/

Näky, joka on ihan pakko tallentaa tännekin; ei näitä (toivottavasti) joka vuosi tapahdu! Näin talvisen lumiset on vappumaisemat täällä – miltä teilläpäin näyttää?

Jos joku miettii ja epäilee, niin kyllä; nämä kuvat on otettu tänään, vajaa tunti sitten. Toivoin sitä valkoista talvea ja sehän sitten tulikin, vaikkakin vasta keväällä. Nyt on kyllä niin mielenkiintoista nähdä, millaisen kesän saamme ja millainen joulu on taas tulossa… Jouluna pitää olla lunta ja piste! Siltä varalta, että ensi jouluna ei ole, voin sitten katsella näitä kuvia… Kyllähän tuossa olohuoneen sohvalla istuskella kelpaa, kun edessä avautuu tällainen maisema, mutta kun ehti päästä jo jonkinmoisiin kevätfiiliksiin, niin onhan se hassua!

Nyt tässä mietin, kun kello näyttää cappuccinotaukoa, että lämmittäisinkö sittenkin glögit?

P.S. Jos teillä ei ole lunta, älä kommentoi. :D

/

 

Me täälläpäin asuvat olemme saaneet ihastella lumisia maisema viime aikoina lähinnä muualla asuvien kuvista, mutta eilen se lumi satoi meillekin! ♥ Valkoinen maa on kyllä niin kaunis! Silti ihan mustaa ei ole täälläkään ollut, sillä maa on jo jonkin aikaa ollut kauniin kimaltavan kuurainen. Eilen kävin pojan kanssa mummullani ja siellä sohvalla istuskellessamme katselimme ulos ikkunasta, kun lumihiutaleita satoi ihan hitaasti maahan. Tuollainen näky on kauneimmasta päästä, mitä luonnolla on tarjota! Mummuani alkoi varmasti tuon johdosta sen verran paljon jouluttamaan, että tokaisi minulle, että poika haluaa koristella jo sen pikkukuusen, käyhän hakemassa se :D. Niin me sitten pystytettiin se pikkukuusi olohuoneen pöydälle mummun ja pojan, toki minunkin, iloksi.

Mummuni täytti nyt syksyllä 85 vuotta. Kaikki lapsuuteni joulut vietimme heidän (mummun ja papan) luonaan. Parina viime jouluna olemme hakeneet mummun meille jouluaatoksi ja sama olisi toiveissa tällekin joululle. Mummu on kuitenkin taas tapansa mukaan hyvissä ajoin aloittanut vanhan tutun virren: Minä olen täällä kotona joulun, minä en laita tänä vuonna ollenkaan joulua, minä oon joulun yksin. Tässä voi sitten miettiä, miten asiaan suhtautuisi. Ollako kuin ei kuulisikaan vai aloittaako väittelyn Meillehän sinä tulet -tyyliin. Sillä kuitenkin syvällä sisimmässään hän haluaa tulla, vaikka ei sitä koskaan myönnäkään ja vaikka kuulemma nukkuu sitten kaksi päivää sen aaton jälkeen, mutta eikö joulunpyhät ole juuri sitä varten tarkoitettukin vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? :D

Ja joka joulu sinne on seinille tontut ilmestyneet, joka joulu. Ja joka ikkunassa on keikkunut joku jouluun viittaava valokin. Viime jouluna minä ja mies virittelimme hänelle jouluvaloja ja mummu seurasi vierestä kuin pieni lapsi silmät ilosta tuikkien. Itse en kestä ajatusta mummusta yksin jouluaattona, joten hänet haetaan meille tänäkin vuonna. Mummun suvun naiset ovat hyvin (painotan sanaa hyvin) määrätietoisia ja itsepäisiä eikä moni mummulle pärjää, mutta onneksi minä en kuulu heihin :D. Eli jonkin verran tuota geeniä on tainnut siirtyä tähänkin sukupolveen…

012

Lähtipäs mun juttuni rönsyilemään! Piti tosiaan tuosta ensilumesta puhella. Ja siitä, miten se synnytti tarpeen ripustaa olohuoneen joulutähdet! Tosin kävi niin, että ikkunaan pääsi vasta toinen tähdistä, sillä toiseen ei ollut lamppua. Aloinkin sitten miettimään, että mitäs jos pitäisikin tuon nurkkauksen tällaisena, jossa olisi vain yksi joulutähti seuranaan Tom Dixonin riippuvalaisin. Onko tuhoontuomittu idea? Symmetriaa rakastavat varmasti kauhistuvat, mutta eilen illalla iltavalaistuksessa tämäkin ratkaisu näytti tosi kivalta!

Valkoinen maa saa joulunodotuksen aina hieman vahvemmaksi! Näin ollen ehdin eilen jo hieman joulukuusen paikkaakin miettimään… Viime jouluna ihastuin valtavasti siihen näkymään, kun kuusi oli tässä ikkunanurkkauksessa, joten ehkä päädymme siihen tänäkin vuonna. Jos miehellä ei ole mitään asiaa vastaan… Tosin mieheni on kyllä sitä tyyppiä, että hän puuttuu tämänkaltaisiin asioihin lähinnä siinä tapauksessa, jos kuusi nököttäisi vessassa tai vastaavaa. Muuten hänelle on kuulemma ihan sama. Kuka teillä päättää kaapin kuusen paikan?

015

Täällä odotellaan, että poika herää päiväuniltaan ja sen jälkeen lähdemme faffalle isänpäivätervehdyksiä viemään! Huomisaamupäivälle olen suunnitellut herkullista brunssia, jota alamme pojan kanssa väsäämään heti aamutuimaan. Mies saa nukkua kaikessa rauhassa ja herätä sitten valmiiksi katettuun, herkkuja notkuvaan pöytään. Hän tarjoaa minulle ihanaa hemmottelua äitienpäivisin, joten nyt on minun vuoroni tarjota hemmottelua hänelle. Vaikka hän ei minun isäni olekaan, on päivä samalla sellainen kunnioituksenosoitus puolisoiden kesken. Osoittaa toiselle, miten arvostaa häntä puolisona sekä oman lapsen isänä. Mukavaa isänpäiväviikonloppua teillekin!

/

Jossainpäin Suomea on satanut jo lumi maahan, oi että! ♥ Täällä ei ole vielä lumesta tietoakaan, mutta tänä aamuna Facebook muistutti, että neljä vuotta sitten tänä päivänä tänne satoi ensilumi eikä sitä tullut ihan vähääkään, kuten tästä vanhasta postauksestani näkyy. Tuossa postauksessani olohuoneen ikkunoista näkyvä lumimaisema ei kyllästytä koskaan, se on joka kerta yhtä taianomainen. Niin taianomainen, että se ihan pysähdyttää. Miten lumen valkaisema maisema onkin niin kaunis! Olen useaan otteeseen kiitellyt sitä, että tulin tuon kuvan aikoinaan pikaisesti napsaisseeksi, sillä se on tuottanut valtavasti hyvää mieltä vuosien varrella. Tuo kuva tuo joulunodotukseen ihan erilaisen, sykähdyttävän fiiliksen, jonka varmasti ainakin jouluihmiset ymmärtävät.

Talvi on meillä yleensä hyvin kylmä vuodenaika ja aika pitkältäkin se tuntuu, joten siitä kannattaa kaivaa ne hyvät puolet esille, jotta kuukaudet eivät vierähdä valittaessa. Kotona on kuitenkin lämmintä, se on pääasia. Kun ripset ja kulmakarvat ovat kuurassa, kengän alla narisee puhtaan valkoinen lumi eikä sormissa ole juurikaan tuntoa, sitä odottaa kodin lämpöön käpertymistä kuin kuuta nousevaa! Se hetki, kun pääset sisälle lämpimään, sytyttelet kynttilät ja takkatulen, valmistat koko perheelle lämpimät kaakaot ja käyt pehmeälle sohvalle kuuma kaakaokuppi kourassa istumaan – ihan parasta! ♥ Noita hetkiä ei saisi kokea, jos meillä ei olisi kylmää talvikautta.

Kaikki nämä talvimuistot tulivat mieleeni, kun selailin vanhoja kuviani uutta blogiani varten. Törmäsin mm. näihin viime tammikuussa paukkupakkasilla ottamiini kuviin:

 

Jatkanpas siis lumesta haaveilua; se on sata kertaa kivempi vaihtoehto kuin tämä valtava pimeys, joka iltaisin vallitsee. Mutta nyt vielä vähän töitä (mies kun on kotona pojan kanssa), sitten murkinaa ja käydäänpäs tänään vielä erästä synttärisankariakin moikkaamassa! Kivaa keskiviikkoa!

P.S. Huomasithan, että blogini muuttaa uuteen osoitteeseen jo ensi viikolla eli 1.11.2016 alkaen!