/

 

Toivoitte postausta meidän arjesta, joten sellaista tänään! Ihan mitään Päivä meidän kanssa -postausta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa (niiden toteuttaminen kun on niin aikaavievää = koko päivä kamera kaulassa yms. ja aikani on edelleen niiiin kortilla…), mutta eiköhän senkin aika vielä jonain päivänä koita. Tiedän nimittäin itsekin, että niitä on tosi mukava muiden blogeista lukea! Olen kuitenkin aina silloin tällöin jakanut ajankohtaisia paloja arjestamme ja tässä tulee nyt taas yksi sellainen ja ainahan voitte kysyä mitä ikinä mielessä pyöriikään!

Poikamme unet kiinnostavat, voi kunpa hän itse tietäisi, miten usein multa hänen unistaan kysytäänkään :D. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että yöunille meno on aikaistunut. Eilen hän esimerkiksi nukahti yhdeksältä. Erikoista ja viime viikoista poikkeavaa on myöskin se, että kun hän on parina viime päivänä yöunille nukahtanut, hän ei ole herännyt kymmenen tai kahdenkymmenenkään minuutin kuluttua, vaan nukkunut levollisesti ainakin pari tuntia. Usein viime aikoina iltamme ovat nimittäin olleet sellaisia, että olen saanut ravata hänen luonaan ainakin pari kertaa ennen kuin olen itse käynyt nukkumaan. Miehen rauhoittelu/nukutusyritykset eivät tehoa, vain äiti tuntuu kelpaavan. Nukahtaa edelleen enimmäkseen rinnalle, mutta myös ilman, jos vain maha on täynnä. Silloinkin kuitenkin vaatii, että makoilen vieressä. Silityksellekään ei missään nimessä sanota ei; kelpaa sekä hiusten että selän silitys :D.

158

Kirjoitinkin aiemmin, että meillä se 6-7 viikon yöherätysputki tuossa viiden ikäkuukauden tienoilla johtui suurimmaksi osaksi ensimmäisestä hampaasta. Heti kun se puhkesi, yöt rauhoittuivat. Tosin vain viikoksi, kunnes pukkasi jo kaveria viereen… Toinen hammas tuli hieman helpommin: heräiltiin 4-7 kertaa yössä vain viikon verran. Nyt ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, joten univelkoja luvassa taas pian? Näiden vuoksi emme ole toteuttaneet vielä mitään unikouluja ja muutenkin vauvalla on ikää vasta puoli vuotta (sitä ennenhän ei mitään unikouluja edes suositella). Ajattelimme, että hampaiden vuoksi unikoulut menisivät ikään kuin hukkaan… Tuloaan tekevät hampaat aiheuttavat ikeniin makuuasennossa voimakkaimmin painetta, jonka vuoksi kipuilevat ja kutiavat vaihtelevasti juuri öisin. Ainoastaan rinnan imeminen tuntuu siihen auttavan. Olen oppinut nukkumaan (tai ainakin torkkumaan) tuossa samalla ja se kyllä helpottaa itseäni jaksamaan. Lääkettä emme halua antaa muuten kuin täysin satunnaisesti ja silloin, kun vauva vaikuttaa oikeasti kipeältä. Että sellainen päivä ja yö kerrallaan -taktiikka täällä tällä hetkellä!

Vauva nukkuu perusyönään 11 tuntia, joskus saattaa nukkua 12 (viime yönä porskutti 13). Kun hampaat eivät vaivanneet, heräsi yöllä syömään kaksi kertaa. Tätä tutkailin siis silloin, kun hammas nro 1 oli puhjennut aina siihen saakka, kunnes hammas nro 2 alkoi ilmoitella puhkeamisestaan. Huomasin, että noista kahdesta yösyötöstä oikeastaan vain toisella taisi oikeasti olla nälkä; toinen syöttö oli vain unimaidon siemaisu ja tutittelua. Itseäni ei haittaisi yksi yöherätys, pääsisimmepä pian edes siihen! Nimittäin olen päättänyt, että sitten jos/kun unikoulu tulee ajankohtaiseksi, lopetan siihen myös yöimetykset. Silloin täytyy sitten olla varma, että vauvalla ei ole öisin nälkä, joten ihan vielä en senkään vuoksi tuota halua toteuttaa. Tosin virallinen kantahan asiaan on se, että yli puolen vuoden ikäisellä vauvalla ei enää öisin ole nälkä eikä häntä tarvitsisi enää öisin syöttää. Itse kuitenkin ajattelen, että jos nukkuu 11 tuntia, voi kerran aamuyöstä olla vielä nälkä? Mutta sitten kun hampaat eivät enää vaivaa (puhutaankohan kouluiästä? :P) ja puuromäärät ovat suurempia, uskallamme ehkä ottaa lempeän unikoulun ohjelmistoomme. Sitten tuhti puurotankkaus illalla, imetys ja nukkumaan! Aamulla sitten taas imetystä ja puuroa ja oi niin levänneenä uuteen päivään! Noinhan se alkaa sitten sujua eikö totta? :)

156

Ja sitten päiväunet. Päiväunet, päiväunet, päiväunet! Jep, 35 minuuttia, vaikka tekisin mitä! Nyt olen kutistanut vauvan kolmet päikkärit kaksiin ja siten saanut ensimmäisille päiväunille pituutta tunnin! Tosin ei sekään aina mikään automaatio ole, poikkeuksia todellakin löytyy… Nuo päivän ensimmäiset päikkärit vauva on tottunut nyt nukkumaan sisällä, mutta toiset päikkärit nukutaan ulkona rattaissa lämpöpussin uumenissa. Niissä unissa se 35 minuuttia on todellakin sääntö eikä poikkeus. Siinäkin olen kokeillut pariakin kikkaa: piiiitkää lenkkiä, juuei. Herää sen 35 minuutin jälkeen, sama missä vaiheessa lenkki on ja sitten saakin juosta kotiin ennen kuin pääsee kaaaamee huuto! Joten itseämme ajatellen olemme miehen kanssa päätyneet siihen, että lyhyt lenkki (kun vauva nukahtaa, kurvaamme tuhattajasataa kotipihaan) ja vauva nukkuu seisovissa vaunuissa. Näin saamme edes sen pienen hetken omaa aikaamme, jos siis emme välttämättä tahdo itsekin silloin ulkoilla!

Oma aikani on siis viime kuukausina ollut erittäin vähissä. Koska vauva on nukkunut huonosti öisin, en jaksa nousta aamulla aikaisin omaa aikaani viettämään, vaan hyvällä omatunnolla minäkin nukun. Päivisin omaa aikaa ei juurikaan ole, sillä hän ei ole päivänukkuja, vaan -torkkuja. Iltaisin hän saattaa kukkua klo 23 saakka, jolloin joskus minäkin väsähdän ennen häntä. Tuollaisia kukkumisiltoja ei ole viime aikoina ollut kuin täysin satunnaisesti, joten nyt iltamme taitavat muistuttaa muidenkin lapsiperheiden iltoja. Kerron näistä tosiaan siksi, kun kysyitte; on varmasti mielenkiintoista lukea, miten muilla! Kertokaahan tekin ihmeessä omia tarinoitanne, luen (ja varmasti te luette muiltakin) niitä suurella mielenkiinnolla!

Mutta sen mä sanon, että vaikka kuinka raskas ja pitkä päivä olisi ollut ja vauva vihdoin parin tunnin nukutusmaratonin jälkeen yöunille nukahtanut, kun palaan olohuoneeseen ja näen sen yksinäisen, sohvapöydälle unohtuneen minisukan edessäni, meinaa itku päästä. Ikävästä! <3 <3 <3

 

/

 

Muutama räpsy vauvan puolivuotissynttäreiltä, joita juhlistimme kuun alussa ihan pienesti perheen kesken:

111

122

Juhlien teemaksi muotoutui kuin vahingossa tähdet Halpa-Hallista löytämäni ihanan AmandaB-Collectionin vaaleansinivalkoisen tähtikynttilän myötä. Sitten muistin, että multahan löytyy myös tähtiservettejä ja voisihan täytekakussakin tuo teema jotenkin näkyä. Täytekakun teetin, siitä on ehkä paras kuva tämä isänpäivänä (joka oli samana viikonloppuna) otettu kuva:

007

Täytekakku oli herkullinen. Sen täytteeksi halusin mansikka- ja vaniljamoussea, päällä maitosuklaakuorrute valkosuklaatähtösin. Ajattelin, että noilla herkuilla ei voi mennä pieleen eikä mennytkään, n-a-m! Itse leivoin mustikkapiirakkaa ja suklaapiirakkaa sekä nonparelli- että suolapähkinäkoristeilla. Suolaiset pähkinät sopivat kivasti suklaisen piirakan kaveriksi. Suolaisena tarjottavana oli cocktailpiirakoita munavoilla. Kaikkea jäi reilusti yli, mutta ei haitannut, sillä isänpäivä oli tosiaan samana viikonloppuna.

187

Tuona marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna maisemat oli aivan upeat! Synttäreitä valmistellessa saikin tämän tästä kurkkia ulos ja huokailla tälle näylle:

132-crop

Alle kaksi viikkoa ja täyteen tulee jo seitsemän kuukautta! Vauva syö soseita jo aika monipuolisesti; eniten tuntuu pitävän niistä, jotka olen itse tehnyt ja ne maiskutellaankin äänekkäästi. Joskus lusikointitahti on hieman hidas ja siitä kyllä heti infotaan… Lihasoseet olen ostanut kaikki valmiina ja niiden maistuminen onkin nyt hieman haasteellista. Ollaan testailtu jo vaikka ja mitä aina naudanlihasta possuun ja kanaan, yökki meinaa tulla ja huuto on aika kova :P. Nyt näyttäisi, että spagetti ja jauhelihakastike uppoaisi parhaiten, sitä oli eilen ja tänään päivällisellä. Onko muilla liharuuat aiheuttaneet samoja reaktioita? Mikä on teidän vauvan lihasoseherkku?

Ateriat ovat tällä hetkellä seuraavat: aamupuuro, lounas (kasvissose), päivällinen (lihasose) ja iltapuuro. Päivällisen jälkeen yleensä myös hedelmäsosejälkkäri, sillä viidettä ateriaa (välipalaa) meidän aamu-unisiin päiviimme ei tällä hetkellä mahdu. Palasin pienen tauon jälkeen Valion Onniin, neljän viljan puuroon, sillä siitä vauva niin kovasti tykkää eikä hänelle viljoista mitään vaivaa onneksi aiheutunut. Puuro nautitaan vaihtelevalla hedelmäsosesilmällä. Juuri tällä viikolla ajattelin, että ihmeen siistiä tuo syöminen vielä tässä vaiheessa; olin odottanut sottaisempaa touhua! Nooh, mies ajatteli räjäyttää potin ja eilen iltapuurotohinoissa pudotti luumusosepurkin pöydältä siten, että se todellakin räjähti ruokailutilaan! Luumusosetta oli tuolien ja baarijakkaroiden lisäksi jopa pöydänkannen alapuolella sekä päätyseinässä saakka! Onneksi on maalatut seinät ja onneksi on niin paljon valkoista – näki heti, mihin sitä sosetta vielä jäi! Nyt mietin vain, että voi miksi en hoksannut ottaa kuvaa…

 

/

 

Joulukuvaukset – sellaiset pidettiin vauvan kanssa tässä aamupäivällä. Hän jahtasi joulupalloja silmät suurina ja suu auki, olipa mukava leikkituokio ja kamera lauloi! On vaan niin kovin liikkuvainen poitsu, että useimmat kuvat ovat tärähtäneitä, mutta harjoitukset jatkukoon!

En paljasta millaisia kuvia saimme aikaiseksi, sillä ne päätyvät joulukortteihin ja jokunen meiltä joulukortin saava taitaa siellä ruudun takanakin kurkkia… Vauva väsähti joulupallojen jahtaamiseen niin, että sai mennä suoraan aamupäiväunille!

099

Muistatteko postaukseni Tiheää imua(ko?) reilun kuukauden takaa? Meillä oli sellainen kuuden-seitsemän viikon putki, jolloin yöherätyksiä oli joka yö 4-7. Uskon, että herätysten takana oli useampikin syy: viiden kuukauden iässä tuleva tiheän imun kausi, uudet opitut taidot ja ehkä se ratkaisevin: ensimmäinen hammas. Noiden viikkojen jälkeen se alaleukaan ilmestyi, hieman ennen puolen vuoden ikää. Hampaan yläreuna on vasta tullut esiin ja nyt vieressä nököttää jo toinen! Ensimmäisen hampaan ilmaannuttua yöunet paranivat huomattavasti, mutta nyt tuon toisen hampaan vuoksi on taas ollut reilun viikon verran melkoisen levotonta. Nyt kun hammas ei sitä enää aiheuta, tuo univaikeuksia hampaiden puhkeamisen myötä ilmestynyt nuha. Kuulemani mukaan melko yleistäkin? Itselläni oli vauvana sama juttu: uudet hampaat ja nuha kulkivat käsi kädessä. Yläetuhampaiden puhkeamista odotellessa… Toivottavasti tulevat hieman vähemmillä univeloilla kuin tuo ensimmäinen :).

102

Aamulla väsytti tosi paljon, mutta piristyin kyllä heti olohuoneen puolelle siirtyessäni: lunta satoi hiljalleen! Ei muuta kuin joululaulut soimaan, joulutähdet loistamaan ja aamiaiselle – niin lähti väsymyksen rippeet! Olen miettinyt kovasti, mitä hankkisimme vauvalle tänä ensimmäisenä jouluna lahjaksi… Olisi kiva, että siitä jäisi jokin erityinen muisto, vaikka vauva itse ei vielä asiaa juuri noteeraakaan. Hän on jouluna 7,5 kuukauden ikäinen; mitä te olette suunnilleen tuon ikäiselle hankkineet? Keinuhevosta olen miettinyt, mutta onko se vähän turhan aikaista… Oikeastaan olen miettinyt keinulammasta, Teddykompanietin valkoista versiota; sehän on kuin tehty takkamme läheisyyteen! Eräs nimeltä mainitsematon tuumasi, että hieman tyttömäinen. Onko teidän mielestänne? Ostetaanko noita muka vain tytöille, jää tänne äimistelemään pienen suloisen hymyilevän mussukkahurmuripojan äiti.