Kalenterin lehti on kääntynyt joulukuuhun – ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää teille! ♥

Ja kiitos, että edelleen jaksatte näitä juttujani käydä lukemassa, vaikka blogi on pysynyt hieman normaalia hiljaisempana. Tosin en tiedä, onko tämä postaustahti ihan pysyvääkin sorttia. Mahdollisesti, sillä ainakaan 30 postausta/kuukausi -tahtiin en taida enää ehtiä. Kaksi viikkoa on vielä kiireitä MioSa. designin parissa ja eräs kiva kokkolalainen hyväntekeväisyysjuttukin, johon minua pyydettiin, on tuloillaan – jälkimmäisestä kerron teillekin myöhemmin lisää!

Eli kun täällä on tehty ympäripyöreää työpäivää kotiäitiyden ja -elämän ohella, niin kotisiivouspalvelu on ollut yksi tämän vuoden onnistuneimpia päätöksiämme. Vaikka se tehtiin vasta loppuvuodesta, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olemme nauttineet tuosta herkusta nyt marraskuun ajan ja voi että ♥. Kolme kertaa on siivooja käynyt ja melkein olen itkenyt – onnesta. Poika on ollut vanhempieni luona ja minä työhuoneessani töitä tehden samalla, kun koti on puhdistunut. Olen jo jonkin aikaa tuota päätöstä mielessäni pyöritellyt ja eräänä lokakuun iltana taas työt klo 22 lopetettuani laitoin samantien siivoojalle viestiä. Viesti kuului jotakuinkin näin: Milloin pääsette tulemaan, tarve niin pian kuin mahdollista! :D

Miksi kotisiivouspalvelua tunnutaan jotenkin häpeiltävän? Mieltääkö joku sen vielä laiskuudeksi? Olisiko se kuitenkin elämästä nauttimista, keskittymistä itselleen mielekkäisiin asioihin? Että pitäisikö se sittenkin mieltää enemmänkin viisaudeksi? :D Itse sanoin viimeksi eilen miehelleni, että tunnen ansainneeni tämän 200 % ja piste. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että minulta jää aikaa joskus iltaisin vain olemiseen tai joskus päivisin vain poikani kanssa hassutteluun. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että delegoin omia töitäni muille; vaikka sitten vieraille ihmisille. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että täällä tuoksuu kaksi kertaa kuussa putipuhtaalta, vaikka minä en ole tehnyt asian hyväksi mitään. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että tunnen tämän järjestelyn ansiosta entistä suurempaa iloa arjessa. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että kannatan paikallista yrittäjyyttä.

Hieman jännitin kertoa asiasta mummulleni, sillä ikäihmiset näkevät nämä asiat ehkä toisin. Mummuni on ollut aina kotona ”töissä”: huolehtinut ruuat pöytään ja kodin puhtaaksi sekä kasvattanut siinä samalla kaksi poikaa. Ajattelin, että mummu ei ehkä ymmärrä asiaa siten, että tuon lisäksi minä teen tässä vielä palkkatyötä eikä se ole sen helpompaa, vaikka työpaikkani oman kodin katon alla sijaitseekin. Yllätyksekseni mummu tokaisikin heti, että mahtava asia! Ja samaan hengenvetoon Sää teet muutenkin ihan liikaa töitä!

Mies hieman arkaillen lokakuussa kysyi, että onko tämä nyt pysyvä järjestely, että siivooja käy kahden viikon välein. Tuohon en osaa oikein vieläkään vastata, mutta vielä kerran tälle vuodelle he tulevat, sillä joulusiivouksen ostan heiltä myös. Joulusauna ei tunnu pätkääkään epäonnistuneemmalta, vaikka en ole itse niitä lauteita puhtaaksi kuurannutkaan! Minun tämän joulun suunnitelmani on rentoutua, nukkua hyvin päikkäreitä myöten sekä laiskotella! ♥ Tuohon komboon ei mahdu ajatuksia siivoamisesta.

Olohuoneemme on vähän hyrskyn myrskyn; tavarat ja taulut seilaavat siellä sun täällä. Onpa osa tauluista lattiallakin, seinään nojailemassa… Odotamme nimittäin erästä olohuoneen huonekalua saapuvaksi, joka toivottavasti vihdoin ensi viikolla saapuu! Sitten alkaa olohuoneen sisustaminenkin, kun kalusteet alkavat olemaan paikoillaan. Jännittyneenä täällä jo odottelen enkä malta odottaa (joulu)olohuoneemme valmistumista!

Mies ja poika lähtivät vielä iltaulkoilulle ja minulla on edessäni ei-niin-mukava puuha. Nimittäin muutaman kuukauden rästihommat kirjanpidon tiimoilta… Vaikka olen jo vuosia käyttänyt tilitoimistoa, jää tässä itsellekin tiliotteiden tulostamista ja miljoonien kuittien tulostamista, kopioimista sekä lajittelua tehtäväksi. Ehkä kaikki eivät noita jälkimmäisiä itse edes tee, vaan sysäävät tilitoimistolle, mutta itse en vain kykene viemään sinne sellaista epämääräistä paperikasaa setvittäväksi. Mutta on se jännä juttu, miten tätä tulee välteltyä aina viimeiseen asti – aivan kuin aikoinaan tenttiin lukemista, haha! Silloin jopa siivoaminenkin oli maailman parasta! :D

Näistä arkisista ajatuksista joulukuuhun!