Meillä on kiva pieni sisustusbloggaajaryhmä, jonka kesken päätimme aloittaa eräänlaiset sisustusteemakuukaudet. Ideana on, että jokainen toimii halutessaan ”kuukauden emäntänä” antaen jonkin valitsemansa sisustusteeman, jonka mukaan halukkaat sitten postailevat. Ensimmäisen teeman heitti ilmoille Valkoisen Harmajan Suvi ja ajatuksena oli kuvata kodin kotoisin nurkkaus.
Jostain syystä minun ei tarvinnut miettiä tätä juurikaan, vastaus oli heti selvä.
Joskus kymmenisen vuotta sitten kodikkuus ei olisi merkinnyt minulle näin suurta määrää valkoista väriä eikä näin suuria ikkunoita. Omaa kotia suunnitellessa ajatukset alkoivat kuitenkin suuntautumaan tähän suuntaan ja hyvä niin! En enää osaisi kuvitella meille harjakattoista taloa, jossa olisi normaaliin huonekorkeuteen sopivat ikkunat tai kotia, jossa olisi vain vähän valkoista väriä. Jotenkin tästä valkoisen valoisasta, korkeasta, vinokattoisesta olohuoneesta isoine ikkunoineen on tullut meille meidän kotimme sydän. Kodikkuus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Tämä kotimme kohta rauhallisine ikkunanäkymineen on myös se kohta, jota jäisin kaikkein eniten kodistamme kaipaamaan, jos tästä joskus pois muuttaisimme.
Tämä vaihtuva maisemataulu antaa paljon. Kuuden vuoden aikana olen usein istuskellut sohvalla ja vain tuijotellut ikkunasta ulos. Näky on kaunis syksyllä ja keväällä, mutta suorastaan taianomainen kesällä ja talvella. Mm. postauksessani Ensilumi näkyy noita huikeita talvimaisemia.
Joskus nurkkaus on käytössä myös siten, että kotia tarkastellaan ikkunoista olohuoneeseen päin. Silloin siinä istuskellessa näkymä avautuu sohvalle ja takkaan päin, keittiön mahdolliset sotkut jäävät näkymättömiin. Nojatuoli on istumakäytössä enimmäkseen silloin, kun meillä on vieraita. Muutoin siinä nököttää lähes poikkeuksetta vanhempi kisuneitinen ja voin kertoa, että ennen näiden kuvien ottamista teippiharja lauloi :).
Kuitenkin eniten iloa tämä kotimme kotoisin nurkkaus tuo, kun sitä katselee sohvalta käsin. Tällöin iloa tuottavat myös ikkunanäkymät ja kuten eräs ystävänikin sanoi, nyt kesällä luonto on aivan kuin samaa tilaa sisätilojen kanssa, kiitos viherkasvien. Sama vihreä jatkuvuus sisällä ja ulkona! Tällä hetkellä nurkkaus on mielestäni myös kalusteiden osalta erittäin onnistunut; hetken kesti löytää siihen kaikki sopivat ja eniten omaa silmää miellyttävät elementit, mutta nyt se on siinä. Kaunis, monien vuosien suosikkilattiavalaisimeni, klassikkojakkara ja mukava nojatuoli. Viherkasvit ja jokunen tekstiili. Pisteenä iin päällä vielä mukavuutta jaloillekin rahin muodossa. Rahi meillä kyllä seilaa pitkin olohuonetta; se on niin kysytty, että niitä saisi oikeastaan olla kaksi!
Mikä on sinun kodissasi se kotoisin nurkkaus?