Katsoin tässä yhtenä päivänä ns. toisella silmällä Pomon päiväkirja -elokuvaa (Man about town). Elokuvassa oli kolme hyvää asiaa: päänäyttelijä Ben Affleck ja nämä kaksi upeaa haaveideni valaisinta:
Panthella on ollut haaveissani kauemmin kuin AJ, josta alunperin ajattelin, että ehdottomasti musta ja lattiamallisena. Sittemmin olen tullut toisiin ajatuksiin: pöytämallisena ja valkoisena! Sellaisena se oli tuossa elokuvassakin ja vahvisti tätä ajatustani entisestään.
Panthellan näkisin olohuoneessa tai ruokailutilassa, AJ pääsisi joko työpöydälle tai makuuhuoneeseen. En ole vielä edes päättänyt, tulenko hankkimaan näitä valaisimia, molemmat tai vain toisen tai en kumpaakaan, nämä nyt pyörivät vain haaveissani. Haaveillahan voi aina; osa haaveista jää haaveiksi ja osa käy toteen…
Tosin jo vuoden säästämäni FDS:n alekoodi polttelee mielessä siihen malliin, että sen voisi kohta käyttääkin :P. Säästeliäs luonne on saanut aikaan sen, että olen kasannut ostoslistaa nyt yli vuoden verran kasaan ja miettinyt ja pohtinut, pohtinut ja miettinyt… Ajattelin, että teen sitten kerralla isomman tilauksen, niin se -20 % tuntuukin jo jossain ;D. Nautin tällaisesta suunnitelmallisuudesta, mitä tulee hankintoihin. Mielestäni on mukava säästää rahaa jotain haaveilemaani juttua varten, nähdä kuinka potti kasvaa ja mielellään luopua joistain turhista (tilpehööri)hankinnoista sen vuoksi, että saan ostettua niillä rahoilla jotain mieluisampaa ja pitkäikäisempää. Kun näkee vähän vaivaa hankintojensa eteen, niitä arvostaa ihan eri tavalla. Koen, että jos samantien silloin aikoinani, kun tuohon Panthellaan huomioni kiinnitin, olisin sen tilannut, en varmastikaan arvostaisi sitä yhtä paljon kuin jos hankkisin sen vasta nyt, näiden vuosien jälkeen. Silloin se olisi ollut ikään kuin erittäin kallis heräteostos ja mieleni valaisimen suhteen voisi helposti ja piankin muuttua; huomaisin ehkä etten pidäkään siitä. Tämän vuoksi mietin aina tosi pitkään kalliimpia hankintoja, euroraja taitaa mennä tuossa viidenkympin paikkeilla :D. Ilman muuta riippuu mikä tuote milloinkin on kyseessä: jos maljakko maksaa 50 euroa, harkitsen ostosta aika pitkään, mutta jos valaisin maksaa sen verran, en harkitse kovinkaan kauan. Voi olla, että jostain blogin lukijasta tuntuu tylsältä seurata, kun taas haaveilen jostain enkä sitä ehkä kuitenkaan hanki – omasta mielestäni tämä on puolestaan järkevää ja tämä on minun tapani, ollut aina ja tulee toivottavasti myös aina olemaan.
Esimerkkinä voisin käyttää vaikka tuota ylläolevissa kuvissa näkyvää Ikean valaisinta, jonka ostin vähän vajaa vuosi sitten. En muista tarkkaa hintaa, mutta 7 euroa ei varmasti kauas heitä. Tämän nähdessäni tykästyin kovasti valaisimen ulkonäköön enkä tainnut harkita sen hankkimista kolmea minuuttia kauempaa. Koen silti, että ostos oli onnistunut; pidän valaisimesta kovasti, vaikka se onkin ”ihan vain Ikeasta”. Voi silti olla, etten arvosta tätä valaisinta yhtä paljon kuin esim. Soihtuani tai Milk-pöytävalaisintani; tämän hankinta kun tapahtui hetken mielijohteesta eikä sen hankintaan tarvinut juurikaan säästöjään käyttää. Mutta kun tuntee oman makunsa tarkkaan, on suuri todennäköisyys että tällaiset pienet heräteostoksetkin onnistuvat! :)
Mun piti kirjoittaa vain noista kahdesta pöytävalaisimesta, mutta juttu lähti vähän paisumaan, heh! Tajunnanvirtaa… Mitäs teidän valaisinhaavelistalta löytyy vai löytyykö mitään?
Tuotekuvat lainattu ROOM21.
