Tänään se on: äitiyslomani viimeinen päivä. Aivan sydän sykkyrällä ajatuksesta, että tuo parhaillaan päiväuniaan nukkuva vauveli pitäisi huomenna viedä päiväkotiin. Ei, musta ei olisi siihen millään. Joten erittäin kiitollisena mietin, että onneksi voin jatkaa täällä kotona olemista ja aamu-uninen poitsu saa edelleen nukkua yhdeksään tai vaikka kymmeneenkin, jos unta riittää. Aamuisin ei ole kiire mihinkään, hän saa hyöriä ja pyöriä kotona pyjamassa vaikka puolillepäivin. No ei meillä yleensä kyllä niin kauan pyjamassa olla, mutta kuitenkin. Hän saa olla kotona omien vanhempiensa parissa eikä hänen tarvitse olla se, joka perheessä tekee pisintä päivää. Varmasti joskus nuokin ajat ovat edessä, mutta mietitään ja murehditaan niitä sitten, joskus.
Nämä ajatukset ovat olleet mielessäni tänään. Aloitimme päivämme perinteiseen tapaan pienellä pötköttelyhetkellä ja siitä sitten hoitopisteen kautta olohuoneeseen leikkimään. Sillä välin kun poika leikki lattialla, minä ja kissat söimme aamiaisen. Sen jälkeen on aina pojan aamupuuron vuoro. Aamupuuron jälkeen leikit jatkuivat sisällä, jonka jälkeen lähdimme pienelle pulkkaretkelle. Puolisen tuntia ulkoilua ja siinä ohessa hieman lumitöitä; tuo pätkä riitti, sen verran tuuli ja tuiversi pienen kasvoja.
Nyt vauva nukkuu tosiaan päiväuniaan ja niiltä herätessään on vuorossa lounas. Tämä päivä sujuu ihan kokonaan kotipäivänä, sillä mies meni minun autollani töihin. Käy katsastamassa sen työpäivänsä jälkeen. Oikeastaan olemme jumissa kotona, sillä en osaa ajaa toisella autollamme sen automaattivaihteiden vuoksi. En koe olevani mitenkään avuton autonratissa, mutta nolona myönnän tämän tosiasian, heh heh. Ensimmäinen ajokerta automaattivaihteisella autolla on edelleen sen verran tuoreessa muistissa, että pysyttelemme kotona… Kävimme nimittäin kerran koeajamassa sellaista autoa, jo pari-kolme vuotta ennen vauvan syntymää. Jossain kohtaa mies sitten pyysi minua ratin taakse ja reippaana menin: onko se muka yhtään sen kummoisempaa kuin manuaalivaihteisellakaan… Ensimmäisessä risteyksessä meinasi vieruskaveri lentää hirmuisen karjaisun kera tuulilasin läpi. Kytkinjalka jarrupolkimelle – tarviiko sanoa muuta? :D Noh, ehkä ensi kesänä opettelen…
Nyt seuraavan askareen kimppuun – täytyy käyttää tämä päiväuniaika mahdollisimman hyvin hyödyksi! Näiden liljojen myötä kivaa helmikuun ensimmäistä viikkoa teille!
