Olipa niin mukava lukea teidän kokemuksianne vauvauinnista Vauvauimareita-postauksessani! Hymyssäsuin lueskelin kommenttejanne ja päätin, että kyllä mekin kokeilemme. Soitin uimahallille viikolla ja mikä onnenkantamoinen kävikään: yhdessä ryhmässä oli vapaata/peruutus, joten pääsimme aloittamaan vauvauinnin! Kuulemma tosi harvinaista, että tuolla tavalla parin päivän varoitusajalla pääsee mukaan, joten kylläpäs meillä kävi tuuri. Kiva puoli vielä sekin, että vapaata oli yhdessä aamupäiväryhmässä, joten ihan aikaisin aamulla ei tarvitse hallille raahautua. Jouduimme kuitenkin tänään herättämään vauvan yöuniltaan, jotta ehdin syöttää hänet reilua tuntia ennen polskuttelua.

Mua jännitti aivan valtavasti! Ei niinkään se, että vauva itkisi siellä tai ei tykkäisi, vaan se, jos altaaseen tulisi vahinko… Nimittäin aamupäivisin tahtoo tuo vaippa pörähdellä :). Ei onneksi hätää tuon puolesta, ainakaan tällä ensimmäisellä kerralla…

Vauva katseli silmät ja suu pyöreinä ympärilleen, kun laskeuduimme altaaseen. Hymyili ja höpötteli, pari öhö-öhö -tekoyskä-ääntäkin kuultiin. Oli heti kuin kotonaan lämpimässä vedessä. Ohjaaja otti vauvan syliinsä ja näytti meille kolme uintiasentoa, sanoi että sinäpä olet rento pikkumies. Pari kertaa tuli vahingossa hörpättyä vettäkin, mutta ei säikähtänyt. Oli ohjaajan mukaan jo valmis kastautumaan, joten pääsimme heti ns. kannusukeltamaan. Vauvan pää kasteltiin kaksi kertaa tiputtamalla vettä kannusta aloittaen niskasta yleten kohti takaraivoa ja lopulta vettä tiputettiin kasvoille. Ei ollut moksiskaan, vaan tomerana hamuili kylpyankkoja käsiinsä. Uintikerta kestää aina 25 minuuttia ja siinä viimeisen viiden minuutin aikana alkoikin jo väsy painaa. Pukuhuoneessa (olimme perhepukuhuoneessa, loistava keksintö!) hoitotasolle laskeutuessa iski huutava nälkä. Äkkiä kuivaa päälle ja maitomaatti esiin – jopas helpotti! Autossa uni tuli heti ja ensimmäistä kertaa elämässään uni jatkui kotona, vaikka siirsimme hänet turvakaukalosta sängylle :D. Kun riisuin ulkohaalaria, hän heräsi eikä enää suostunut nukkumaan. Itse olin aivan väsynyt kaikesta jännityksestä ja touhusta, huomattavasti väsyneempi kuin oman, parin tunnin uintireissuni jälkeen! Vauvat nukkuvat kuulemma sikeimmät päikkärinsä ikinä vauvauinnin jälkeen, mutta meillä nukkui äiti 1, 5 tuntia :D. Oikein makoisat kuolaa tyynyllä -päikkärit, joita muistelen lämmöllä vielä pitkään! Tosin voi olla, että viime yön kolme herätystä kahdeksassa tunnissa verottivat osaltaan myös.

013-crop

Kyllähän tuo uintireissu vauvassakin jollain tapaa näkyy: maitoa menee normaalia tiheämmin. Lisäksi kun yleensä päivisin torkahtelee kahden-kolmen tunnin välein, on nyt torkkunut tunnin välein :D. Ovat juuri isänsä kanssa unilla.

Kuvassa meidän pienen vesipedon vermeet! Ihana Finlaysonin elefantti-huppupyyhe löytyi pari viikkoa sitten Prismasta, en voinut vastustaa. Toivotaan uimapöksyille paljon käyttöä!

 

 

Tosi mielenkiintoista keskustelua edellisessä Ruokailuja ja yöheräämisiä -postauksessani, kiitokset kommenteistanne! Vauvat on kaikki niin erilaisia yksilöitä, kuten me kaikki, joten on mukava kuulla, millaisia tapoja muilla on. Sitä kautta saa myös mahtavaa ja tärkeää vertaistukea. En koe yöheräilyjä mitenkään kovin raskaina, niitä kun enimmäkseen on maksimissaan kolme/yö. Enemmän haastetta on tuonut se, ettei vauva nuku pienempiä torkahduksia kummempia päiväunia. Ja kun hän iltaisinkin käy nukkumaan melkoisen myöhään, ei sitä omaa aikaa vuorokaudessa juurikaan jää. Mutta eihän sitä tiedä, ehkä päiväunet jossain vaiheessa alkavat hänelle maistumaan! :) Vastailen kaikkiin kommentteihinne tässä pikkuhiljaa kun ehdin.

085

093

Lupasin aiemmin näyttää kuvia tuosta Beach House Companylta saamastani vauvan vuodevaatesetistä, joten tässäpäs niitä! Valitsin kolmesta sävystä valkoisen setin: tyynyliinan, pussilakanan sekä torkkupeiton. Tyynyliinaa kuvissa ei näy, sillä vauvallamme ei vielä tyynyä käytössä ole. Minkäikäisenä muuten teidän vauvanne on alkanut käyttämään tyynyä?

cats

Jos joku kiinnitti huomiota tekstiilien söpöön ryppyisyyteen, johtuu se ihan siitä, että ovat olleet ahkerassa käytössä :). Meillä ei muutenkaan petivaatteita silitetä; ei aikuisten eikä vauvan. Kuivausrumpu saa esiin tekstiilin pehmoisuuden poistaen enimmät rypyt ja se riittää vallan mainiosti!

Pallovalot esiin, nyt on syksy ja tunnelmavalojen kulta-aika! Näytti mielestäni aika kivalta tuossa vauvan sängyn ympärillä, hän katseli loistavia palloja silmät suurina sohvalta käsin. Valot olivat sängyn ympärillä vain kuvaustilanteen ajan, niiden kanssa tuleekin olla varovainen vauvan lähettyvillä eikä valoja voi koskaan jättää valvomatta vauvan ulottuville.

105

cats

Petivaatesetin mukana tuli kaksi suloista nallukkaa; näitä ei voi olla liikaa! Myöskin arpomaani petivaatesettiin nämä nallet kuuluvat ja voittaja onkin nyt selvillä. Oli kiva nähdä taas niin monta osallistujaa, tosin harmittelen aina, että voin arpoa vain yhden voittajan. Mutta se on kilpailuissa kai aika yleistä; yksi voittaja ;).

Random.org suosi tällä kertaa arpalipuketta, joka kuului Marikalle! Kommentti kuului seuraavasti:

Marika

Ihana arvonta! Valitettavasti meiltä ei vielä löydy Beach housen tuotteita, mutta olen monesti ihaillut niitä. Toivottavasti arpaonni suosii tällä kertaa meitä ja lokakuussa syntyvää esikoista!!:)

Onnitteluni! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

018

Nyt hieman tunnelmavaloja ja kynttilöitä sinne tänne, villasukat jalkaan ja perjantai-iltaa viettämään! Täällä taitaa olla syysmyrsky tuloillaan. Ihana tunne olla sisällä lämpimässä, kun ulkona sataa ja tuulee; paras kotoiluilma! Eipä sitten muuta kuin viikonlopun viettoon – kivaa sellaista teillekin! 

 

 

… en arvannut, mikä näky olisi aamulla vastassa. Eilen illalla oli syyskuu, kaunis ruska oli jo alkanut. Kuvasinkin eilen uimahallin pihan upeita vaahteroita Instagramiin uimaan mennessäni. Eilen illalla oli tosiaan syyskuu, tänä aamuna oli talvi (joulu?). Siirtyminen talveen oli tapahtunut, ainakin näin hetkellisesti. Oli melkoinen shokkiherätys tuossa ennen kahdeksaa, kun tallustelin keittiöön: maa valkoisena ja lisää lunta satoi! Oikein sellaisia kielelle pyydystettäviä hiutaleita! Piti kurkistella ulos sekä keittiön, ruokailutilan että olohuoneen ikkunoista – kyllä, näky oli kaikissa sama. Aivan sellainen joulufiiliskin nosti hieman päätään, tunsin nenässäni lämpimän glögin ja pipareiden tuoksun ja mietin siinä huumassa hiljaa mielessäni, että kohtahan voi laittaa Michael Bublét soimaan! Voi että, vauvakin niin tykkää musiikista (ainakin jos äiti laulaa mukana), joten onpas meillä edessä mukavia joulunodotusviikkoja. Saamme fiilistellä tuota vuoden ihaninta juhlaa kotona vaikka joka aamu! Ja ne tunnelmavalot! Vauva kun niin tykkää erilaisista valoista, niin täytyyhän ne tänä vuonna laittaa esille jo hyvissä ajoin! Juu-u, kyllä tästä pikkuherrasta äitinsä kaltainen jouluihminen kuoriutuu :D.

Kylläpäs ostinkin eilen sopivasti vauvalle talvipipon KappAhlista! (Olihan niitä jokunen jo ennestäänkin, mutta niin pitääkin.) Ajattelin kyllä käyttää pipoa heti, kun ulkona on ollut jo sen verran kylmää viime päivinä, mutta nyt sille vasta käyttöä tulikin! Ajattelin jopa, että onkohan pipo liian pieni, täytyy ehkä vaihtaa isompaan kokoon, mutta e-hei; pääsee heti käyttöön sopivan kokoisena. Eilen saimme vielä toisenkin pipon, äitini kutoman. Aivan ihanan suloinen sinivalkoinen tupsupipo, taitaa sekin päästä käyttöön ihan lähiaikoina!

 

Kuvakansiot1

Lähdemme tässä aamupäivän aikana käymään mummuni luona. Ei ihan viitsi enää ballerinoilla… Kääk missä mun talvikengät on?! Hauskaa keskiviikkopäivää! Missä muualla talvi?

Kolme kuukautta jouluun on…