/

Helatorstain viettoa, alkuilta jo, äkkiä meni tämä arkipyhä! Aamulla aika tuntui matelevan, mutta sitten päivään ilmaantuikin ohjelmaa kuin itsestään. Miehellä oli harrastushommia autotallissa, oli kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, Presidentti Mauno Koiviston hautajaisten seuraamista ja ajelullakin kävimme. Ostin pojalle samalla muutamia kesäulkovaatteita käytettyinä, sillä tällä menolla uudet eivät ulkokäytössä kovinkaan montaa päivää ehjinä pysy! Jos ensimmäisen ulkoilun jälkeen housunpolvet ovat puhki, harmitus on huomattavasti pienempi, jos housut ovat maksaneet euron eikä kolmekymppiä. Nyt ei tarvitse varoa eikä mielestäni noin pienen tarvitse muutenkaan vaatteitaan vielä osata varoa. Tässäpäs vielä muutama helatorstain miete…

Yksityinen terveydenhoito ei todellakaan automaattisesti tarkoita parempaa terveydenhoitoa, vaikka hintalappu jotain sensuuntaista olettaa antaisikin. Olen todella pettynyt siihen, miten poikaa maanantaina yksityisellä lääkäriasemalla hoidettiin tai oikeastaan jätettiin hoitamatta. Usko lääkäriin oli vielä maanantai-iltana kova, mutta tiistai todisti toisin. Harmitti, miksi ei tutkittu nielua, sillä kaulan imusolmukkeet selvästi pullottivat jo silloin ja poika oli kerran minulle kurkkuaan valittanut. Lääkäri vilkaisi yhden ainoan kerran nieluun ja koska se ei kunnolla onnistunut, jätti asian sikseen. Crp:n jälkeen kotiin, vaikka kuumetta oli 40 astetta. Sama tiistaina ja sanoin miehelle, että keskiviikkona teen uuden lääkärireissun, ei tästä mitään tule – tiedättekö, se äidinvaisto! Eilen tein sitten hetken töitä, kun äitini oli pojan seurana. Kuume nousi taas puoliltapäivin 40 asteeseen. Kun se hetkeä myöhemmin näytti jo 41 astetta, hyppäsimme autoon ja suuntasimme suoraan lastenosastolle. Kiitos julkinen terveydenhoito; minua pojan äitinä kuunneltiin, kun selitin hänen oireitaan ja kaikki tarpeellinen tutkittiin eikä mitään jätetty puolitiehen tai arvailujen varaan! Vieläkin pala kurkussa siitä kultaisesta ja rautaisen ammattitaitoisesta kohtelusta, jota osaksemme saimme ♥. Koska tämä tuntuu olevan jo enemmän kuin sääntö eikä poikkeus, taidan jatkossa kääntyä aina julkisen sektorin puoleen. Ainoana miinuksena olen pitänyt jonoja ja sen vuoksi erityisesti lapsen kanssa suosinut yksityistä, mutta hoidon laatu ratkaisee.

Poika sai antibioottikuurin, jonka aloitimme heti eilen illalla. Sen ansiosta kuume on pysynyt poissa ja pieni on virtaa täynnä! Siitä asti, kun hänen kuumeensa noin korkeaksi nousi, takaraivossani jyskyttivät sekä keuhkokuumeen että streptokokin mahdollisuudet. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vain noissa taudeissa kuumeeni on ollut korkeimmillaan – juuri siellä 40 asteessa. Näin tälläkin kertaa, sillä pojalla näyttää olevan juuri kyseinen nielutulehdus. Sydäntä särkee, sillä hän kärsi ihan turhaan kaksi lisävuorokautta sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen! Lisäksi missasimme pojan elämän ensimmäisen päiväkotikevätjuhlan, sillä koska hän ei saanut lääkkeitä ajoissa, ei hän ehtinyt toipua kuumeesta kevätjuhlaan mennessä. Varmasti uskotte ja tiedätte, kuinka kovasti olisin halunnut nähdä hänet siellä esiintymässä! ♥

Mietin tänään myös sellaista, miten helpottavaa uhmakohtaus voikaan kolmen päivän sairastelun jälkeen olla – helpottavaa kuunneltavaa äidille ainakin! Lapsella on energiaa uhmata, kun isi meni ja kääntyi aivan väärästä risteyksestä! Jaksoi raukka raivota 10 pitkää minuuttia. Näihin reagoimiseen saimme juuri kolmevuotisneuvolassakin infoa. Itse menen edelleen aivan täysin rauhalliseen tilaan, kun lapsi raivoaa enkä yritäkään hillitä hänen raivoaan. Täytyyhän sen päästä ulos, ei tunteita voi tukahduttaa! Noin kohtaus menee suht nopeasti ohi ja lapsi haluaa sen jälkeen heti syliin ja halaukseen; on selvästi itsekin hämmentynyt, mikä se sellainen raivo oli!

Kävimme Prismassa pienillä heräteostoksilla, miehen idea. Ajattelin ostaa samalla uusia kasvojenpuhdistussieniä, sillä olen luvannut tehdä tänään miehelle kotikasvohoidon, heh! Niiiiin kauan hän on sitä jo odottanut, että enää en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä lykätä asiaa… :P Sanoin sitten siellä hammastahnahyllyllä, että ai niin, käydäänpäs hakemassa isille niitä meikkisieniä! Poika hihkui tuota kaupassa muutamaan otteseen hyvin kuuluvalla äänellä ”Isille meikkisieniä!”, mies oli ylpeä :D.

Tämä hortensiani voisi liittyä postaukseen vaikka siten, että hämmästelin tänään taas ties kuinka monettako kertaa, että kylläpä tuo vain imeekin vettä! Aika lailla joka tai joka toinen päivä saa olla kastelemassa?

Tällainen viikko täällä tähän mennessä! Seuraavaksi vähän iltapalaa ja sen jälkeen ilta-antibiootin kanssa vääntämistä… Sitten helatorstain iltaa viettämään! Jospas jaksaisin tänään itsekin hieman valvoa, eilen kun tuli nukahdettua pojan kanssa yhtä aikaa yöunille… :)

/

Äitienpäiväviikonloppu tuli ja meni enkä ehtinyt tänne ollenkaan! Harmittaa, mutta koska mies oli töissä pitkää päivää, valitsin tärkeimmän ja pidin seuraa pojalleni. Neljäs äitienpäiväni oli hieman erilainen kuin aiemmat. Heräsin aamulla pojan söpöön ääneen joka sanoi vierestäni Hyvää äitienpäivää. Heräsin tosi väsyneenä, sillä olin valvonut kahtena edellisenä yönä enemmän kuin nukkunut. Pojalla on kova yskä ja hän yski kaksi yötä ihan taukoamatta. Mies nukkui sohvalla ja minä yritin silmät ristissä korjailla pienen asentoa, kohottaa jatkuvasti tyynyltä valuvaa päätä, tarjota milloin vettä ja milloin hunajaa oloa helpottamaan… Tuollaiset yllättäen ilmaantuvat valvotut yöt tuntuvat melko rankoilta!

Poika oli kattanut isänsä kanssa aamiaisen pöytään ja niinpä mussutin siinä paahtoleipää tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Mies kysyi aamiaistoiveitani edellisenä päivänä ja sanoin, että en halua mitään ihmeellistä: leipää ja tuorepuristettua appelsiinimehua – jälkimmäinen on niin herkkua! Silti pöydästä löytyi jogurttia, pala suklaakakkua ja sulatettuun suklaaseen upotettuja vadelmia. Siitä sitten melko pian mies lähtikin töihin ja minä jäin pojan kanssa kaksin. Makoilimme sohvalla ja katselimme lastenohjelmia, kunnes oli aika alkaa laittautumaan. Meillä oli varattuna äitienpäivälounas naapurikaupungista ja sinne suunnistimmekin puoliltapäivin. Saimme seuraksemme vanhempani sekä veljeni ja hänen avovaimonsa. Lounaan jälkeen veljeni ja avovaimonsa hyppäsivät autoni kyytiin ja suuntasimme vielä mummuani moikkaamaan. Itse olin käynyt siellä pojan kanssa jo paria päivää aiemmin. Veimme tuolloin mummulleni äitienpäiväruusun. Annoin ruusun pojalle auton luona ja sanoin, että vietkö isomummulle ja toivotat samalla hyvää äitienpäivää. Poika antoi ruusun mummulle keittiössä, halasi ja sanoi korvan kohdalla hyvää äitienpäivää. En ole pappani kuoleman jälkeen nähnyt mummuni liikuttuvan, mutta nyt 16 vuoden tauon jälkeen näin ja siinä me yhdessä nyyhkytimme. Mummu sanoi muistavansa tuon ihanan hetken ikuisesti.

Mummun luota suuntasimme äitienpäivänä matkamme vielä vanhemmilleni ja illaksi palasimme pojan kanssa kotiin. Mies kotiutui juuri ennen pojan nukkumaanmenoa ja äitienpäiväni päättyi Leijonien peliä seuraten.

Mieheltä sain kymmenen keltaista ruusua. Itse olin ostanut itselleni nuo pinkit pionit – ensimmäiset tälle vuodelle! Nauratti kun otin näitä kuvia, sillä vanhempi kisuneitinen mietti samanaikaisesti taustalla, että mitähän tuolta takan päältä löytyy… Ei kuitenkaan hypännyt, mutta kauan se sitä mietti. Ketterä 14-vuotias! ♥

Poika oli askarrellut päiväkodissa ihanan keltaisen kukkakortin ja istuttanut taimen, voi niisk! Runokin kortista löytyi ja itkin jo kolmannen sanan kohdalla sitä lukiessani :D. Mieheltä sain lahjaksi kaksi uutta helaa Pandoran rannekoruuni. Joskus törmää keskusteluun siitä, miten puolisoiden ei tulisi/kuuluisi ostaa toisilleen isän- tai äitienpäivälahjoja, mutta itse olen eri mieltä. Ensinnäkään pieni lapsi ei kunnolla ymmärrä päivän merkitystä, jolloin vanhempi voi hieman opastaa asiassa. Yhtä tärkeää kun on muistaa omaa äitiään, on tärkeää muistaa myös oman lapsensa äitiä. Se on kunnioituksen osoitus omalle puolisolle, ikään kuin kiitos, että olet niin hyvä äiti/isä lapselleni. Olen yleisestikin sitä mieltä, että elämässä täytyy juhlia aina, kun siihen pienikin aihe on.

Nyt vielä hetki töitä cappuccino kourassa – näin iltapäivästä tämä työtahti aina hieman hidastuu… Ja sitten poikaa hakemaan! Ajattelimme grillata tänään päivällisruuan, sillä aurinko paistaa niin ihanasti. Illalla on sitten luvassa MM-lätkää. Pelit ovat menneet näissä kisoissa vähän niin ja näin, mutta jospas Leijonat illalla yllättäisivät! Pitkistä työpäivistään johtuen mies on nukahtanut iltaisin usein samaan aikaan kuin kolmevuotiaamme, mutta tänään olisi tarkoitus katsoa peli yhdessä – saapa nähdä miten käy ;).

/

Ihanan aurinkoinen perjantai! On kyllä varmaan tämän kevään lämpimin päivä! Melkein tekisi mieli hihkaista, että huh hellettä!
Tein aamulla viimeisen kauppareissun huomisia juhlia varten. Tein ostoksia ilman kauppalistaa ja se olikin sitten melkoista säntäilyä :D. Kauppalistalle olin ehtinyt aamulla kirjoittaa vain viisi asiaa, joten sitä oli turha edes taskusta kaivella. Vaikka kassajonosta täytyi kesken kaiken lähteä hakemaan servettejä ja kukatkin nappasin siinä jonottaessani, mitään en ainakaan vielä ole huomannut unohtaneeni… Hieman kirpaisi ostaa kymmenen euron kukkakimppu, mutta sitten mieleeni juolahti aiemmin mm. Yhdestä on moneksi -postauksessani hyväksi toteamani kukkavinkki! Kun tuollaisen sekalaisen leikkokimpun pilkkoo osiin, saa kotiin monta pienempää kimppua ja näin synttärijuhliin riittääkin vain yksi kimppu. Ei enää ollenkaan niin kallista!

Kimpusta jaoin osia olohuoneeseen, terassille ja ruokailutilaan. Tämän isoimman kimpun ajattelin laittaa juhlien tarjoilupöydälle. Lasimaljakko on korkea, mutta kun sen ympärillä on erilaisia kahvipöydän herkkuja, jää kimppu juuri sopivasti näkyviin tuoden pöytään kivaa korkeusvaihtelua.

Pari perhostakin kimpun mukana tuli; vaaleanpunainen ja keltainen:

Kimpun vaaleanpunaisen osuuden laitoin esille olohuoneeseen, jossa on muitakin vaaleanpunaisen sävyjä. Loppuosa kimpusta päätyi sitten terassille, joka on varmasti huomenna ihan täynnä synttärivieraita. Tänne päätyi vain pieni keltainen kimppu tarjoiluvaunua koristamaan, jotta vieraille jää hyvin tasotilaa kahvitteluun. Pidän mielelläni ruokapöytämme ihan vain tarjoilupöytänä, jolloin sieltä voi jokainen käydä rauhassa napsimassa lisää herkkuja lautaselleen eikä sitä tarvitse tehdä toisten kahvittelijoiden olan yli. Kahvittelut hoituvat sitten terassilla, olohuoneessa ja vaikka keittiön baaritasolla!

Ikeasta joskus aikoinaan ostamani käsinojataso päätyi tarjoiluvaunun ylätasolle ihan vahingossa, mutta koska se sopi mielestäni siihen niin kivasti ja toi terassille kaivattua lämpöä puunsävyn muodossa, se sai jäädä! Yksi katkennut kukkanen pääsi minimaljakkoon ruokailutilan lipaston päälle:

Terassi on putsattu talven tomuista ja tein sinne juhlien ajaksi uuden järjestyksenkin. Täytyy ottaa lisäkuvia toisena päivänä. Nyt kun yritin ottaa kuvia, näkyi taustalla ihanan ruskea, talviunilta heräävä nurmikko, joten ehkä odotan vielä hetken :). Muutenkin nuo valkoiset tuolit ovat lasiterassilla vain talvisin; kesäisin ovat taivasalla terassin ruokailualueella. Tänä viikonloppuna taidamme ottaa grillinkin talvisäilöstä ja maistella kesän ensimmäiset grilliherkut (siitäkin huolimatta, että viikonlopuksi on luvattu kylmempää ilmaa)!

Vein pojan aamulla vanhemmilleni ja siellä hän on nauttinut olostaan ja kuulemma onnessaan leikkinyt vanhassa leikkimökissäni ♥. Ihanaa, että päiväkodissa täytyy olla vain kolmena arkipäivänä ja muina päivinä saa sitten jakamatonta huomiota tutummilta aikuisilta, kuten tänään vanhemmiltani.

Mutta tämä kukkavinkki lähti nyt hieman rönsyilemään, joten taidanpas lopettaa tähän! Seuraavaksi varmaankin pöytäliinan silitystä… Monenmoista pikkujuttua täytyy saada vielä valmiiksi ja sitten voi istahtaa sohvalle katselemaan laatukiekkoa: Leijonien ensimmäistä peliä, jei! Me aina miehen kanssa nauhoitamme pelin, jos se tulee alkuillasta. Sen jälkeen välttelemme telkkaria ja radiota, jotta emme kuule tulosta ja katselemme pelin nauhalta pojan käytyä yöunille. Vuosittain toistuva, hurjan kiva alkukesän traditio!

Aurinkoista viikonloppua! :)