Yksin shoppailu on mun mielestä yhtä mukavaa ku seurassa shoppailu. Mites teistä?Joskus on vaan kiva olla yksin, mennä niihin liikkeisin mitkä kiinnostaa vaan mua ja olla niin kauan ku huvittaa tai käydä niin pikaisesti ku huvittaa, ketään ei tarvi oottaa :).Mä oonki yleensä melko pikainen, silti tehokas, shoppailija (mies kiittäny monet kerrat, ainaki siitä pikaisuudesta ;)). Viime vapaapäivänäni vietin kuin vahingossa tämmösen tehokkaan parituntisen kaupungilla. Mukaan lähti niin korviksia, vaatteita kuin pyyhkeitäkin! Ja arvatkaa mikä tässä oli parasta?Shoppailu lahjakortilla tietenki!
Mä en todellakaan voi sanoa olevani mikään Marimekko-fani. Marimekon verhoja en vois kuvitellakaan ostavani, saati sit ikkunaan laittavani… Jotku Lumimarja-kankaat on tosi kauniita, mut ainakaan tällä hetkellä en näkis niitäkään meillä. Ja suurin osa Marimekon muista kankaista aivan hyppää mun silmille!
Parit Marimekon pyyhkeet ollaan saatu lahjaksi; sekä käsipyyhkeet (beiget) että kylpypyyhkeet (harmaat Kivet) ja niistä tykkään!
Nyt ostin ihan ite (tosin lahjakortilla) toiset kylpypyyhkeet, joita olin miettiny jo pitemmän aikaa. Ihanat mustavalkoraitaiset <3. Mutta kyllä kesti kauan valita parhaimmat; huh mitä laatua sanon minä! Eikö kukaan muu oo kiinnittäny huomiota samaan??? Raidat joissain pyyhkeissä miten sattuu ja irtonaisia langanpätkiä, siis purkaumia, siellä täällä! Ja hintaa pyyhkeellä 30 euroa! No, tosiaan ku oli se lahjakortti ni tuli ostettua. Muuten ois varmasti jääny sinne hyllylle.
Lattialla menossa nassupesut lääkkeen nautiskelun jälkeen :))
Mielenkiinnolla nyt testaan miten nää pyyhkeet kestää… Ja varsinki sitä, et miten käy raitojen pesussa: lähteekö mustasta raidasta väriä valkoiseen? Pesen toki tarkasti ohjeen mukaan 60 asteessa kirjopesuaineella… Noh, sen näkee sitte!
Katotaan miten Marimekko pärjää Luhta Homelle ja Hemtexille :).
Shoppailureissun päätteeks kurvasin Subin kautta kotiin jatkamaan vapaapäivän viettoa!
Jälkkäriks Subin suklaakeksi, tosin sitä uhkas vaivihkaa lähestyvä kissannaama… Mut koska kyseessä oli suklainen keksi, jätti vanhempi kisu sen rauhaan. Ihmenainen: ei maistu mikään suklaaseen viittaavakaan! :O
Viereen piti vielä tulla näyttään et tännekki mahtuis yks kananrintasubi! <–
Ku se ei tuottanu tulosta, koitettiin vielä tätä ilmettä:
Nääh, lattialle lattialle. Mut aina kannattaa yrittää!
Nuoremman kisun lääkekuuri loppu muuten viime viikolla, oih, se oli murheellinen päivä… En meinannu millään keksiä lääkettä korvaavia herkkuja ;D. Kisu aivan pää täristen yritti hamuta ruiskua ku vein sitä pois kohti pakkauslaatikkoa. Nuoli ruiskun sijaan jopa mun käsiä. Epäilin jo ettei sillä oo ollenkaan makuaistia ja testasin: laitoin ruiskuun pelkkää vettä. Ei, ei maistunu. Pahanhajuista ja -makuista lääkettä sen olla pitää :D.
Kyllä vielä pitkän aikaa saa nauraa sille, miten se heti lääkepaketin rapistessa tuli luo ja hyppäs keittiön tasolle asemiin herkuttelemaan hehhehee!!!
Tällä ois ny menossa melkosen työputken puoliväli… Onneks nuo viime vapaat tuli vietettyä rennosti akkuja ladaten :) (tosin nyt ne on muisto vain, seuraavia odotellessa!).
Ihanaista viikkoa teille jokaiselle ♥