Lauantaiterkkuja täältä huikkaan! Ollaan vietetty kotipäivää, Instagramissa muutama kuvapalanen. Ensimmäistä kertaa emme päässeet vauvauintiin. Yö oli niin levoton ja rikkonainen, että aamupäivä meni meillä kaikilla lähes kahden tunnin päikkäreitä nukkuessa! Uni meni nyt uinnin edelle ja hyvä niin. Pääsin itsekin huonojen yöunien aiheuttamasta pääkivusta eroon.

Muistatteko muuten, kun Pieni vesipeto -postauksessani kirjoitin hieman nihkeämmin sujuneesta vauvauintikerrasta? No siitä heti seuraava kerta meni vallan mainiosti eikä vauva itkenyt yhdenkään sukelluksen jälkeen! Paikalla oli nimittäin eri ohjaaja, jonka ammattitaito ratkaisi pienen pulman käden käänteessä. Hän huomasi, että vauva on sellaista tyyppiä, joka tahtoo toimintaa heti eikä hetken päästä! Ei halua pitkiä heijauksia juuri ennen sukeltamista, vaan pian veden alle, ylös ja lelujen pariin. Niinpä pientä sukeltajaa on nykyään aina vastassa pieni ankkalauma ja hänhän vastaanottaa ne oikein tomeralla ilmeellä kädet ojossa: kaikki mulle heti tänne ja nyt! Lelut ovat ikään kuin palkinto hienosta sukelluksesta. Pelkät taputukset ja kehut eivät aina riitä, vaan niiden jälkeen saattaa päästä pieni itku, jos ei ole mitään muuta touhua luvassa. Niinpä meillä on nyt hyvät toimintaohjeet, kiitos ohjaajan! Vauva nauttii nyt uimisen (eli polskimisen ja lelujen jahtaamisen) lisäksi sukeltamisestakin eikä äidinkään tarvitse enää tuota asiaa jännittää… Toki joskus saattaa olla vain huono päivä ja silloin on parempi keskittyä vain niihin mielekkäisiin vesileikkeihin. Tärkeintä on, että koko perhe nauttii, sillä uimisen tulee olla kivaa!

067

084

Vauva nukahti vihdoin päikkäreille ja itse alan valmistautumaan iltaa varten. Mummu ja pappa tulevat tänne vauvan seuraksi, kun taas me vanhemmat suuntaamme ystävien kanssa Kaija Koon konserttiin. Varmasti aikaansaa mukavia teinivuosien muisteloita kun niitä hittejä kuuntelee!

Tässä muuten yksi valokuvausvinkki tänä aikana, kun tuntuu, että päivänvalo ei vain riitä; ei edes olohuoneen neljän kolmemetrisen ikkunan äärellä. Ota vain käden ulottuvilta jokin valonlähde ja käytä sitä joko suoraan tai epäsuoraan! Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa käytetty Joy-kynttelikköä epäsuoraan :D. Aika pro-meininki?

Tässä huomaa, millainen merkitys tuollaisella lisävalolla kuvaan on (ensimmäinen kuva aivan liian synkkä!):

cats

Mutta nyt vauvauinnit ja vaipat syrjään, sipaus Chanelia kynsiin ja meikkilaukun kimppuun! Sen jälkeen konsertti pikkuhiljaa jo kutsuukin. Ihanaa lauantai-iltaa!

092

 

 

Kännykkäkamera on kätevä, koska se on aina mukana. Iso järkkäri on useimmiten kotona, ainakin sellaisissa tilanteissa, kun huomaa yllättäen jotain ihanaa kuvattavaa. Nämä seuraavat ruskakuvat olen ottanut juurikin tuollaisina hetkinä kännykkäkameralla. Ihanat väriläiskät olisivat muuten jääneet ikuistamatta.

cats

Oikeastaan ajattelin kysäistä teiltä vinkkejä valokuvien teettämiseen! Teetättekö ylipäätään usein valokuvia ihan oikeiksi kuviksi asti? Tuntuu, että se on hieman taaksejäänyttä aikaa… Nyt kuitenkin haluan teettää vauvasta ottamiani kuvia – niitä olisikin vino pino ja ainakin yhden illan saa varata kuvien valikoimiseen. En ole vuosikausiin teettänyt kuvia, joten kysymys kuuluukin, mitä firmaa/palvelua suosittelette tähän? Jotain yksinkertaista palvelua, mahdollisimman nopeaa ja takkuilematonta, kiitos :).

Täällä vauva nukkuu aamupäiväuniaan, kissat kieppiasennoissa sohvalla (harvinaisen lähellä toisiaan muuten!) ja minä kuuntelen tässä samalla Michael Bublén joululevyä, tänään oli pakko! Kun hänen äänensä täytti aamulla kodin, vauva katsoi mua silmät ihan pyöreinä hämmästyksestä ja suu auki, sitten hymyili – pieni jouluihminen! <3

 

 

Tunnelmalliset koti-illat on tämän vuodenajan ihanuus! Tunnelmavalaistus kotona, kynttilöin ja eri valaisimin, saa kodin tuntumaan entistä lämpöisemmältä ja turvallisemmalta paikalta. Ulkona tuulessa heiluvat puut ja alas maahan putoavat lehdet sekä sadepisaroiden ropina ikkunaa vasten vielä korostavat tuota fiilistä entisestään. Silloin on ihana olla kotona lämpimässä oman perheen kesken, valmistaa pientä iltapalaa, saunoa, kietoutua superpehmoiseen kylpytakkiin ja sitten nautiskella se iltapala kynttilänvalossa. Tuollainen ilta oli meillä eilen. Ehkä tänäänkin, ilman saunaa.

025

Nämä ottamani kuvat muistuttavat mua taas siitä, miten pimeällä olisi hyvä kuvata…  On taas kevään ja kesän tauon jälkeen kaivettava jalusta käyttöön, sillä pimeällä ei saa hyviä kuvia ilman tukevaa alustaa/jalustaa. Nämä kuvat toimivat hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia kuvia silloin syntyy ;). Kohinaa, kohinaa… Kohina syntyy kuviin juurikin silloin, jos käyttää liian suurta ISO-arvoa eikä kuvaa jalustan kanssa. Joskushan alustana voi toimia vaikka pöytä tai joku taso siinä missä tuolikin, mutta aina se ei tokikaan ole kätevää. Täytyypä joku ilta ottaa uudet kuvat jalustan kera, niin näkee selvän eron!

031

Olen nyt jonkin aikaa miettinyt lamelliverhoja olohuoneeseen, jotta niistä saisi myös näkösuojaa tänä pimeänä vuodenaikana. Noita nykyisiä kun ei oikein tule ikkunoiden eteen vedettyä; turhan vaivalloista verhojen korkeuden ja niihin ommellun tankokujan ominaisuuden vuoksi. Osaako joku suositella tähän tarkoitukseen jotain kokkolalaisfirmaa? Ikkunoihimme sopivia valmiita lamelleja tuskin löytyy, joten verhot olisi järkevin teettää mittojen mukaan. Aiemmin ajattelin, että lamelleista tulee liikaa julkiset tilat mieleen, mutta muutaman kauniin toteutuksen kotiympyröissä nähtyäni olen muuttanut mieleni!