3. Hän oli aina uintiaamuisin ihan rauhassa ja vasta lounaalla uintireissun jälkeen alkoi tarmokkaasti potkia ja touhuta. Uiminen muuten paransi pohjeluun murtumaani raskausaikana huomattavasti! Lopullisesti kivun vei vasta vauvan syntymä, joten tuotakin toipumista raskaus viivästytti melkoisesti.

Tuosta uimisesta muistin vauvauinnin! Olemme miehen kanssa aina silloin tällöin miettineet, että se voisi olla mukava koko perheen harrastus. (Tai no kissat varmaan ihan mielellään jäävätkin tuollaiselta reissulta kotiin…). Olisi huippua lukea teidän vauvauintikokemuksistanne, jos teillä sellaisia on! Minkä ikäisenä aloititte, miten sujui, miten vauva reagoi, miltä sukeltaminen tuntui vai pääsittekö sinne asti ja mitä vain mieleen juolahtaakaan kertoa! Onko mahdollisesti jotain, mitä olisi ainakin hyvä huomioida?

00

En ole vielä selvitellyt Kokkolan vauvauintiaikatauluja sen tarkemmin, mutta varmasti pian pitäisi paikka varata, jos sinne aiomme, sillä taitavat olla melkoisen suosittuja! Epäröintiä aiheuttaa lähinnä se, että poikamme on kovin aamu-uninen ja kaikki menot ennen klo 10 tuntuvat hieman vastahakoiselta ajatukselta… Mutta jospas tuo rytmi muuttuisi pikkuhiljaa, nykyään kun käydään yöunillekin jo klo 22 aiemman klo 23 sijaan! Mutta nyt saunailtaa viettämään ja teidän kommenttejanne odottelemaan!

 

 

Uskomatonta vauhtia tuo pieni kasvaa! Välillä sitä ei huomaa ollenkaan, kun taas välillä sitä ihan havahtuu ihmettelemään ja katselemaan. Miten hän ennen mahtui syliin näin, miten hän ennen näytti olkaa vasten tämän pituiselta… Miten ennen pää ei hoitotasolla ollessa osunut seinään ja nyt se osuu sinne heti kun pienestikään potkaisee. Miten jatkopalat saa kohta hakea varastosta, sillä sänky alkaa käymään pieneksi. Miten lähes kaikissa housuissa on capri-lahkeet :).

251

No mutta ei enää, sillä nyt on surutta siirretty liian pienet vaatteet laatikkoon ja laatikko muuttaa varastoon. En vielä raaski käydä vaatteita sen kummemmin läpi, vaan tällä hetkellä tuntuu parhaalta ratkaisulta säilyttää kaikki. Silmät kyyneltyivät, kun katsoin sitä 50-senttistä valkoharmaata raitabodya, jossa tuo rakas pieni synnäriltä kotiin saapui. En usko, sanoin miehelle, ei se tämä ollut, ei näin pieneen kukaan ole mahtunut.

Jostain syystä sitä halusi pitää käden ulottuvilla niitä pieniäkin vaatteita, vaikka ne eivät enää päälle mahtuneetkaan. Niistä joistain oli muodostunut niin tärkeitä ja lemppareita eikä vain raaskinut antaa periksi ajatukselle, että tuon koon päivät ovat lopullisesti ohi. Vauva kasvaa… Mutta onneksi oli jo valmiiksi olemassa seuraavan kokoluokan vaatteetkin, mukavaa vaihtelua pukeutumiseen! Ja niiden joukosta valikoituu sitten taas uusia lempivaatteita, sellaisia, jotka saavat enemmän tunnearvoa kuin toiset. Kovasti muuten vaihtelee kokoluokat eri vaateliikkeiden välillä; aina ei voi vain tuijottaa kokomerkintää, vaan katsoa vaatetta silmämääräisesti. Hassusti vain vaatekaupoilla ollessa sen oman pienen koko unohtuu :).

2014-08-18

Missä välissä tuo tapahtui? Missä välissä hän kasvoi tähän neljän kuukauden mittaansa..? Jos puristan häntä oikein kovasti syliini, ehkä hän jää tämän kokoiseksi eikä enää kasva? Ei ainakaan tällä samalla tahdilla. Jep, näin teen.

 

 

Itselleni tämä pieni pyöreä oli aivan uusi tuttavuus, en ollut edes kuullut siitä aiemmin, joten halusin ehdottomasti tutustua! Onkos tämä teille tuttu?

008

Kyseessä on näppärän pienikokoinen itkuhälytin Nabby. Sain blogiyhteydenoton kyseiseltä yritykseltä ja kun tutustuin laitteeseen ensialkuun netin kautta, en arvannut, että se olisi näin pieni ja kevyt. Kännykkäni (iPhone4S) tuossa vieressä kokoa havainnollistamassa.

Tämä design-palkittu itkuhälytin toimii puhelimessa olevan sovelluksen kautta suojatulla bluetooth-yhteydellä; Nabby toimii Android-, iPhone- sekä iPad-laitteissa. Sen käyttö on kovin helppoa ja vaivatonta: latasin ilmaisen Nabby-sovelluksen kännykkääni, varmistin, että bluetooth on päällä, napsautin Nabbyn päälle ja avasin sovelluksen. Sen jälkeen löysivät kätevästi toisensa.

028

Jos vauva nukkuu esim. ulkona vaunuissa, voin rauhallisin mielin viettää omaa aikaani – pirauttaa vaikka ystävälle! Riittää, että pidän vaunuja silmällä ikkunan läpi, ei tarvitse käydä kuuntelemassa, nukkuuko hän vielä vai kuuluuko itkua… Nimittäin Nabbyn ja sovelluksen välinen yhteys ei katkea, vaikka puhelinta käyttääkin samanaikaisesti muuhun tarkoitukseen. Sovellus lähettää ääntä jatkuvasti, jos vauva ääntelee. Akkukaan ei pääse yllättäen loppumaan, vaan siitäkin tulee sovellukseen tieto hyvissä ajoin. Se lähettää tietoa myös silloin, jos yhteys on katkennut tai olen siirtynyt kantaman ulkopuolelle. Nabbyn kantama on 340 metriä linnuntietä. Akku kestää valmiustilassa jopa 70 tuntia ja sen täyteen lataamiseen kuluu vain tunti. Ei tarvitse huolehtia, olenko varmasti itkuhälyttimen vieressä ja kuulenko heti, jos vauva herää: riittää, kun puhelin on lähettyvillä, vaikka kätevästi taskussa! Monenlaisia käteviä ja loppuun asti mietittyjä ominaisuuksia, niistä vielä hieman lisätietoa löytyy Nabbyn sivuilta.

030

Onko tämä teille jo entuudestaan tuttu? Meiltä löytyy myös hieman perinteisempi itkuhälytin, mutta itse olen kyllä nyt mieltynyt Nabbyyn sen vaivattomuuden vuoksi. Ei mitään värkkäilyä johtojen tai paristojen kanssa: Nabby vain nukkuvan vauvan lähelle ja itselle kännykkä kouraan! Näppärän paketin mukana ei kuitenkaan tule ohjeita siihen, miten vauvan saa nukkumaan päivisin torkahtamisia pidempään, mutta eiköhän sekin tässä ajan myötä selviä ;). Tuo pieni päivänsäteemme täyttää tänään muuten jo neljä kuukautta! <3