/

Mielen päällä uusi seinävalaisin! Joskus netissä seikkaillessa saattaa yllättäen löytyä oikea helmi ja sellaisen löysin tässä yhtenä päivänä erilaisia seinävalaisimia googletellessani! Kyseessä on mm. Finnish Design Shopissa myytävä Normann Copenhagen Rise-valaisin*. Söpö kuin mikä!

Tässä valaisimessa yhdistyy kauniisti puunsävy saarnipuun muodossa sekä ikisuosikkisävyni kuten valkoinen, harmaa tai musta. Kaikki yhdistelmät ovat kauniita, mutta ehkä meille valitsisin joko valkoisen tai harmaan vaihtoehdon. Valaisinta on saatavilla myös keltaisena ja upeana petroolinvihreänä*.

Kuten olen pariin otteeseen aiemmin maininnutkin, minulla on etsinnässä uusi seinävalaisin ruokailutilamme päätyseinälle ja harmi vain, niin söpöjä kuin nämä ovatkin, niin taitavat sopia paremmin lukuvaloiksi tai yöpöytävaloiksi kuin meidän tarkoitukseemme, jossa valaisinten täytyisi antaa myös yleisvaloa tilaan.

Valaisinpaikkoja ruokailutilamme seinässä on kaksi, mutta välillä olen miettinyt, jos seinälle laittaisikin vain yhden seinävalaisimen ja peittäisi toisen aukon vaikka taululla :D. Tuollainen kahden samanlaisen valaisimen symmetrisyys ei ole nimittäin enää vuosiin oikein innostanut ja olen muutenkin hieman kyllästynyt näihin nykyisiin, vaikka niissä ei sinänsä mitään vikaa olekaan, mutta kun niitä kahdeksatta vuotta katselee, kaipaa jotain pientä vaihtelua… Miltä teidän mielestänne kuulostaa yhden seinävalaisimen ratkaisu tähän? Entä olisikohan teillä ehdottaa valaisinvaihtoehtoja, joko yhden tai kahden valaisimen ratkaisuja – ottaisin vinkkejä ilomielin vastaan! Itse olen etsinnöissäni päätynyt lähinnä umpikujaan. Toki tämä ei mikään kiireellinen juttu ole eikä mikään täysin pakollinenkaan eli jos kivaa ei löydy, en väkisin osta jotain puolikivaa, vaan jatkan etsintöjä kaikessa rauhassa…

Näistä mietinnöistä päivää aloittelemaan – mukavaa sellaista teillekin!

*Sisältää mainoslinkin. 

(Tuotekuvat lainattu FDS.)

/

Kesäillassa, kun sataa vettä ja viluttaa, on harmaata ja kosteaa, kannattaa järjestää pieni, koko perheen yhteinen herkutteluhetki! Sytyttää kesätuliainen pöytään marjaisaa tuoksua tuomaan ja ryhtyä leipomaan. Musiikkina kattoon ja ikkunoihin ropiseva kesäinen vesisade. Sekä kolmevuotiaan useasti, hieman kärsimättömällä äänellä toistuva Onko jo valmista -kysymys.

Meillä tähän oli viikolla toinenkin syy, nimittäin mieheni syntymäpäivä. Mitään pyöreitä hän ei täyttänyt, mutta pitäähän sitä nyt ainakin kakku olla! Nopeasti tekaistu sitten, ajattelin, kun hän ei olisi kakkua edes odottanut… Hieman on kotikutoisen näköinen, kun en halunnut kermavaahdolla sitä kuorruttaa, mutta olipahan sitäkin maistuvampi! Alimmaiseen kerrokseen muussasin tuoreita mansikoita kermavaahdon kera. Keskimmäisessä kerroksessa on hasselpähkinäsuklaalevitettä, banaaniviipaleita sekä kermavaahtoa ja päällä jälleen mansikkasosetta, kermavaahtoa ja mansikkaviipaleita. Pojastani on kuoriutunut melkoinen suklaahirmu! Aina jos esim. jäätelöissä on vaihtoehtona suklaa, valitsee hän sen. Aiemmin lempparimaku oli vanilja, mutta se on nyt vaihtunut suklaaseen.

Mietin tuossa viikolla sellaista asiaa, että tykkäänköhän sittenkään kesästä yhtä paljon kuin muista vuodenajoistamme? Tähän asti olen luullut niin, mutta mutta… Tykkään kyllä tosi paljon kesän tuoksuista, maisemista, vihreydestä, valoisuudesta (vaikkakin pimeät illat ja yöt ovat enemmän oma juttuni) ja siitä, että aamulla voi hipsiä ulos vaikka yövaatteissa! Ja onhan kesäillassa se oma taikansa! Lisäksi kesällä on jotenkin rennompaa ja helpompaa kaikkien lähtemisten kanssa, kun ei tarvitse juurikaan pukea eikä autoa lämmitellä… Silti mietin, että onkohan meidän suomalaisten jotenkin pikkupakko tykätä kesästä, kun se on niin lyhyt? Aiheuttaako jonkinmoisia paineita, että pakko tykätä, kun tämä on kohta ohi..? En ole nimittäin vielä tavannut ihmistä, joka ei tykkäisi kesästä. Tai ainakaan ei ole tullut puheeksi! Tuntuu myös siltä, että kesä on jonkinmoinen välivaihe; silloin kotona tehdään vain pakolliset kotihommat ja sitten taas mennään.

Odotan kyllä jo syysiltoja, en mahda sille mitään! Se on niin ihanaa kotiin käpertymisen aikaa ♥. Tuntuu, että nyt valoisina iltoina ei ole sitä samaa tunnelmaa kuin silloin, kun ulkona on pimeää jo kahdeksan jälkeen. Silloin on niin mukavaa käpertyä sohvannurkkaan ja sytytellä parit kynttilät. Ihan parasta tunnelmaa! Näistä kynttiläkuvista (ja kesän yli tuolilla nököttäneestä lampaantaljasta) heräsi jo hieman sellainen kiva syysfiilis… Syksyllä ulkoilma on myös ihanan raikasta ja iso plussa myös siitä, että kaikki ötökät ovat poissa! Ajatteleeko kukaan samalla tavalla?

Mitäs teille muuta, lomat käynnissä? :)

/

Säntäilen täällä paikasta toiseen kuunnellen Rauli Pähkää (kuten poikani sanoo :D) ja yritän saada mahdollisimman paljon kaikkea valmiiksi ja tehtyä – loman lähestyessä nimittäin! Miehellä alkaa kesäloma tänään, minulla on vielä alkuviikosta hieman töitä. Kesälomani ei tokikaan ole kuten miehellä: täyttä lomailua 3-4 viikkoa. Minun lomani on muutama päivä siellä täällä ja välissä aina hieman työntekoa. Tämä sopii täydellisesti silloin, kun tekee työtä, josta suunnattomasti nauttii! ♥

Tuo miksi kirjoitin miehen lomaksi 3-4 viikkoa, johtuu siitä, että emme ole vielä päättäneet, lähdemmekö syksyllä aurinkolomalle Välimerelle. Jos lähdemme, mies lomailee nyt vain kolme viikkoa ja jos emme, hän lomailee kokonaisen kuukauden. Ihan pian täytyisi varmaan se päätös tehdä tai ainakin parin viikon sisällä! On vain niin vaikea päättää, sillä nyt aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä eikä tunnu siltä, että ulkomaille olisi lähdettävä. Syksyllä tilanne voi kuitenkin olla toinen… Muistan, miten lähes koko viime elokuun satoi ja harmittelimme, kun emme säästäneet lomia syksylle. Onko teillä matka etelän lämpöön varattuna? Ja sitten se mun lentopelkoni, HUOH… Neljä vuotta edellisestä lennosta, joten sanomattakin selvää, että sehän on tässä näin pitkäksi venyneessä lennottomassa ajassa vain kasvanut.

Mansikoiden syömisen ja riippukeinussa lekottelun vastapainoksi ajattelin lomalla mm. maalata tuon mustan tuolini! Mullahan on noita nykyään kaksi :D, joten toisen voi maalata ja toisen jättää mustaksi, ehkä… Se taitaa päästä sitten ruokaryhmän yhteyteen, sillä nyt ruokapöydän ympäristö näyttää hieman orvolta vain neljän tuolin kera.

Ruokapöytä on tällä hetkellä vuorattu työjutuillani, joten taidanpa siirtyä sinne suuntaan pikkuhiljaa, jotta saan jutut ajoissa piiloon uteliaalta pikkuherralta. Hän on tänään viimeistä päivää päiväkodissa, heinäkuun lomailee ♥. Toivon, että onnistumme luomaan hänen elämänsä ensimmäisestä kesälomasta ihanan, mansikoilta ja vadelmilta maistuvan loman täynnä mukavaa yhdessäoloa. Sellaisen, jonka jälkeen mieli on täynnä lämpimiä kesälomamuistoja, kun arkeen paluu taas koittaa.

Tällaisia ajatuksia täällä tänään näin loman lähestyessä. Nyt toivottelen teille ihanan aurinkoista viikonloppua – sellaista on ainakin tälle suunnalle luvattu!

P.S. Olen jo kuukausia suunnitellut uutta tuotetta, jonka lisään myyntiin vielä tämän kesän aikana. Näitä olette muutamaan otteeseen toivoneetkin! Kurkkaahan MioSa. designin Facebook- ja Instagram-sivuille niin näet, mistä on kyse. Siellä voi esittää myös sävytoiveita! Ja jos et noita kanavia käytä, voi toiveita esittää myös täällä blogin puolella (Instagramiahan pääsee kurkkimaan, vaikka siellä ei omaa tiliä olisikaan) :).