Myönnän, että kerran tai kaks on käyny mielessä et voi kunpa meidän kisut ois valkoisia… Ei näkyis karvat niin hyvin lattialla, matoilla, verhoissa… :P
Mutta eipä tuo niin vakavaa ole! Jos kissan tahtoo, täytyy ne kissan mukana tulevat karvat vaan hyväksyä ja se siitä. Meillä ei joka päivä imuroida eikä koskaan tulla joka päivä imuroimaankaan. Liian siistiä ei saa mielestäni olla. Siistiä, mutta ei liian siistiä.
Meillä on vaalea lattia, ei valkoinen vaan vaalea. Muistan miten muuton jälkeen ensimmäisten päivien aikana näin tummien kissankarvojen aivan loistavan vaaleasta lattiasta! Ja ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa sitä karvaa lähtikin, mamin pienet stressaajat <3.
Äkkiä kuitenkin totuin asiaan. Meidän kisuilla karvanlähtöajat on kuitenkin vain kaksi kertaa vuodessa näin elämän tasaannuttua, joten ne päivät kestää :).
Jos kissalta lähtee koko ajan tasaisesti paljon karvaa, voi syynä olla jonkin puute, johon saa eläinlääkäriltä tai apteekista neuvoja!
Suurin osa sisäseinistämme on valkoisia. Vasta huomasin, että eteisen/aulan yhteen seinän kulmaan on tullu kivaa tummaa jälkeä, sillä vanhempi neiti puskee päätään ja kylkeään siihen aina sisälle tullessaan :D. Sitten kun siihen ei enää puhdistaminen auta, voi aina maalata päälle!
Maalatut seinät on kätevät.
Ovet meillä on myös valkoisia, joissa näkyy söpöt kuraiset tassunjäljet silloin tällöin… Tosin enää nykyisin erittäin harvoin, sillä kuten tiedätte, meidän kisut ulkoilee nykyään rajoitetummin eikä raapimista ulkopuolelta pääse kovinkaan usein tapahtumaan.
Tässä kuva viime talvelta, oon just avaamassa ovea. Kuva kertoo, kuinka nuoremmalle neidille on jaettu kärsivällisyyttä yhtä paljon ku mulle ;). Kun hyppii tasajalkaa, alkaa tapahtua!
Nyt oikein ku alan ajattelemaan, huomaan miten tiettyihin valintoihin kissat on vaikuttanu.
Esim. valkoisesta sohvasta oon haaveillu jo hyvän aikaa. Tosin kauan ne ei ois valkoisia, koska kyllä ne kisut kivan mustaharmaan karvaläjän jälkeensä jättää… (Aina tietää missä ovat nukkuneet.) En jaksais viettää aikaani teippiharja kädessä, joten päädyin mustaharmaaseen sohvaan enkä oo katunu. Toinen värivaihtoehto sohvalle vois olla vaaleanharmaa!
Ja toki myös ihmiset sotkii, joten valkoinen sohva ois arka valinta oli kissoja tai ei. Kompromissina ostin valkoisen divaanin olohuoneeseen ja eilen sen valkoisen Kivikin yhteen makkariin…, joihin saa sitten purkaa sitä teippiharjahimoa ;).
Toki mun mieliksi valkoinen divaani oli just se paikka, missä kisut ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa eniten viihtyivät…
Silloin taisi tosissaan hieman jännittää ku reilu hajurako kaveriinkaan ei enää tuntunut merkitykselliseltä ;)
Toki kissankarvoja jää tummaankin sohvaan, mutta sitä voi sitten säännöllisin väliajoin imuroida tai putsata teippiharjalla. Isommilla pinnoilla käytän kuitenkin kontaktimuovia, mikä onkin erittäin kätevää!
Valkoiset matot ei oo meillä ongelma kissoja silmälläpitäen. Meillä on pääasiassa nukkamattoja ja se on mattotyyppi, mitä ei tee mieli kynsiä, raapia tms. Joten kissa-aspekti huomioitu mattokaupoilla! Tosin tykkään nukkamatoista muutenkin tosi paljon.
Verhot meillä on lähes kaikki sellaista kangasta, mihin ei tartu kissankarvat. Tämä taitaa kyllä olla ihan hyvää sattumaa, sillä olen aina ostanut sellaista verhokangasta, mistä todella pidän.
Nämä verhot, mitkä on tällä hetkellä meidän makkarissa, on ainoat, jotka imee itseensä kissankarvoja. Huomasin asian silloin kun verhot oli ruokailutilassa. Oli nimittäin niin kiva lymyillä maahan ulottuvan verhon takana vaanimassa kaveria!
Päiväpeite meillä on musta (kissankarvat hukkuu siihen hyvin) ;). Ikean valkoista Ofelia-torkkua käytän kesäsängynpeitteenä, se on sellaista kangasta mikä ei suuremmin ime kissankarvoja itseensä, joten ei ongelmia.
Kyllä sitä osittain tarkoituksella ja osittain huomaamatta näköjään valitsee lemmikkiperheeseen soveltuvia materiaaleja, lähinnä itseään/arkeaan helpottaakseen :).
En rakasta siivoamista, mutta rakastan sitä kun on puhdasta ja siistiä. Mua ärsyttää tarttua siihen imuriin/moppiin yhtä paljon ku monia muitakin ihmisiä, uskokaa tai älkää!
Meilläkin vierailee säännöllisesti villakoiria vai pitäiskö meidän tapauksessa sanoa villakissoja ;) nurkissa, se on ihan normaalia lemmikkiperheissä! Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä, elämää suuremmalta ongelmalta, ni ei muuta ku imurin varteen. Muussa tapauksessa ne voi antaa olla paikoillaan pari päivää ;).
Tuosta tulikin mieleeni, että koska multa on useaan otteeseen pyydetty siivouspostausta, vaikka oon ihan normisiivooja enkä tiedä mitä inspistä siitä kukaan voi saada, mutta koska saan ite usein siivousinspiraatiota muista blogeista, aattelin jotain sen suuntaista teille väkertää :). Tuossa tulikin blogini historian pisin lause, hah!
Tämmöstä tällä kertaa, kivat viikonlopun jatkot sinne!
