Tapaninpäivän tervehdys! Niin ihana Joulu <3. Ikimuistoinen ja ensimmäisemme lapsiperheenä. Sen kunniaksi meillä vieraili kuin vierailikin joulupukki. Se olikin aattoillan kohokohta ja näin jälkikäteen olen kyllä hirmuisen tyytyväinen, että hankimme alkukesästä videokameran. Valokuvissa nuo hetket eivät ole samoja, koska ääni ja liike puuttuvat. Moneen otteeseen on tullut katsottua aattoillan hetket nauhalta ja voi miten on saanut nauraa! Niin mainio persoona on tuo seitsemän kuukauden ikäinen touhupakkauksemme.

099

Joulupukki oli aivan ihana ja lempeä, vauva ei pelännyt häntä yhtään. Meni pukin syliin aivan rauhassa ja viihtyi pitkään. Hymyili ja nojaili pukin pehmeään masuun samalla pukin vaatteita hypistellen. Hieman kyllä ihmetytti, miten pukilla oli täsmälleen samanlainen kello kuin juuri Dubaista palanneella enolla…

cats

Vauva istui aattoiltana olohuoneen lattialla lahjojen ympäröimänä kaksi tuntia! Leikki innoissaan uusilla leluilla ja kylläpäs uni aattoiltana maistuikin. Niin ihana pieni kulta, jonka riemua jaksaisi seurata aamusta iltaan.

Joulupukki ei ollut unohtanut kissojakaan, heille oli omat herkkupakettinsa. Kaikille meille niin mukava joulu, jota muistelemme vielä pitkään. Tulen siirtämään muutamia palasia joulunvietostamme tännekin, kunhan vain ehdin. Nyt takaisin Tapaninpäivän pariin – alamme odottelemaan isovanhempia kylään. Letkeää pyhäpäivää teillekin!

141

 

 

Arvon leidit, muistattehan ottaa rennosti tänä viikonloppuna! Nyt joulustressi voi helposti nostaa päätään, sillä (valmistelu)päivät ennen jouluaattoa käyvät vähiin… Sitä ehkä haluaa viikonlopppuna saada kaiken mahdollisimman valmiiksi, koska alkuviikosta on vielä töitä. Silti täytyy muistaa nautiskellakin ja ennen kaikkea rentoutua!

059

Katsella kotona ympärilleen ja nauttia siitä, mitä on jo ehkä ehtinyt saada valmiiksi. Jos ei ole ehtinyt mitään, niin mitäs sitten! Ota kupponen kahvia, teetä, glögiä tai mitä ikinä mieli tekeekään ja – älä tee mitään! Ole vain! Olen viime päivinä huomannut, että me naiset emme juuri koskaan vietä tuollaisia hetkiä; jostain syystä meillä ei muka ole aikaa moiseen. Havahduin oikein illalla tuohon seikkaan, kun söin rahkaa, koristelin joulukuusta, kuuntelin, milloin pesukone on valmis ja lauleskelin vauvalle – kaikkea samanaikaisesti. Huomasin, että tuolla tavoin kaikki päiväni oikeastaan sujuvat, askareet vain vaihtuvat. Teen koko ajan jotain, aamusta iltaan ja yöllä herään vauvan kanssa (ei puhuta heräämiskertojen määrästä; hampaita pukkaa…) muutamaan otteeseen. Ratkaisu on ehkä hieman uskomaton, mutta meidän täytyy alkaa ottamaan oppia miehistä! Heillä on hieno kyky olla stressaamatta ja välillä vain olla, olla jopa ajattelematta mitään :D. Lisää tuota meillekin, naiset! Aivan suotta laadimme itsellemme pitkiä tehtävälistoja. Meidän täytyy niiden laatimisen sijaan vain olla. Ainakin joskus, edes sen pienen hetken.

cats

050-crop

Otin eilen muutaman jouluisen kuvan kotoamme. Rajasin joitain blogikuvia siten, ettei olohuoneen lattian erästä kohtaa näkynyt. Ettei se ”veisi kuvan rauhallisuutta” tai jotain… Vaikka oikeasti se on parasta koko huoneessa, koko kodissamme, koko elämässämme. Se on tämä pieni rakas mussukka söpöliini, jonka lempileikki tällä hetkellä on tämä:

064

Istua lattialla ja saada lelupussukka nenän eteen pengottavaksi. Yksi kerrallaan sieltä kaivetaan kaikki ulos. Kahta isompaa kirjaa hän ei vielä jaksa nostaa, ne jää pussukan sisään, mutta muut tutkitaan ja maistellaan yksi kerrallaan. Sitten ne nakataan olan yli tai minne milloinkin huvittaa.

Imetystyynyä hehkutan toistamiseen: loistohankinta! Se on imettämisen lisäksi tehokas myöskin tuollaisena taustapehmikkeenä, jos sattuu vielä kupsahtamaan kumoon. Jokunen kuukausi takaperin siitä oli hyötyä myöskin masulla olemiseen; kädet kun tapasivat mennä taakse mäkihyppääjän tavoin. Imetystyyny rintakehän kohdalla esti sen ja auttoi pitämään käsiä edessä, jolloin leikkiminen oli huomattavasti helpompaa.

Rentoa joulunalusviikonloppua! 

 

 

Koin tänään päivällä niin ihanan, koskettavan ja liikuttavan tilanteen, että halusin jakaa sen täälläkin. Siirsin äsken nämä kuvat koneelle ja tuli kyllä väistämättä pieni niisk-olo!

051

Joulu, juhlista ihanin, lähestyy. Sitä silmällä pitäen ostin viime viikolla vauvalle kivan samettiliivin ja tänään kokeilimme, onko se varmasti sopiva. Liivin kanssa tulee jouluna käytettäviksi ihan eri vaatekappaleet kuin näissä kuvissa (esim. emme laita liivin kanssa sukkahousuja, vaan housut :D), mutta eipäs vielä paljasteta asukokonaisuutta taustalla kurkkiville perheillemme! Mutta näistä kotivaatteista viis, liikutusta aiheutti ihan joku toinen asia:

037

cats

Meidän urhea Sissy-kissa <3. Hän on kyllä ottanut vauvan koko suurella ja lämpimällä sydämellään vastaan. Ehkä nämä tunteet välittyvät kuvistakin. Ei vanhempi kisuneitikään ole vauvaa mitenkään protestoinut, mutta mielellään pysyttelee pienen välimatkan päässä ja sen ilman muuta hänelle suomme.

Toinen silmä kertoo kissan tietävän, että vieressä on nopealiikkeinen kaveri – silmiä kannattaa siristellä! Tai ainakin sitä vauvelia lähempänä olevaa, ihan vain varmuuden vuoksi…

023

Niin ihanasti meni kisu aivan viereen silityksiä pyytämään (tai hellyyttä jakamaan). Välillä nojaili ja puski päätään vauvan selkään aivan kuin viestittääkseen, että minuun voit kyllä nojata, pieni. Minä olen sinun ystäväsi.

cats

Tätä seuraavaa kuvaa ottaessani meinasi itku päästä! Ehkä sen vuoksi kuva näin epätarkka onkin, mutta oli pakko jakaa tämäkin täällä. Vauva leikkii ja kissa kehrää. Samalla nojaa päätään vauvan olkaa vasten:

021

Miten ylpeä kissa onkaan tästä pienestä ystävästään. Ja seuraavassa kuvassa ehkä hieman nolo, kun näitä hetkiä näin kaikelle kansalle ikuistetaan…

cats

Ihania arkipäivän hetkiä, kultaakin kalliimpia <3.