/

 

Mulla oli aikomuksena toteuttaa tämä Kuva kuukaudessa -postaussarjani jo viime vuonna, mutta kun se heti tammikuussa jo unohtui (:D), niin päätin siirtää sen vuodella eteenpäin. Viime syksynä sain blogihaasteenkin tämän aiheen tiimoilta, mutta en siihen silloin tarttunut, koska olin tosiaan päättänyt startata tämän vasta tammikuussa. Haluan kuvia talteen joka kuukaudelta koko kalenterivuoden ajalta ja mietin, että ehkä niistä voisi sitten vuoden päästä tehdä jonkinmoisen kivan koosteen ja vaikka kehystää parhaimmat palat tyyliin talvi, kevät, kesä ja syksy.

Vähän mua jännittää, miten muistan tämän joka kuukausi toteuttaa, mutta ehkä te muistatte mua muistuttaa? Mun muistille on nimittäin tapahtunut jotain kummallista viime kuukausien aikana… En rajoita kuvia vain yhteen vaan napsin useampia, jos siltä tuntuu. Pyrin ottamaan kuvat aina kuukauden keskivaiheilla samasta kohtaa ja tässäpäs aloitamme tammikuun kuvilla:

cats

002

011

Mikä onni, että saimme lunta ja tuota auringonpaistetta! Kyllä tällaisilla maisemilla kelpaa tämän postaussarjan aloittaa :).

 

/

 

Aika kauan saimme tänä vuonna odottaa (jos ei Lunta sataa hiljalleen… -postauksen tapahtumia oteta huomioon, sen verran pimeä ja synkkä kausi kun tässä välissä oli…), mutta kyllä tämä näky palkitsi nämä pimeät viikot moninkertaisesti:

030

cats

Jonkin verran kaupunki on tuota metsikköä kotimme takana harventanut, mutta onneksi jätimme puita myös oman tonttimme rajojen sisäpuolelle, jotta saamme edelleen tuota lumista metsää ihastella. Onkohan se tällainen se Kuusikossa-ihanuuksia -postauksen taikametsä?

035

cats

Niin kaunis on luonto tällä hetkellä, että tekisi mieli tirauttaa pari kyyneltä! Nyt tässä kirjoitellessani alkoi vielä aurinkokin paistaa tuolta puiden lomasta. Kauniin valkoista, maisemat aivan kuin sulautuvat sisätiloihin.

Sytyttelin kynttilöitä olohuoneeseen ja ruokailutilaan ja laitoin joululevyn soimaan. Nyt mun sisäinen jouluhörhöni pääsee irti, en meinaakaan enää estellä, ja hoilailen (no ainakin hyräilen) musiikin mukana. Ensimmäinen amarylliskin sopivasti avautumassa, hitaasti mutta varmasti.

Kynttilöistä, musiikista ja maisemasta nauttien taidan mennä tuon kuvan tyynyjonon jatkoksi toivomaan, ettei nämä lumet enää ennen kevättä pois sulaisi.

018

Parasta mahdollista talviviikonloppua toivotellen,

 

/

 

Näinä päivinä huomaa kyllä selvästi, kuinka valon määrä vähenee ja sen myötä päivä lyhenee. Täällä kotona ollessa siihen tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota. Puolenpäivän tienoilla valoa on eniten, mutta aika pian sen jälkeen alkaa jo hieman hämärtyä. Puhuimme tuosta juuri äitini kanssa ja sanoin, että ihmettelen miksi ihmiset valittavat pimeydestä, vieläpä joka vuosi. Onhan tuo odotettavissa ja tiedossa jo hyvissä ajoin, millaista loka-marraskuussa on… Tuskin se kenellekään yllätyksenä tulee ;).

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka todella nauttii kaikista Suomen vuodenajoista – jopa tästä synkkyydestä. Miten ihanaa vaihtelua vaihtuvat vuodenajat elämään tuovatkaan, olisihan se tylsää jos ympäri vuorokauden olisi valoisaa ja lämmintä, kuten kesällä! Ajattelen myös niin, että koska tähän ei voi itse vaikuttaa, on tästä vain paras löytää ne hyvät puolet, keskittyä niihin ja nauttia. Esim. miksi väkisin odottaa tunnelmavalojen ripustamista joulukuuhun, jos ne tuovat iloa jo nyt! Tämän pimeyden keskelle tarvitaan kaikki mahdolliset valopilkut. Kesällä ystäviä tapaa usein ulkona, erilaisissa tapahtumissa ja ihan sattumaltakin, mutta miksi ei nyt kutsuisi ystäviä kotiinsa – mikä arjen ilo ja piristys tuollainen tuokio onkaan!

Suorastaan rakastan sitä tunnetta, kun jo iltapäivällä hämärtää. Kolmen-neljän aikoihin voi sytytellä kotiin tunnelmavaloja ja nautiskella, koti näyttäytyy näin pimeänä vuodenaikana taas ihan erilaisena kuin valoisaan aikaan. Ihan erilainen tunnelma täyttää nurkat. Kiva olla kotona hämärässä ja puuhastella höyryävän kupposen kera, kyllä siitä valostakin ehtii taas nauttia! Pidetään vaikka mielessä, että jo tammikuun puolivälin tienoilla päivän pitenemisen huomaa selvästi. Ilman muuta odotan lunta aivan valtavasti, mutta en anna lumettomuuden kuitenkaan pilata näitä fiilistelyhetkiä. Eipä siis muuta kuin hedelmiä napaan ja nauttimaan!

004

Näin kauniin taulun marraskuun aurinko piirsi seinäämme toissapäivänä! Tätä ei voi kokea kesällä, koska tuolloin aurinko paistaa niin korkealta ettei saavuta olohuonettamme. Siinäpäs ihana kolmikko: tähti, Soihtu ja amarylliksen alku. Ensimmäisen amarylliksen tänä vuonna mulle ehti ostaa äiti, sen avautumista odotellessa…

P.S. Kiitokset kommenteistanne eiliseen Neulehaalari ja pienen pienet tossut -postaukseeni! Niin mukavaa ja mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Vastailen kommentteihinne kun voin paremmin – eilen iski valtava päänsärky, joka ei vieläkään ole täysin ohitse. Jatkan siis kamppailua sitä vastaan ja palaan linjoille myöhemmin. Vielä ehtii muuten osallistua arvontaan – osallistumisaikaa on aina klo 18 saakka!