/

 

Torstaiseen Lunta sataa hiljalleen -postaukseeni sain Tiinalta toiveen kurkata takapihamme lumista näkymää. Otin sitten hänen vinkistään sohvalta käsin pari kuvaa :)

012

Grilli oli tuolloin vielä unohtunut terassille, mutta eilen mies kantoi sen isäni kanssa talvisäilöön. On niin valtava möhkäle, etten todellakaan jaksa sitä toisessa päässä kannatella enkä nyt muutenkaan sitä jalkani vuoksi edes yrittäisi.

Tällainen samanlainen luminen maisema ikkunoista avautuu tänä sunnuntainakin. Eilen lunta satoi vielä hieman lisää, joten lumihangen pinta on ihan puuterinen, kaunis ja kimaltava. Taivas on upean sininen ja aurinko paistaa. Vielä ei kuitenkaan ihan niin lumisia näkymiä kuin viimevuotisessa Ensilumi-postauksessani, mutta hyvä alku tämäkin!

013

Joku on ominut muutaman tyynyn sekä torkkupeiton… Ilmekin aika tuollainen pehmokasan kuningatar -henkinen:

017

Aika monella suunnalla varmaan jo lunta..? Ihanaa sunnuntaita joka kotiin! 

 

/

 

Tänä aamuna se tapahtui! Saimme herätessämme nähdä kauniin valkoisen maan ja vielä nytkin lumihiutaleita sataa hiljalleen maahan… Montaa senttiä lunta ei ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa ja puut ovat valkoisia. Niin kaunista! Kyllä me täällä Pohjolassa olemme onnekkaita; Suomen talvi on kaikista kaunein. Näihin toissatalvisiin kuviin on silti vielä hieman matkaa:

005

024

Puhumattakaan matkasta talvikiloihin…

014

Söin äsken aamiaissämpylääni ja hörpin maitoani hiljaisuuden vallitessa, olohuoneen sohvapöydän ääressä. (Muuten: aivan valtava rasvaton maito -himo jo ties monettako päivää! Mies kantaa maitopurkkeja kotiin selkä vääränä; iso lasillinen hujahtaa hetkessä…). Ihastelin samalla näkymää olohuoneen ikkunoista ja bongasin pienen oravan männyn oksilta. Hänellä oli jo harmaantuneet talvivaatteet päällään; iloisista askelista päättelin hänenkin nauttivan alkavasta talvesta. Hyppelehti puusta toiseen aivan kuin tietäen, että häntä seurataan. Ihana Kurre!
Kyllä se taitaa niin olla, että syyskuun ajan (ja vielä lokakuun alkupuolenkin) nautin syksystä: ruskasta, vesisateista ja kotiin käpertymisen tunnelmasta, mutta näihin aikoihin kaipaan jo valkoista ja valoisampaa maisemaa!

017

Arvatkaas mitä tein äsken? Napsautin Michael Bublén joululevyn soimaan! No myönnän, tuli se kerran kuunneltua läpi syyskuussakin, mutta nyt tunnelma on lumen ansiosta aivan erilainen! Kyllä nyt kelpaa sohvalla makoilla ja jalkaa parannella. Kohta voisi juoda kupposen teetä… Nyt todellakin alkaa pikkuhiljaa näyttää joululta! <3

 

/

 

Tämä sunnuntaiaamu on kulunut kyllä aika hassuissa merkeissä… Kaikki sai alkunsa unesta, jonka näin ihan tuossa aamuvarhaisella, joten se oli mielessäni heti kun heräsin. Näin unta, että mua pyydettiin laulamaan Heinillä härkien erään firman joulujuhlaan ja olin aivan kauhuissani :D. Kohteliaasti kieltäydyin ja suututin sillä kaikki asianosaiset, höh.
Tämän syyskuisen sunnuntain aloitinkin sitten talvi- ja jouluhöpinöillä, mieheni iloksi… Muistelin, milloin viime vuonna satoi ensilumi ja se olikin helppo muistaa, sillä samana iltana vietimme miehen äidin kuusikymppisiä. Elettiin lokakuun loppua ja aamulla näkymä ikkunoista oli näin lumoavan upea:

0022

Tapahtumasta ja sen herättämistä fiiliksistä kirjoitin silloin Ensilumi-postauksen. Ajatella, että tuohon ajankohtaan ei ole kuin reilu kuukausi, viitisen viikkoa! Tämä syksy on ollut erilainen; ei ole näkynyt syysmyrskyjä eikä edes vesisateita, vaan joka aamu saa herätä auringonpaisteeseen, niin tänäänkin. Vaikkakin ehkä hieman itsekseni ajattelin, että olisipa vaihteeksi ihana herätä tuollaiseen valkoiseen maisemaan…
Näkymä on kuitenkin tämä: aurinko paistaa aika kirkkaasti vielä, nurmikko vihertää, mutta lehdet putoilevat puista. Eilen iltalenkillä katselin ympärilleni eikä syksyn tuloa huomannut juuri muusta kuin keltaisista lehtivanoista asfaltin ja nurmikon rajalla…

022

Koska uneni ansiosta joululaulut soivat päässäni heti herättyäni, en malttanut olla kysymättä miehen mielipidettä siitä, minne tänä vuonna sijoitamme joulukuusen :D. Ei ehkä miehen lempparipuheenaihe näin syyskuisena aamuna, mutta sain mukisematta vastauksen. En nyt iiihan vielä aloita blogin joulujuttuja, mutta pakko kuitenkin todeta että Joulu <3.

Mitäs veikkaatte: milloin saamme tänä vuonna nauttia ensilumesta?