Blogi on nukkunut koko vuoden, mutta ehdinpäs tänne vielä tämän vuoden puolella! Tämä vuosi 2023 onkin ollut hyvin ainutlaatuinen perheessämme. Olin lähes koko vuoden raskaana (tai no toki vain normit yhdeksän kuukautta ;D) ja loppuvuonna saimme sen arvokkaimman lahjan kaikkien niiden osittain pitkienkin kuukausien päätteeksi, kun tyttäremme syntyi lokakuun alussa ♥.

Koko loppuvuosi onkin kulunut tähän uuteen, pieneen perheenjäseneen tutustuessa. Kun perheeseen saapuu uusi ihminen, menee koko perhedynamiikka luonnollisesti uusiksi ja jokainen hakee sieltä jälleen uudestaan sen oman paikkansa. Makustelee uudenlaista elämää ja omaa paikkaansa perheessä. Lapsilla tämä ottaa varmaan hieman pitemmän ajan kuin meillä aikuisilla.

Esikoinen jo yhdeksänvuotiaana suhtautuu pikkusiskon syntymän tuomiin muutoksiin eri tavalla, kun ymmärrystä löytyy jo enemmän. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, sillä minulla ja pikkuveljelläni on ihan sama yhdeksän vuoden ikäero. M on myös iässä, jossa omat kaverit ja harrastukset vievät jo aika suuren osan elämästä. Ja onhan hän kokenut isoveljeksi tulon jo aiemminkin!

Viisivuotias on ottanut pikkusiskon myös tosi ihanasti vastaan, suurella rakkaudella, hellyydellä ja huolenpidolla! ♥ Hänen suhtautumistaan jännitin eniten, sillä minä ja hän olemme olleet hyvin tiivis kaksikko kaikki viime vuodet ja hän on ollut hyvin kiinni minussa ja on toki edelleen ja saa ollakin. Viisivuotiaskin on vielä pieni! Alkuun oli pientä uhmaa sääntöjä kohtaan, mutta koskaan hän ei ole ollut mustasukkainen pikkusiskostaan eikä etenkään purkanut uusia tunteitaan vauvaan. Jos vauva itkee jonkun toisen sylissä, käskee hän viemään vauvan heti äitille yms. On siis hyvin suojelevainen! Haluaa pitää pikkusiskoa edelleen päivittäin sylissä. Laittaa pudonneita sukkia jalkaan, pusuttelee useita kertoja päivässä, silittelee poskia, puhuu lempeällä äänellä yms. Hänelle ei varmasti ole ollut ihan helpoin elämänmuutos tämä, vielä viisivuotiaan uhma/tahtoikä päällä. Silti hienosti on mennyt, odotin paljon myrskyisempää eloa.

Hänen sopeutumistaan on auttanut se, että hänellä on aina ollut isoveli, jonka kanssa on ”joutunut” jakamaan huomion. Esikoisen tultua ensimmäistä kertaa isoveljeksi, oli elämä paljon myrskyisempää! Esikoinen oli tuolloin 4-vuotias ja muuttui yhdessä yössä tasaisesta ja rauhallisesta lapsesta täysin ylienergiseksi ja kovaääniseksi. Kun oli tottunut neljä vuotta olemaan ainoa lapsi, oli muutos iso! ”Mennä pitkin seiniä” -sanonta sai tuolloin aivan uudenlaisen merkityksen ja sen muistavat meillä siihen aikaan usein vierailleet läheisetkin :D. Mutta niin vain meni sekin tunnemyrskyvaihe ohi meidän vanhempien ymmärtäväisellä avustuksella.

Tyttäremme syntyi tuuheiden, mustien hiusten kera (ihan identtiset hiukset omiin vauvahiuksiini nähden)! Siinä oli suurin ero poikiimme, mutta muuten kasvonpiirteet olivat hyvin tuttuja, etenkin sivuprofiili :). Hyvin äkkiä sieltä alkoi kuitenkin näkymään myös aivan omia, uniikkeja piirteitä. Eniten ulkonäkö- ja luonnepiirteiltään muistuttaa vanhempaa isoveljeään. Nähtäväksi jää, alkaako myöhemmin muistuttaa joissain piirteissään myös nuorempaa isoveljeään.

Suuri etuoikeus saada seurata näiden kolmen kehitystä ja keskinäisten sisarussuhteiden muodostumista! ♥

Tervehdys piiitkästä aikaa! Blogin suunnittelematon kesätauko on ohi ja nyt on intoa palata taas bloginkin pariin! Intoa on, mutta aikaa hyvin rajallisesti, mutta katsotaan, löytyisikö blogille oma rakonsa arjestamme :). KIITOS tuhannesti kaikista viime kuukausien viesteistänne, sähköposteistanne ja kaikista kohtaamisista! Olen sanonut tämän aina ja sata kertaa, mutta sanon taas: mun blogilla on ihan parhaat lukijat, sillä edes näin harva päivitystahti ja taukokaan ei ole saanut teitä katoamaan!

Talvi ja kevät olivat kovin kiireisiä, samoin alkukesä. Heinäkuussa ehdimme lomailla koko perheen kesken, kunnes elokuussa työkiireet veivät taas mennessään. Nyt elelläänkin jo alkusyksyä ja edessä häämöttää se vuoden ihanin aika ♥. Toukokuinen designtori tuli ja meni ja oli kohdallani todella onnistunut, joten loppuvuodesta varmaankin uusiksi! Myöskin esikoisemme viisivuotissynttärit olivat ja menivät – häntä juhlittiin samana viikonloppuna kuin äitienpäivää. Meidän perheessämme huhti-toukokuu on järkyttävän kiireistä aikaa, sillä silloin sekä minulla että miehellä on tosi paljon töitä = pitkiä työpäiviä ja samaan syssyyn osuvat sitten myös nuo monet juhlat ja tapahtumat.

Toukokuusta muistan esikoisen synttäreiden lisäksi äitienpäivän. Äitienpäivä oli hässäkkäinen myös, sillä voitteko kuvitella, että miehellä kun on YHTENÄ sunnuntaina VUODESSA töitä, osui se juuri äitienpäivälle. En kestä. Eikä ollut ensimmäinen kerta… Ensi vuonna saa kyllä olla toisin ja se on varma! Ollaan me äidit edes yksi päivä vuodessa ansaittu hemmottelua vai mitä! Äitienpäivän kohokohtani olikin aamiaispöydässä, kun mies oli vielä kotona ja söimme kaikki yhdessä aamiaista. Toivon aina tuorepuristettua appelsiinimehua ja sitä olikin pöydässä koko kannullinen! Mies siinä kaiken syömisen keskellä yhtäkkiä tokaisi esikoiselle: Eikö ookki M meillä maailman paras äiti! Se lämmitti sydäntä niin kovasti ja lämmittää varmasti ikuisesti. Ja koska sitä ei turhan usein kuule, osaa sitä arvostaa ihan eri tavalla. Olikin ensimmäinen äitienpäiväni kahden lapsen äitinä ♥. Joka päivä tunnen niin suurta rakkautta ja kiitollisuutta noista kahdesta söpöliinistä. Suurin saavutukseni ja ylpeyden aiheeni koko tässä elämässä ♥.

Pienempi poikamme ei olekaan täällä juuri näkynyt, joten tässäpäs jo vuoden ikään ehtinyt N:

Kesäkuusta muistan päällimmäisenä 10-vuotiskihlajaispäivämme. Lisäksi tuolloin juhlittiin juhannusta ja paljuiltiin koko neljän hengen perheemme voimin. Olipa siellä reunalla keikkumassa toinen kissoistammekin… Heinäkuun helteet saapuivat; samoin minun, mieheni ja esikoisemme kesäloma. Yrittäjänä en voinut lomailla kuten mieheni, mutta ainakin muutamia päiviä aina siellä täällä. Teimme kesälomareissuja kotimaassa. Lomailimme mm. Vaasassa, Tampereella ja Kalajoella. Sekä Särkänniemi että PowerPark tulivat taas testattua. Kuopuksestamme kuoriutui kunnon matkailija; oli aina ihan innoissaan reissun päällä! Toista on täällä kotona, täällä on hänen mielestään suhteellisen tympeää…

Heinäkuussa juhlimme taas synttäreitä! Mies täytti 40 ja heti kaksi viikkoa hänen jälkeensä juhlimme kuopuksemme yksivuotispäivää ♥. Tuosta taas tasan kaksi viikkoa eteenpäin olimme jo elokuun puolella ja synttärijuhlat jatkuivat tällä kertaa äitini 60-vuotisjuhlilla. Monenlaista juhlaa ja mukavaa tapahtumaa on kesään mahtunut!

Nyt taas kello käy sen verran nopeasti, että täytyy tältä erää lopetella. Olen haaveillut kirjoittavani seuraavaksi ainakin tästä toisesta vauvavuodesta, lasten jutuista, kissojen kuulumisista ja kotiakin olisi kiva pitkästä aikaa kuvata! Täällä onkin tapahtunut paljon muutoksia sitten viime kotikuvien.

Mutta seuraavaan kertaan, joka koittaa yllättävän pian – jo tällä viikolla! :D 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PikkuVanilja

Uskaltaisinko sanoa jopa näin: ihanin putiikki, josta olen lapsillemme vauvajuttuja etsiskellyt ja hankkinut, on PikkuVanilja! Ei vain verkkokaupan yleisilmeen, vaan myös aivan ihanien tuotteiden ja Martinan lämminhenkisen sekä ainutlaatuisen asiakaspalvelun vuoksi! Ilomielin tein hänen kanssaan yhteistyötä esikoisemme vauva-aikana ja erittäin mielelläni teen hänen kanssaan yhteistyötä nytkin!

Tein yhteistyön merkeissä PikkuVaniljaan tilauksen jo viime syksynä ja olemmekin tässä ahkerasti noita tuotteita testailleet. Mietin, että kaikki valitsemani tuotteet taisivat olla sellaisia, jotka sopivat lahjaideoiksi erityisen hyvin myös sellaiselle perheelle, jolla on jo ennestään lapsia ja heiltä jäänyt säästöön vähän yhtä sun toista. Näille tuotteille on kuitenkin aina käyttöä! Katsotaanpas mitä meille kotiutui:

Ensimmäisenä voisin mainita kuvassa näkyvät, kauniin sävyiset Baby’s Only -Classic-huivit. Nämä toimivat varmasti kivasti osana asuja tulevina kevät- ja kesäpäivinä, jopa kuolalappuinakin, pieni kun tekee täällä hampaita ♥. Ei ole aina sitten paita tai body ihan märkänä, vaan voi vain vaihtaa huivia/kuolalappua. Ovat ihanan pehmoista materiaalia!

Molemmille pojille tuli ensimmäiseksi yhteiseksi talveksi tilattua samanlaiset Line Biagio -tupsupipot! Ne ikuistin myös joulun 2018 kortteihimme, jotka lähtivät osalle ystävistä ja sukulaisista. Tämä kuva ei päätynyt kortteihimme, on vain yksi reilusta sadasta otoksestani :D. Huh oli se hikistä hommaa kuvata vauvaa ja neljävuotiasta (joka ehti kysyä about 79 kertaa, onko jo valmista..), vieläkin hikoiluttaa!

Ja sitten tuo ensimmäisessäkin kuvassa näkyvä voidepurkki, jota hamstrasin heti kaksin kappalein – molemmille pojille omansa! Se on kuitenkin ollut niin riittoisaa, että toinen purkki on vielä avaamaton ja hyvä niin! Tämä voide on luomulaatuinen Shea-voide ja vauvelin ilme ja ote kertoo kaiken tarpeellisen:

Todellakin; noin tärkeä tuosta voidepurkista on tälle äipälle tullut! Supertuotteita kaikki nämä, jotka ovat niin monikäyttöisiä, että niitä voivat käyttää vaikka kaikki perheenjäsenet! Menneen talven aikana olen käyttänyt tätä esikoisella pakkasen puraisemiin poskiin ja kuopuksella kuolan kuivattamiin poskiin. Tällä on siis käyttöä ympäri vuoden!

Ison peukun saa myöskin paketista kuoriutunut laadukas ja superpehmeä Baby’s Only -potkupuku/pyjama, joka oli meillä suurimmaksi osaksi yövaatekäytössä. Välillä sitä käytettiin toki myös päiväsaikaankin. Tehtiinpäs kerran neuvolareissukin tällä harmaalla asulla! Useista pesuista huolimatta ei ehtinyt kulua yhtään! Harmillisesti on toki nyt jo käynyt pieneksi…
Yksi helistinkin oli pienelle hankittava; kaunis Baby’s Only -rengashelistin elefantin muodossa. Tämä oli niitä ensimmäisiä leluja, joihin vauvan oli itse helppo tarttua muutama kuukausi takaperin!

Sain tuotteiden mukana myös ihanan kirjayllätyksen! Meidän Suloinen tarina sinusta -vauvakirjamme sai kaverikseen pari muutakin kauniin valkoista kirjaa…

Suloisia hetkiä -kirjan, jota voi käyttää vaikka vieraskirjana vauvan juhlissa (hänen ristiäispäivänään meillä ei vielä tätä ollut) – taidetaan laittaa kirja kiertämään N:n yksivuotissynttäreillä heinäkuussa! ♥ Tämän kirjan lisäksi paketista löytyi Viisi vuotta kanssasi -kirja, joka on idealtaan jotenkin aivan liikuttavan ihana! Kirjassa on muutama rivi vuoden jokaiselle päivälle viiden vuoden ajan! Itse olen raapustellut tähän hauskoja juttuja aina sieltä täältä, kun olen muistanut ja ehtinyt. Ei haittaa, vaikka en ehdi täyttää kirjaa päivittäin – voihan se olla käytössä vaikka vuosikymmenen tai ylikin! Sinne voi raapustella muistoja veljesten ensimmäisiltä yhteisiltä vuosilta. Voin vain kuvitella, miten valtavan arvokas kirjasta myöhemmin tuleekaan! Näitä päiviä ja hetkiä kun ei saa koskaan takaisin ja ne tuntuvat unohtuvan aivan liian pian tässä arjen kiireessä ♥.
Kaikki nämä kolme kirjaa ovat Elina Linnolahden käsialaa.

Mutta katsokaapas tuon kuudennen kuvan poskia – onko edes olemassa mitään ihanampaa?