Aivan helmi ♥ Miten tuota muutenkaan kuvailisi… Ja niin mun näköinen että! Ja kuin kirsikkana kakun päällä: jopa meidän kodin näköinen :D.

Kerronpa hieman, miten tämä laukku minulle päätyi. Surffailin sunnuntai-iltana eräällä kirppissivustolla ja bongasin tuon kaunottaren. Onnekkaasti huutokauppa laukusta oli juuri päättymässä, joten sain huudollani laukun omakseni! Maksoin laukun samantien verkkopankissa ja eilen sain noutaa sen postista. En muista milloin viimeksi olisin odottanut jonkin paketin saapumista yhtä kuumeisesti! Kolme kertaa ehdin syöttää paketin seurantatunnuksen Postin sivuille miettien, saanko laukun jo tänään vai joudunko nukkumaan vielä toisen yön sitä odottaessani…

Joskus nopeus ja nopeat kaupat ovat valttia, tällaiselle harkitsevaiselle ostajallekin. Olin maksanut laukun reilussa vartissa sen löytämisestä. En puhunut hankinnasta mitään miehelle ennen kuin laukku oli saapunut. Vaikka omia rahojani ovatkin, en halunnut kertoa, että olin tehnyt näinkin arvokkaan hankinnan käyttämättä postiennakkoa (mies kun on näissä asioissa vielä tarkempi kuin minä, tosin eräs Harrikka-hankinta Atlantin takaa tekee tähän kyllä melkoisen poikkeuksen :P). Jotenkin tuollaiset kaupat jännittävät nykypäivänä ja varovainen pitääkin olla, mutta koska myyjä esiintyi omilla kasvoillaan ja nimellään, toi jo pelkästään se luottamusta tilanteeseen. Ja hyvät kaupat tein, voin kertoa! Jotenkin se, että onnistuin löytämään tämän käytettynä ja vieläpä täysin uudenveroisena, tuo asiaan oman lisänsä.

mk

Tämä MICHAEL Michael Korsin Medium Jet Set Saffiano Travel Tote on Saffiano-nahkaa. Tuota samaa nahkaa käyttävät mm. Prada ja Furlakin laukuissaan; kyseinen nahka on suojapinnoitettu, jonka vuoksi se on hyvin kulutusta ja kosteutta kestävää. Laukussa on kullansävyiset yksityiskohdat; mm. solkisomisteiset kantohihnat sekä irrotettava MK-somiste. Päältä avoimen laukun sisäpuolella on vetoketjutasku sekä avainhihna.

Tämän laukkuni ostin tosiaan käytettynä, mutta käyttökertoja laukulle oli kertynyt kuulemma alle viisi ja sen huomaa: ei mitään käytön jälkiä, ei edes suurennuslasilla katsottuna, heh! Pohja ja saumakohdat paljastavat käytön yleensä ensimmäisinä, mutta ne ovat tässä täysin moitteettomassa kunnossa. Lisäksi tämä laukku on jatkuvasti loppuunmyyty, sama mistä verkkokaupasta sitä etsii. Se olikin ehkä se tärkein pointti tässä, että onnistuin tällaisen edes löytämään. Oikeastaan se sattui vain tulemaan vastaan! Euroissa en mitenkään merkittävästi säästöä tehnyt, jokusen kympin, mutta onhan sekin tietysti jotain. Tämän mustavalkoisen version lisäksi olen tiiraillut silmät ihastuksesta suurina myöskin navy-versiota eli tummansinivalkoraitaista ruskeilla kantohihnoilla. Jatkuvasti loppuunmyyty joka paikasta sekin. Mutta jos se vielä joskus tulee vastaan, niin ehkä, ehkä… Sitten täytyy vain miettiä kumpi. Tätä käytän nyt kuitenkin enemmän kuin mielelläni, aivan valloittavan kaunis! Ja ihanaa, että sain sen käyttööni jo tänä kesänä! Iso plussa myöskin siitä, että laukkua voi aika huolettomasti käyttää eikä sitä tarvitse mitenkään sen kummemmin olla jatkuvasti varomassa. 

Nyt odotellaan vielä niitä aurinkoisempia päiviä! Tuli niitä sitten tai ei, niin kesä on tässä ja nyt! :)

Alkukesästä täällä Kokkolassa oli kiva kirppisralli, johon osallistui kymmeniä taloja. Vaikka sää oli tuona sunnuntaina ihan karmaisevan kylmä ja sateinen, lähdimme kuitenkin kiertelemään kirppispihoja (tai sillä säällä lähinnä kirppisautotalleja). Jännästi sitä nykyään tekee kirppislöytöjä lähes yksinomaan pojalle; niin myös tällä kerralla. Ja koska kirppissaalis tämänikäiselle vaatepuolella ei enää yleensä ole kummoinen, niin olin näistä kahdesta vaatekappaleesta erityisen innoissani. Löysin hänelle aivan ihanan mustan (kevyt)toppatakin irrotettavalla hupulla:

Takin vetoketju kulkee kivasti tuossa sivussa. Takki on KappAhlin ja aivan kuin uusi, ei oikeastaan mitään käytön jälkiä. Ainoastaan kauluksessa pientä merkkiä nyplääntymisestä, jos oikein tarkkaan ja läheltä katsoo. Hieman epäröin kokolapun kohdalla: 68 cm. On silti juuri sopiva, ei yhtään liian pieni, vaikka poika onkin 80-senttinen. Halusin niin kovasti tuon takin, vaikka mietinkin, tuleeko sille näin kesällä käyttöä. Toivottavasti tuo ei ollut näiden kesäkelien tilaus, sillä tänä kesänä takille on todellakin tullut käyttöä harva se päivä. Neljän euron hankinta on käyttökertoina maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin.

Toinen aivan ihana löytö oli tämä neulepusakka, hintaa muistaakseni 2,50 €. Reilun kokoinen, mutta olemme käyttäneet sitä jo nyt viileämpinä päivinä automatkoilla. Ihanaa, että menee vielä syksyllä ja talvellakin. Tykkään hirmuisesti paidan väreistä sekä kaula-aukosta nappeineen!

paita

Meillä tämän päivän ohjelmassa mm. fysioterapiaa; minulle, poika vierailee sen ajan mummolassa. Muistattekin ehkä pohjeluun murtumani toissasyksyiseltä Mallorcan lomaltamme? Murtumahan parani ihan hyvin ja luu luutui, mutta viime talvena saman jalan nilkka kipeytyi tosi kurjasti. Kipua tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja meninkin sitten lopulta jalan kanssa Terveystaloon tutkimuksiin. Jalka röntgenkuvattiin ja sen jälkeen vielä magneettikuvattiin reilu kuukausi sitten eikä mitään leikattavaa onneksi löytynyt. Selvä venähdys nilkassa kuitenkin näkyy, joten ei muuta kuin fysioterapiaan. Toivon kovasti, että saan jalasta fysioterapeutin ohjeilla täysin uudenveroisen…

Joskus kirpputoreilta tekee löytöjä, toisinaan taas ei. Jos on oikein etsimässä jotain tiettyä, sitä harvemmin löytää. Tänään käväisimme Ylivieskassa ja siellä pyörähdin pikaisesti Kirppis Ruususessa. Kävin siellä kerran raskausaikana, jolloin tein pojalle kivoja vaatelöytöjä. Tämän ikäiselle lapselle kirppissaalis jää vaatteiden osalta melkoisen heikoksi (ovat usein niin nuhjuisia ja kulahtaneita), mutta löytöjä olemme silloin tällöin tehneet kirja- ja lelupuolelta. Tänään löysin pojalle kivan Nalle Puh -äänikirjan ja itselleni sisustuskirjan:

kirja

Täysin uudenveroisessa kunnossa oleva kirja, jonka kaunis kansikuva kiinnitti heti huomioni. Hintalappu 10 euroa sai kuitenkin hieman miettimään; tuntui kovalta hinnalta kirppiskirjasta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sijoituksen, sillä kirjan kuvat olivat just eikä melkein makuuni. Olisi niin harmittanut, jos olisin jättänyt tämän hyllyyn… Kotona piti vielä tarkistaa: maksaa uutena näköjään 44,95 € eli ihan hyvän kaupan tein. Olenkin ollut aikeissa myydä olemassaolevat sisustuskirjani, joten ilomielin otan tilalle tämän!

alvar aalto

Olemme viime päivinä puhuneet (haaveilleet siis lähinnä) miehen kanssa uudesta talosta… Olen miettinyt pohjaratkaisua; samantapaista mallia kuin tämä nykyinen ainakin olohuoneen ikkunoiden osalta. Pulpettikatto on myös ehdoton. Talo olisi valkoinen puutalo, neliöitä maksimissaan 160 (kuten kodissamme nyt on), mutta makuuhuoneita yksi enemmän; nyt kun niitä on vain kolme. Tätä rakentaessamme emme nimittäin tienneet, että tulisimme tarvitsemaan myöskin työhuoneen, joten nämä nykyiset kolme makuuhuonetta eivät tule riittämään, jos meille jonain päivänä vielä toinen lapsi suodaan.

Tuo neljäs makuuhuone eli työhuone olisi makuuhuoneista pienin. Sen yhdellä seinällä voisi olla kuvan kirjahyllyn tapainen säilytysjärjestelmä:

white

Ulkoverhouksen tapaan myöskin sisätiloissa pääväri olisi valkoinen. Sisustukseen tulisi nykyistä kotia vähemmän mustaa; uudessa kodissa mustaa olisi ihan vain yksityiskohdissa kuten taulunkehyksissä, pienesineissä jne. Isoja ikkunoita ja paljon valkoista, jonka joukossa jonkin verran vaaleaa puuta sekä vaaleanharmaata. Lattiaan tulisi parketti, jonka olisin mieluusti valinnut jo tähän taloon, mutta mies oli silloin laminaatin kannalla. Keittiö olisi kokonaan valkoinen (tosin välitila vielä mietinnässä :D) ja kylpyhuone joko kokonaan valkoinen tai sitten musta. Jos kylpyhuone olisi valkoinen, sitten isompi vessa olisi varmaankin musta. Tällaisia puhelimme tänään automatkalla, heheh!

Tuo lepakkotuoli tällaisena mustavalkoisena on muuten tosi kiva, olen ihastellut jo pitkään. Myöskin se nahkainen, konjakinruskea lepakkotuoli miellyttää silmää. Tosin sitä en ehkä osaisi omaan käyttööni kuvitella, mutta tuon mustavalkoisen kyllä!

olohuone

Kodin sisustuksen katseenvangitsijoina toimisivat muutamat valaisinkaunottaret sekä jokunen pitkäikäinen kalustehaave – näistä osa on jo hankittunakin.

Useinhan sitä kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on harjoituskappale, toinen on myyntiin ja kolmas itselle. Voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin tuon ensimmäisen talon kohdalla. Mutta miten ihmeessä ihmiset hennovat jättää sen ensimmäisen rakentamansa kodin? Antaa vieraiden ihmisten muuttaa omaan kotiinsa? Ja ehkä myöhemmin huomata, mitä muutoksia ovat kotiin ja/tai pihaan tehneet… Tämä kun on lapsuudenkodin jälkeen ensimmäinen oma koti (olkoonkin vielä osittain pankin), niin tähän on muodostunut ihan erilainen tunneside kuin aiempiin koteihin. Tosin tätä edeltävästä vuokra-asunnosta pois muuttaessamme oli kyllä viikkokausia pala kurkussa, huh miten rankkaa se oli! Viimeiset tavarat kun haimme, istahdimme lopuksi portaille ihan takit tyhjinä. Itkin vuolaasti ja niin oli miehelläkin suupielet alaspäin. Se tunne, kun piti jättää avaimet tyhjään (entiseen) kotiin ja painaa ovi viimeistä kertaa takanaan kiinni, huh itkettää nytkin, vaikka tuosta on aikaa jo viisi vuotta. Joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi lähteä tästä kodista, tämä kun on täysin nollasta itse suunniteltu ja tehty. Tällaisissa tilanteissa toivoisin olevani vähemmän tunneihminen…

lipasto

Tämä nykyisen kodin rakennusprojekti oli suunnitteluvaiheeltaan erittäin lyhyt: 1-2 kuukautta. Kaikki tapahtui siinä alussa niin nopeasti. Mies onkin siitä asti hokenut, että seuraavan talon suunnitteluun saa käyttää sitten enemmän aikaa. Joten ehkä nyt on hyvä aloittaa? ;)