Viime päivinä olen puuhastellut monenlaisten jouluisten yksityiskohtien parissa ja samalla olen valmistellut omaa kotiamme jouluun. Syksyn mittaan, kesäkuukausien jälkeen, pyrin tekemään kodista pehmeän ja kotoisan paikan. Koti on tarkoitettu rauhoittumiselle, levolle, lämmölle ja läheisille – joulunaika kruunaa tämän kaiken. En voi tarpeeksi tätä korostaa, mutta sanottakoon taas: rakastan joulua. Rrrrrrrakastan! Ihana pieni poikani nauraa hekottaa aina kuin oikein kunnolla venyttää ärrää!
Yhtenä iltana kävelin läpi jouluvalaistun kotimme kohti olohuoneen sohvaa ja mietin, onkohan kotimme kauneimmillaan aina jouluisin… Rakastan tätä jouluilmettä ja samalla hieman harmittelen, ettei se kuvissa toistu samanlaisena. Parhaimmillaan tämä jouluilme on hämärällä ja pimeällä, kun taas nämä kuvat otin tänään päivänvalolla. Aina kun käännyin kamerani kanssa, selkäni taakse jäi mukava kaaos siivottavaksi: poika tyhjensi kaappeja minkä ehti :D. Näiden kuvien ottamisen jälkeen tuntui kuin olisi käynyt lenkillä!
Joka huoneessa on jotain jouluista valoa. Valoa riittää siten, ettei välttämättä lisävaloa tarvita edes. Sanoin eilen äidilleni, että olisipa ihanaa, kun jouluaattoa ennen olisi vielä viikko eikä vain kahta päivää. Haluaisin elää tässä joulua edeltävässä tunnelmassa aina. Tässä on jotain sellaista taikaa, jota en osaa sanoiksi pukea. Ehkä te tiedättekin…
Joulutyyny on kaivettu kaapista esille ja se sai paikan tuosta nojatuolista. Muodostaa kauniin pirteän väriparin orjanlaakerin oksan kanssa. Valkoinen amaryllis näyttää puolestaan siltä, että se avautuu juuri jouluaatoksi.
Joulukuusessa on tänä jouluna vain ja ainoastaan valkoisia koristeita. Suurin osa minun tekemiäni, mutta löytyy joukosta aikoinaan Stockmannilta ostamiani lumihiutaleitakin. Niin ja pojan syntymävuoden kunniaksi hänen ensimmäisenä jouluna ostamani Kalevala Korun pronssinen kuusenkoriste. Mielestäni kuusesta tuli kaunis ihan vain valkoisillakin koristeilla, mukavaa vaihtelua! Näin kuusi pysyy tarpeeksi simppelinä eikä vie liikaa huomiota ikkunatähdiltä. Meillä on vain kerran ollut joulukuusi tässä ikkunanurkkauksessa, tänä vuonna nyt sitten toista kertaa. Vaikka se ei tästä ihan kodin joka nurkkaan niin hyvin näykään, niin pidän tästäkin ratkaisusta. Kuusessa palaa valot yölläkin ja silloin se on niin ihana näky, sillä ikkunat moninkertaistavat kuusen tuikkeen!
Viime yönä oli satanut lunta ja sitä satelee hiljalleen nytkin. Maa ja puut ovat kauniin valkoiset. Poika oli innoissaan, kun pääsi aamulla lumitöihin. Kissat taas päivystävät lähes taukoamatta keittiössä ja syykin on helppo arvata: kinkku on ollut uunissa aamusta saakka. Se aatonaattoillan hetki, kun maistelemme kinkkua, on niin kiva! Lähes kaikki hommat on silloin tehty ja siitä alkaa laiskottelu :)
Maalasin yhden säilykepurkin samalla mattamustalla spraymaalilla kuin sen Mustaa asetelmien alle -postauksestani tutun alustankin. Mustalla mokkanahalla kiedoin ympärille askartelumassasta tekemäni tähden. En oikein tiedä, mitä mieltä olen näistä tällä tavoin tuunatuista purkeista. Onko se esim. kiva hyasinttiruukku vai onko se vaan hernekeittopurkki :D.
Vielä on pientä järjesteltävää kotona… Sellaista pientä nysväystä: minne laittaisin nämä kukkaset, entä nämä havut vai käytänkö ne lahjojen paketointiin yms. Ihana ystäväiseni opetti minua tekemään salmiakkihimmelin ja niitä olenkin tässä viimeisen viikon aikana väkertänyt muutaman. Olen niin ylpeä itsestäni, että osasin kärsivällisesti tehdä jotain tuollaista :D. Himmeli pääsi ruokailutilan ikkunaan ja ovenkahvaa koristaa perinteisesti äitini tekemä kranssi.
Lahjoja ei vielä kuusen alla näy, sillä suurin osa on paketoimatta. Kääks! Näen itseni paketoimassa niitä vielä puoliltaöin ja varmaan nukahdan niiden ääreen lahjanaru kädessä…
Meidän perheen yhteinen joululoma on jo alkanut, sillä mies pääsi lähtemään töistä normaalia aikaisemmin. Tänään kodin täyttää viimeisten valmisteluiden tohina, huomenna kodin täyttää lämpö ja läheiset.
Oikein lämpöistä ja tunnelmallista Joulua teille jokaiselle toivottaen,
Satu
