/

 

Lauantaiterkkuja täältä huikkaan! Ollaan vietetty kotipäivää, Instagramissa muutama kuvapalanen. Ensimmäistä kertaa emme päässeet vauvauintiin. Yö oli niin levoton ja rikkonainen, että aamupäivä meni meillä kaikilla lähes kahden tunnin päikkäreitä nukkuessa! Uni meni nyt uinnin edelle ja hyvä niin. Pääsin itsekin huonojen yöunien aiheuttamasta pääkivusta eroon.

Muistatteko muuten, kun Pieni vesipeto -postauksessani kirjoitin hieman nihkeämmin sujuneesta vauvauintikerrasta? No siitä heti seuraava kerta meni vallan mainiosti eikä vauva itkenyt yhdenkään sukelluksen jälkeen! Paikalla oli nimittäin eri ohjaaja, jonka ammattitaito ratkaisi pienen pulman käden käänteessä. Hän huomasi, että vauva on sellaista tyyppiä, joka tahtoo toimintaa heti eikä hetken päästä! Ei halua pitkiä heijauksia juuri ennen sukeltamista, vaan pian veden alle, ylös ja lelujen pariin. Niinpä pientä sukeltajaa on nykyään aina vastassa pieni ankkalauma ja hänhän vastaanottaa ne oikein tomeralla ilmeellä kädet ojossa: kaikki mulle heti tänne ja nyt! Lelut ovat ikään kuin palkinto hienosta sukelluksesta. Pelkät taputukset ja kehut eivät aina riitä, vaan niiden jälkeen saattaa päästä pieni itku, jos ei ole mitään muuta touhua luvassa. Niinpä meillä on nyt hyvät toimintaohjeet, kiitos ohjaajan! Vauva nauttii nyt uimisen (eli polskimisen ja lelujen jahtaamisen) lisäksi sukeltamisestakin eikä äidinkään tarvitse enää tuota asiaa jännittää… Toki joskus saattaa olla vain huono päivä ja silloin on parempi keskittyä vain niihin mielekkäisiin vesileikkeihin. Tärkeintä on, että koko perhe nauttii, sillä uimisen tulee olla kivaa!

067

084

Vauva nukahti vihdoin päikkäreille ja itse alan valmistautumaan iltaa varten. Mummu ja pappa tulevat tänne vauvan seuraksi, kun taas me vanhemmat suuntaamme ystävien kanssa Kaija Koon konserttiin. Varmasti aikaansaa mukavia teinivuosien muisteloita kun niitä hittejä kuuntelee!

Tässä muuten yksi valokuvausvinkki tänä aikana, kun tuntuu, että päivänvalo ei vain riitä; ei edes olohuoneen neljän kolmemetrisen ikkunan äärellä. Ota vain käden ulottuvilta jokin valonlähde ja käytä sitä joko suoraan tai epäsuoraan! Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa käytetty Joy-kynttelikköä epäsuoraan :D. Aika pro-meininki?

Tässä huomaa, millainen merkitys tuollaisella lisävalolla kuvaan on (ensimmäinen kuva aivan liian synkkä!):

cats

Mutta nyt vauvauinnit ja vaipat syrjään, sipaus Chanelia kynsiin ja meikkilaukun kimppuun! Sen jälkeen konsertti pikkuhiljaa jo kutsuukin. Ihanaa lauantai-iltaa!

092

 

/

 

Silloin kun sinä synnyit, paistoiko aurinko? Oliko taivaalla pilvi,  tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit, olihan kaunista niin. Lapsonen, et tiedä, kuinka sinua odotettiin.

-Anna-Mari Kaskinen-

  Juuri tällä kellonlyömällä tasan puoli vuotta sitten minun ollessa nukutettuna ja miehen viettäessä lähettyvillä olevassa synnytyssalissa elämänsä pisimpiä minuutteja, näki poikamme päivänvalon. Tuon päivän tapahtumat kirjasin Erään torstain synnytyskertomus -postaukseeni. Kulunut aika tuntuu pitkältä, mutta kuitenkin niin lyhyeltä. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna se on ollut yksi hujaus. Vauvavuodesta jo puolet on ohi. Se on haikeaa, vähän surullistakin, mutta myös ihana asia. Vauva kasvaa ja kehittyy, tutkii innokkaan uteliaana ympäröivää maailmaa ja oppii uusia asioita huimaa vauhtia. Joskus aivan hämmästelen; nytkö osaat tehdä jo noin! Muistan miten nauratti, kun hän sylissäni ollessaan meinasi ensimmäistä kertaa tarttua kädessäni olevaan vesilasiin – aivan säikähdin. Siitäkin jo pari kuukautta! Sen jälkeen siitä tuli pysyvä tapa: joka kerta olisi saatava se, mikä toisella on kädessä… Ei tässä voi kuin vieressä ihastuksesta huokailla ja hämmästellä. Toivottavasti olen osannut nauttia näistä jokaisesta hetkestä täysin sydämin, sillä näitä ei saa enää koskaan takaisin. Ne pienimmät vauvahetket on nyt ohitse. Vaikka joskus toinen lapsi suotaisiinkin, ei se ole sama asia eikä samanlaista, koska kyseessä ei ole tämä sama lapsi. Tämän mussukan kanssa emme enää näitä hetkiä uudestaan koe.

Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan

-Johanna Kurkela-

Meidän rakas pikku-M <3 <3 <3.

054-crop

Jo ja samaan aikaan vasta puolen vuoden ajan elämäni on ollut täysin erilaista kuin aikaisemmin. Nyt tuntuu, etten oikein edes muista millaista se oli ennen tuota pientä poikaa. Miten pärjäsimmekään ilman häntä niin pitkään, en oikein käsitä. Kun otan hänet syliini, tuntuu, kuin hän olisi ollut siinä aina. Sylissäni on juuri sellaiset kuopat ja onkalot, joihin tuo pieni poika sujahtaa kuin hanska käteen. Se on hänen paikkansa. Reilu viikko sitten vauva oli flunssassa, hänellä oli yhtenä yönä myös lämpöä. Aikaisin aamulla sen huomasin ja lääkitsin, vauvaa itketti. Mikään ei tuntunut auttavan ja ensimmäistä kertaa ikinä kieltäytyi myös rinnasta. Laitoin hänet pieneen kippura-asentoon syliini ja hyssyttelin, painoin korvansa sydämeni kohdalle ja siihen hän rauhoittui heti, unikin tuli parissa minuutissa. Siinä väsyneenä useamman viikon huonojen yöunien jälkeen tukka pystyssä istuessani, vauvan puristaessa paitaani nyrkkiinsä mietin, kuinka onnelliseksi tuo pieni minut tekeekään. Mietin, että taidan olla maailman onnekkain äiti, kun saan olla äiti juuri hänelle. Toivon koko sydämestäni ja enemmänkin, että hän tuntee olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi. Aina ja joka hetki. 052

Oma pieni poikani, jolla on kasvot iloiset kuin pikku auringolla, kun minua katselet – näen pohjalla silmies sinen, mitä koskaan sydän pyys: sulo niissä on ihmeellinen ja rauha ja täydellisyys.

Koko talven sinua kannoin, kevät toi sinut maailmaan. Kuten elämän sinulle annoin, niin sinulta elämän saan. Sinun käsistäs empimättä otan vastaan kohtalon. Oi pientä, hentoa kättä, miten voimallinen se on!

 -Aale Tynni-

Hyvää puolivuotissyntymäpäivää äitin ja isin aarre <3.

/

 

Jännityksellä odotan tämän viikon vauvauintia, sillä viime kerta ei ollut vauvan mielestä niin kovin mieluisa. En tiedä johtuiko se siitä, että vauvauinnissa oli kahden viikon tauko vai sitten jostain muusta, mutta erityisesti sukeltaminen tuntui hieman vastahakoiselta. Viime viikonloppunakaan vauvauintia ei ollut, joten nyt tulee taas kahden viikon tauko. Menemme aina yksi kerta kerrallaan ja katsomme, mitä vauva tuumaa. Hän luonnollisesti päättää, jatkammeko uintiharrastusta vai emme.

044-crop

Uinti tuntuu olevan kyllä todella mieluisaa, mutta tosiaan se sukeltaminen tökki viimeksi. Ehkä nämäkin ovat vain tällaisia juttuja, jotka vaihtelevat: joskus on niiiiiin kivaa ja joskus ei.

Vauva taitaa jo uimahallille saapumisesta tietää, mitä on luvassa. Innoissaan pukuhuoneessa kuuntelee suihkun ääniä ja odottelee uimapöksyjä jalkaansa. On niin ihanaa pulahtaa lämpimään veteen turvallisille käsivarsille. Hieman on väsy tuohon kellonaikaan, mutta uni vie voiton uinnin jälkeen aika lailla heti kun auto starttaa! Tässä meidän pieni hymyilevä vesipeto silmät hieman unisina:

048-crop

Seuraavaa uintireissua odotellessa! Tuleva viikonloppu onkin mukava ja paljon ohjelmaa sisältävä; monenlaista juhlaakin luvassa!