>

Valkoinen sohva, Ikean Kivik ois täydellinen vaihtoehto! Vierelleen pieni valkoinen pöytä, joko mattavalkoinen tai korkeakiiltovalkoinen…

Nämä tulis meidän entiseen makuuhuoneeseen ja sit ku makkari palaa ruusuhuoneesta vanhalle paikalleen, nämä siirtyy ruusuhuoneeseen. Ei siis tule olemaan turhia silloinkaan!

Voisin käpertyä tämän valkoisen sohvan nurkkaan torkkupeittoineni villasukat jalassa, lukemaan jotain ihanaa lehteä tai kirjaa. Vieressä pieni valkoinen pöytä, jolla Pentikin valaisin valkoisine varjostimineen.
Seuranaan rykelmä valkoisia kynttilöitä…
Ehkä myös lasillinen punaviiniä :P (Vai sopisko valkoviini paremmin teemaan ;))
Sade rummuttais ikkunoita, joita peittäis kauniit mustavalkoiset verhot.
Samalla voisin toisella korvalla kuunnella telkkaria, valkoista uutta tv:tä, joka on jo kiinnitetty tämän huoneen seinään <3
Ja mikä estäisi bloggailua valkoiselta sohvalta valkoisella miniläppärilläni…

Siitä tulis selvästi mun huone!
White dreams, hih!


Nyt kysymys kuuluukin, milloin mä pääsen Ikeaan?

Heti alkuun täytyy huomauttaa, ettei tämän postauksen tarkoitus ole olla jouluaiheinen. Tarkoitus on katsella ikkunanäkymiä, mutta ne kuvat, joissa näkyy ulos ikkunasta, olen ottanut viime joulun aikoihin :)
Ja mistä idea tähän postaukseen? Eräältä lukijalta, joka kysyi suhtautumisestani tauluihin:

”… mikä on mielipiteesi tauluista? Näyttää aika tyhjiltä nuo teidän seinät omaan makuuni.” 

Nämä on taas näitä makuasioita ja toki tämä meidän koti ois eri ihmisten asuttamina täysin erilainen :). Ymmärrän, että joku voi olla tuota mieltä ja varsinkin kuvissa mahdollinen seinien tyhjyys korostuu. Väitän kuitenkin ettei asia niin ole täällä meidän kotona ollessa!

Suuresti tähän tauluttomuuteen vaikuttaa isot ikkunat, joita meiltä löytyy olohuoneesta ja ruokailutilasta. Myöskään makuuhuoneiden ikkunat ei oo mitään aivan pieniä. Varsinkin nämä isot ikkunat toimii ikäänkuin erilaisina tauluina; joka vuodenajalle omansa. Pidän näistä ikkunanäkymistä ja etenkin takapihan rauhoittavasta näkymästä, joka on kesällä ihanan vihreä, syksyllä väriloistoinen, talvella upean valkoinen ja keväällä on ihana seurata miten kaikki taas herää eloon pitkän talven jälkeen :)

Tämä ensimmäinen kuva on otettu muuton aikoihin.


Kisu istuu sohvalla ja katselee talvimaisemaa…

Oon melko nirso taulujen suhteen, maku on muuttunu koko ajan nirsompaan ja nirsompaan suuntaan. Aiemmissa kodeissa mulla on kyllä ollu tauluja… En tiedä johtuuko se siitä, että tämä on ensimmäinen oma asunto, ei niin helposti raaski rei’ittää seiniä. Ja kun taulumakuni on niin tarkka, pelkään kyllästyväni eikä innosta paikkailla seinissä olevia reikiä…
Tykkään tosi paljon valkoisista seinistämme, en pidä ajatuksesta että ne pitäisi väkisin tauluilla peittää. Taidetta en osaa tarpeeksi arvostaa, joten ne on meille melko turha ostos. Taululla pitäis olla mulle joku merkitys, en halua sitä seinään vain siksi, että ”kuuluu olla tauluja”. Koen kivaksi sen, että pidän niitä esim. lipaston päällä seinään nojaamassa, jolloin voin parissa sekunnissa seinään jälkiä jättämättä laittaa sen kaappiin kyllästymisen iskiessä :)

Ja vaikka pitäisinkin tosi paljon jostain taulusta, tulee sen mun mielestä sopia meidän kotiin eikä näin ole kaikkien ihastelemieni taulujen kohdalla.

Tämäntyylisistä tauluista pidän tosi paljon ja nämä mielestäni sopisi myös meidän kotiin: (Kuva Kokkolan asuntomessuilta, Anvia-koti)


Mutta rajoittaisiko taulun sinisävyt liikaa muuta sisustusta, hmm… Niin ihana kuin tuo sininen tuossa taulussa onkin, ehkä turvallisin vaihtoehto meidän kotiin ois valko-harmaa-musta -sävyinen taulu. Vai mitä mieltä te ootte?
Jos hankkii tuollaisen sinisävyisen taulun, tuleeko sävy toistua jossain muussa kodin sisustuksessa vai riittääkö pelkkä taulu? Entä sopiiko kausittain vaihtuvat tehostevärit sinisävyiseen tauluun (esim. pinkki, lime…)?

Mä pidän siitä, että ikkunanäkymät tulee osaksi sisustusta. Tällöin kovin kummoisille tauluille ei ole edes tarvetta! Kun seinäpinnat on rauhoitettu, pääsee ikkunanäkymät paremmin oikeuksiinsa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi; satun olemaan samaa mieltä kuin eräs lukijani:

”Ja mikä ihana näkymä ikkunoista, sen kauniimpaa taulua ette tule koskaan saamaan!”

Vielä tähän postaukseen palatakseni…
Oon tosiaan jo pitkän aikaa ihastellu ja lähes yhtä kauan haaveillu tästä Eamesin keinutuolista ja jostain syystä nään sen koko ajan takkaamme yhdistettynä.
Ehkä siksi koska takassa on koivuklapeja, jotka sopii keinutuolin jalkaosan kans aika hyvin yhteen ;D

:P

Tuolin hinta on melko suolainen tai en oikeastaan edes tiedä ihan tarkkaa hintaa vielä tässä vaiheessa…
Joka tapauksessa oon päättäny hankkia itelleni jonkun spesiaali-jutun ensi talvena, kun täytän pyöreitä.
Oon alkanu jo kerätä pientä pääomaa tuota hankintaa varten, joten ei muuta kuin haaveilemaan, haaveilemaan!
Eamesin RAR-keinutuolia enemmän haluaisin tämän, tämä ois enemmän kuin unelmien täyttymys:

Thomas Pedersenin suunnittelema Merirausku/Sting Ray -keinutuoli:

Se on kuin simpukankuori, jonka keinunnassa voit kuulla hiljaisuuden ja antaa aaltoliikkeen rentouttaa ja vallata kehosi. Tai kuin kodikas pesä, jossa parhaimmillaan tuuditut uneen. Sen sylissä voit istua jalat maassa, jalat ristikkäin, poikittain tai hakeutua turvallisesti sykkyrälle.

Hmm… Tuon rinnalla tosin Eamesin keinutuoli tuntuu lähes ilmaiselta ;D.
Niin, kyllä mä arvokkaita hankintoja mietin monia kuukausia! Nyt onkin hyvin aikaa alkaa suunnittelemaan tätä hankintaa ettei tuu huti.
Viime talvena ostin Soihtu-valaisimeni, jota ihastelen edelleen joka päivä. Erittäin onnistunut ostos, josta voin melkoisella varmuudella sanoa, että se seuraa mua vuosikymmeniä! Enpä voi kaikista muista valaisimistamme sanoa samaa, valitettavasti…
Tästä tulikin mieleeni, et työn alla on valaisinpostausta(kin), joten näistä asioista lisää myöhemmin!

Niin ja huomenna palkitaan muutamien ihmisten kärsivällinen odotus:
esittelen teille kotimme kolmannen makuuhuoneen, huoneen, jota lukijoiden keskuudessa myöskin salahuoneeksi on kutsuttu.
Kivaa keskiviikkoa!