/

Tätä ei kyllä kukaan usko, mutta tuon yhden jakkaran matka kotiimme kesti aika tarkalleen vuoden! Voi älytön, kyllä oli kuulkaas ison vaivan takana! Ehkä sitä nyt sitten arvostaa entistä enemmän, kun sen hankinta oli niin vaivalloista?

Toki sitä arvostaa suuresti erään toisenkin asian vuoksi… Nimittäin viime vuoden lokakuussa äänestitte blogini vuoden inspiroivimmaksi sisustusblogiksi (postaus Pää pyörällä!) ja siitä voitosta sain palkinnoksi lahjakortin Stockmannille. Mietin tarkkaan, mihin lahjakortin käyttäisin. Halusin sen olevan jotain, josta olen haaveillut ja jotain, joka kestää aikaa. Jokin sellainen asia, jota katsoessa/käyttäessä muistaa sen, miten ja mitä kautta se on hankittu. Nyt tästä Artekin E60-jakkarasta muistan aina teidät ja blogini sekä poikani syntymävuoden. ♥

artek

Miksi sitten kesti niin kauan, ennen kuin sain jakkaran luokseni? No ensinnäkin, Stockmannin verkkokaupassa ei käy lahjakortti eli se oli käytettävä myymälässä. Kävinkin sitten viime vuonna loppuvuodesta inspiskierroksella Oulun Stockalla; mietin, mitä lahjakortilla hankkisin. Jätin asian hautumaan… Kun sitten taas seuraavalla kerralla olin Oulussa, ajattelin, että nyt käytän samalla lahjakorttini. Ai, teillä ei enää olekaan huonekaluja??? Maaliskuussa olimme minilomalla Tampereella – hankinpas nyt samalla sen jakkaran! Ai Tampereen Stockmannilla ei ole ollenkaan huonekalupuolta, hmm… Pari seuraavaa Oulun reissua tulivat puolestaan niin lyhyellä varoitusajalla, että en ehtinyt tilata jakkaraa Oulun myymälään noutoani odottamaan. Kunnes koitti tämä syksy ja reilun viikon takainen miniloma Ouluun. Tästä tiesimme hyvissä ajoin, joten ehdin tilata jakkaran Ouluun minua odottamaan. Se ehtikin odotella siellä reilusti yli kuukauden, sillä reissumme siirtyi, mutta nyt se on v-i-h-d-o-i-n kotonamme!

022

Palkintotaulukin on ehtinyt kivasti tänä aikana pölyyntymään…
Jakkara on mielestäni tosi kaunis. Lisäksi se on ihanan monikäyttöinen! Käy moneen eri käyttötarkoitukseen aina lisäistuimesta sivu- ja kukkapöytään asti. Mietin pitkään tuota istuinosan sävyä: olisiko se valkoinen vai musta laminaatti. Päädyin lopulta valkoiseen, mutta ehkä jonain päivänä tulee sen mustankin aika, sen näkee sitten!

012

Mutta tällainen tarina tällä jakkarallani! Vaikka tuosta voitosta onkin jo vuosi aikaa, on se minulle edelleen erittäin merkityksellinen asia. Lämpimät kiitokseni teille, kun blogiani tuolloin äänestitte! Mukavaa lokakuista maanantaita!

P.S. Ei ihan sama keli kuin kolme vuotta sitten, nimittäin silloin tänä samana päivänä maa oli niiiiin kauniin valkoinen. Ensilumi oli satanut edellisenä yönä ja heti aamusella kirjoittelin postauksen Ensilumi. Oi mikä upea lumimaisema olohuoneen ikkunoista avautuikaan ♥

/

Kerroin eilen meneväni katsomaan erästä varaamaani kirppislöytöä ja niinhän siinä kävi, että se (tai ne) muuttivat meille! Kun näin nämä toissailtana nettikirppiksellä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! En ollut edes etsimässä tällaisia, muuten vain ihan muissa asioissa selailin, kunnes nämä hypähtivät ruudulle. Syynä taisi olla se, että eräs Facebook-kaverini oli monen muun tavoin tykännyt näistä tuoleista ja sen vuoksi näin ilmoituksen. Että kiitosta vain, Jonna! :D

Olin ensimmäinen jonossa ja onnekseni sain tuolit! Kävin eilen pojan kanssa niitä katsomassa ja ostopäätöksen tehtyäni sulloin tuolit autooni. Puhelu miehelle, että ei tarvitse noutaa tuoleja, homma hanskassa! Tuoleissa ihastuin ensimmäisenä niiden muotoon, hurmaavat! Vai mitä te sanotte?

016

Uskoisin, että ette varmaankaan olisi osanneet arvata, että ostan jotain tuon tyylistä? :)

Tuolit on 60-luvulta. Kuulin eilen, että myyjän äiti oli ostanut nämä nuorena tyttönä ensimmäiseen omaan kotiinsa ja pari vuosikymmentä sitten olivat päätyneet hänen tyttärelleen eli alusta asti, lähes 60 vuotta, ovat kiertäneet samassa perheessä. 80-luvulla tuolit olivat saaneet päälleen ajanmukaisen kukkakuosin :), mutta näissä kuvissa näkyy alkuperäislook. Jos siellä joku nyt miettii, että aiiivan hirveät, niin älähän nuolaise ennen kuin tipahtaa! Nimittäin tällaisiksi nämä eivät tule jäämään, vaan heti alusta asti näin nämä pienen kunnostuksen läpikäyneinä. Alkuperäinen verhoilukangas on osittain kulunut puhki, mutta runko on ehjä. Toinen tuoli on jo miehellä autotallissa työn alla jalat lähes valmiiksi hiottuina; ette usko miten upeilta jalat nyt näyttävät! Kävi jo mielessä, että vaihtoikohan mies tuoliin uudet jalat, niin suuri on ero!

019

Ostin molemmat tuolit, vaikka aluksi ajattelin, että käyttöä olisi vain yhdelle. Ostin kuitenkin sen toisenkin, sillä uskon, että mua olisi jäänyt harmittamaan sen toisen tuolin puuttuminen. Nyt näitä voi paremmin pitää osana olohuoneen kokonaisuutta, yksi näyttäisi turhan orvolta. Ja ainahan sen toisen voi laittaa kiertoon, jos tuntuu ettei sille löydykään paikkaa…

En ole koskaan kunnostanut tällaista puista huonekalua, joten millähän lakalla tuolin jalat kannattaisi käsitellä? Hiomisen jälkeen jalat ovat todella vaaleat eli silmissäni täydelliset, joten lakan tulisi olla väritöntä.

023

Tuo tuolien alkuperäisverhoilu on tuollainen harmaanruskea, myyränruskea tuo sävy taitaa olla… Näin nuo heti mielessäni vaaleanharmaina ja hainkin tänään jo pari verhoilukangasnäytepalaa. Toinen kiva kangasvaihtoehto olisi valkoinen kangas ohuilla mustilla raidoilla! Mietittyäni tuota tulin kuitenkin siihen tulokseen, että raita ei taitaisi toimia tuon nojatuolin muodon vuoksi; kun on tuo pyöreä selkänoja ja käsinojat ja istuinosa niin raidat menisivät paikoitellen hieman miten sattuu. Millä tavalla te tällaisen tuolin uudistaisitte? Mitä sävyä valitsisitte verhoiluksi?

Nyt täytyykin sitten enää päättää verhoilukangas sekä itse verhoilija! Osaatteko antaa suosituksia Kokkolan seudulla toimivista? Oi että en malta odottaa! Näissä tuoleissa on kuulkaas superhyvä istua, joten kyllä kelpaa joululehtiä lueskella ;).

/

Äitiyspakkauksen talvihaalari taitaa olla jo liian pieni, en tosin ole testannut, mutta uskoisin näin. En ollut ehtinyt vielä kunnolla edes miettimään pojan talvivaatetusta, kun eteeni tuli eräällä kirppispalstalla aivan ihana Reiman untuvahaalari. Valkoisena! Maustettuna mustilla resoreilla ja muutamilla punaisilla yksityiskohdilla. Ollut käytössä yhdellä pojalla, joten pientä kulumaa polvissa ja pepussa, mutta ei pahasti. Aivan täydellisen ihana ja sattuikin vielä sopimaan noin hyvin aiemmin KappAhlista ostamani mustavalkoisen pipon kaveriksi.

talvihaalari

Olen kyllä hieman pihalla näissä vaatetusasioissa, mutta enköhän opi tässä matkan varrella pikkuhiljaa… Talvitakin ja -housut ajattelin ainakin vielä pojalle hankkia, asusteita löytyy jo aika hyvin. Talvikenkiä ei myöskään vielä ole – suosituksia 1,5-vuotiaan talvikengiksi? 

Toivotaan, että tämä kirppissaaliini ei jää tähän. Olen nimittäin tänään menossa katsomaan erästä löytöä, jonka tein eilen netissä. Jos se miellyttää luonnossakin, tulee kaupat. Olen aivan innoissani, olen ollut jo eilisillasta asti! Voi mikä pettymys, jos se ei vastaakaan odotuksiani… Pitäkäähän peukkuja, niin pääsen kertomaan asiasta sitten enemmän teillekin! :)