/

Aurinkoista lauantaipäivää! En tiedä uskaltaako tätä ääneen edes mainita, mutta tänne kirjoittaminenhan ei sitä ole, joten hehkutan, että pojallamme on ihana viikonloppurytmi! Hän nukkuu viikonloppuaamuisin selvästi arkiaamuja pitempään. Hassua, mutta totta! Tänäkin aamuna kuului äiiti vasta vartin yli kahdeksan.

Oli niin mukavaa nousta koko perhe yhdessä uuteen päivään. Sytyttelin heti keittiöön mennessäni pöytäkynttilät ja pallovalot; oli niin tunnelmallista, että oli pakko kysyä mieheltä, haittaisiko pieni joulumusiikkituokio :D Silmiään pyöritellen suostui ja niin Michael Bublén pehmeä ääni sulostutti aamiaishetkeämme.

kynttilät

Terassilasit olivat kivan huuruiset, joka sai terassin näyttämään ihan erilaiselta. Oli heti pakko napata kuva tuosta näkymästä, jota aamiaispöydästä käsin katselin. Terassi valmiina talveen -postauksestani tutut lampaantaljat ovat edelleen terassilla. Tykkään niistä niin kovasti, etten halunnut pinota niitä mihinkään nurkkaan kaverilleni palautusta odottamaan, vaan saavat ihastuttaa näillä paikoillaan siihen asti.

017

Heti aamiaisen jälkeen suunnistimme uimahallille vauvauintiin. Vaikka poika ei mikään vauva enää olekaan, niin siirrymme perheuinnin puolelle vasta muutaman viikon kuluttua. Tänään oli kyllä niin erityisen mukava uintikerta! Aina poika on nauttinut uintireissuistamme ja se onkin syy, että olemme tätä harrastusta jatkaneet, mutta tänään hän otti taas ihan uuden edistysaskeleen. Esim. sukellettaessa hymyili erittäin leveästi ja hihkui, ennen ollut kasvot ihan peruslukemilla. Tänään hän myöskin innostui ihan eri tavalla altaan reunalla olevasta pikkutuolista. Kun nostin hänet tuoliin istumaan ja pyysin sukeltamaan luokseni, teki sen heti aivan innoissaan, kun aiemmin on puristanut tuolin käsinojia rystyset valkoisina! Toistimme tuon ainakin viisi kertaa ja joka kerralla hän sukelsi hieman syvemmälle. Ja se ilme siinä tuolissa istuessa, ennen kuin tiputti itsensä veteen – se on niin elävänä mielessäni. Siinä oli sellaista intoa ja pidäteltyä riemua, että en ole aiemmin sukellettaessa sitä nähnyt. Tuollaisen oman lapsen riemun todistaminen noin läheltä tuo itselle kyllä niin hyvän mielen, ettei sitä osaa sanoin kuvaillakaan!

lasiterassi

Mua niin naurattaa meidän kattimatit! Vanhempi ei ole moksiskaan näistä terassin lampaantaljoista; nukkuikin yhtenä päivänä taljakasan päällä pienen tovin. Tämä toinen taas suti laminaattiin niin kivat viirut että huhhahhei! Meidän aina niin kovin rohkea matikainen on löytänyt jotain äärimmäisen pelottavaa: lampaantaljan :D. Huomaa tuo peppu matalana ja silmät lautasen kokoisina -asento tuossa kuvassa – se kertoo kaiken! Uskaltautui sentään samaan tilaan mokomien ryökäleiden kanssa…

Leppoisaa lauantaita teille! Olen ihan fiiliksissä – joulun kohokohtaan eli jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! ♥

/

Kurkkasin viime vuoden lokakuuhun: milloin laittelinkaan ensimmäisiä tunnelma- tai kausivaloja kotiin? Hauskasti lähes päivälleen vuosi sitten! Kirjoitin tuolloin postauksen Kun tunnelmavalot syttyy ja vieläpä aika tarkalleen tästä samasta kuvakulmasta, heh!

Aloitin tänäkin vuonna noista pallovaloista, jotka laitoin roikkumaan ruokailutilan verhotangosta. Ovat kivat tuossa siitäkin syystä, että näkyvät siitä niin moneen suuntaan; jopa ulos asti! Saapa nähdä, jäävätkö ne kuitenkaan tuohon… Noissa valoissa on nimittäin valokatkaisin, jota on pojan mielestä niin mukava räplätä, joten valot syttyvät ja sammuvat jatkuvasti. Ja juu, toki kiellän, mutta… Ehkä tiedättekin :). Joten mahdollisesti valot siirtyvät vielä johonkin toisaalle taaperon ulottumattomiin!

ruokailutila

Soihtu-lattiavalaisin on ollut pitkään tuossa olohuoneen ja ruokailutilan rajalla, mutta nyt vaihtelun vuoksi siirsin siihen tuon aikoinaan Ikeasta ostamani lepotuolin. Tulipa kivaa vaihtelua! Samalla näkymä olohuoneesta keittiöön ja toisinpäin muuttui.

Sain toissaviikolla blogilahjaksi noita kauniita Havin pöytäkynttilöitä. Ihanaa vaihtelua ikisuosikeilleni valkoisille pöytäkynttilöille. Kivasti sopivat yhteen mattamusta, kultainen ja kuparinsävyinen kynttilä. On muuten ensimmäinen mattamusta kynttiläni, en ollut ennen nähnyt!

014

dining room

Miten teillä näiden kausivalojen kanssa – joko olette ottaneet esille pimeyttä valaisemaan? 

/

031

Niin se viikonloppu taas vierähti ja uusi viikko on käsillä. Lokakuukin jo nurkan takana! Olen hädin tuskin sisäistänyt, että elokuu on vaihtunut syyskuuksi!

Eilen tuli hääräiltyä pitkälti keittiössä: leivoin vaniljapullia ja tein elämäni ensimmäistä kertaa couscousta. Ei siitä mitään uutta lempparia muodostunut, mutta mukavaa vaihtelua toki. Sitten tein vielä pientä siivousta keittiössä (normisiivousten lisäksi pesin ja järjestin ruoka-ainekaapit) ja sen lisäksi imuroin ja moppasin lattiat. Siivousten jälkeen lähetin miehen ja pojan puistoon, otin kameran käteen, räpsin nämä kuvat ja herkuttelin yhden pullan :D.

009

027

Huomasin, että keltainen on yksi niistä harvoista väreistä, jotka sopivat sekä kevääseen että syksyyn. Ihanan energinen tuollainen keltainen kimppu kaiken vaaleuden keskellä. Olen miettinyt, että terassia pitäisi saada syksyisemmäksi, mutta en ole vielä ehtinyt päättämään, mitä se sitten tarkalleen ottaen olisi… Nyt siellä näyttää vielä aika kesäiseltä, yksi pelargoniakin tarjoiluvaunussa vielä sinnittelee, heh! Hirmuisesti on kaikkea hommaa tehtävänä; joitain ei ehdi kuin pikaisesti miettimään ja lisäämään ne sinne mielessä olevaan loputtoman pitkään tehtävälistaan! Sinne vain, jonon jatkoksi, siellä on tilaa… Välillä pitää olla kuitenkin aikaa vain ollakin!

022

Mutta nyt on se hetki päivästä, kun kahvikone saa laulaa ja minä rentoutua. Aurinkoista viikkoa teille!