Heh, aivan kuin näitä projekteja ei olisi jo ennestäänkin, niin tähään samaan syssyyn täytyi hankkia vielä yksi lisää! Ainahan sitä pitää jokin projekti olla käynnissä! Olimme pari viikkoa sitten Pietarsaaressa ja kävin siellä samalla yhdellä kirppiksellä. Muuten vain pyörimässä, kun en ollut kyseisessä paikassa vuosikausiin käynyt. Eräälle käytävälle kääntyessäni en ollut uskoa silmiäni: pino koivujakkaroita viiden euron kappalehintaan! Olin jo pitkään etsinyt koivujakkaroita tuunattavaksi, mulla oli netissä aina välillä ostoilmoituksiakin niistä, mutta kukaan ei ilmoittanut myyvänsä sellaisia. Niinpä olin aivan silmät suurina tuon pinon nähdessäni ja pelkäsin, että onko joku jo ostanut ne ja laskenut ne vain siihen lattialle, pois käsistään… Nopea vilkaisu ympärille ja näytti siltä, että jakkarat olivat siinä myynnissä! Niinpä aloin heti testailemaan niitä ja siirsin ne aina eteenpäin miehen haltuun ettei kukaan vain luulisi, että ne ovat vapaana :D. Päädyin ostamaan neljä, sillä viidennen ja viimeisen jakkaran jalasta oli lohjennut aika iso pala. Näin ollen mulla on nyt neljä ihanaa koivujakkaraa täällä kunnostusta odottamassa! Jämäköiltä ja tukevilta vaikuttavat, joten iso plussa jo siitä!

Jonkun toisen romu oli todellakin mun aarre ♥. Mietin samalla, että miten tuuripeliä tuo kirppistouhu onkaan! Että juuri sinä päivänä päätimme lähteä Pietarsaareen ja juuri sille kirppikselle, jonne joku oli vienyt näitä etsimiäni jakkaroita myyntiin. Vuosien mittaan aika paljonkin kirppistouhua (sekä myyjänä että ostajana) harrastaneena voin todeta, että jokaiselle tuotteelle näyttää olevan ostaja olemassa. Jos joskus joku tuote ei menekään kaupaksi, ei se välttämättä johdu siitä, että hinta on liian korkea, vaan siitä, että se oikea ostaja ei ole sattunut kohdalle. Tämä ei tietenkään auta asiaa silloin, jos tarpeettomista tavaroistaan haluaa nopeasti eroon, mutta ainahan tämän touhun voi ottaa ikään kuin harrastuksena ja myydä itselleen tarpeetona silloin tällöin erilaisissa tapahtumissa. Sellaisia varsinkin näin kesällä riittää!

jakkarat

Ostamistani jakkaroista kolme on selvästi samaa sarjaa ja yksi (yläkuvan kasan päällimmäinen) hieman erilainen. Se muistuttaa eniten Artekin jakkaroita, tiedä vaikka olisikin vanhaa Artekia? No ehkä ei kuitenkaan, en ole asiaan edes perehtynyt, olen vain miettinyt, millä sävyillä nämä ihanuudet maalaisin! :D

Ensimmäinen on jo työn alla keittiön pöydällä:

projekti

Hioin tuolin lakkapinnan eilen iltamyöhällä autotallissa miehen puuhastellessa harrasteautonsa kimpussa ja samalla sudin siihen jo tartuntapohjamaalinkin. Tänään toin tuolin keittiöön ja tartuin maalipensseliin. Tässä kuvassa kaksi tuolin jalkaa on maalattu pintamaalilla ja nekin vasta yhteen kertaan. Mies ja poika lähtivät puistoon, minä päräytin jazzin soundit ilmoille, laitoin makaronilaatikon uuniin ja tartuin maalipensseliin. Alunperin ajattelin, että tämä minttu jakkara saa kodin pojan huoneesta, mutta niin herkku tästä näyttää tulevan, että saapas nähdä joudunko omimaan sen työhuoneeseeni, heh

Onneksi ostin jakkaroita jopa neljä, niin on mahdollisuus maalata useampi erilainen versio! Jakkarat olivat niin reppanan ja kulahtaneen kuluneen näköisiä, että on ilo ja kunnia ehostaa ne, jotta saavat vielä monia käyttövuosia lisää. Tuo työn alla oleva alkaa näyttää jo ihan uudelta pienen ehostuksen jäljiltä!

projekti

Yksi jakkara olisi kiva maalata kauttaaltaan hempeällä roosalla, yksi voisi olla mustavalkoharmaa ja yksi vaikka kokonaan valkoinen. Tässä onkin se suurin ja työläin osuus: päättää maalisävyt! :D Maalia ei muuten paljoa per jakkara kulu, ihan yllätyin! Onko teillä maalisävyihin ehdotuksia?

Maanantaimoi kaikille ja ihanaa uutta kesäviikkoa! Tämä viikko onkin jälleen alkanut mitä mahtavimmassa auringonpaisteessa. Kyllä nyt kelpaa, kesä tuli vihdoin tännekin!

013

Huomaan pienimuotoisen lomastressin nostavan päätään… Talven mittaan sitä ajattelee, että no kesällä ja kesälomalla ehtii tehdä tuon ja tuon ja tuonkin jopa! No sitten kun se kesä lomineen koittaa, sitä oikeasti haluaa enimmäkseen lomailla. Etenkin näin aurinkoisilla ilmoilla! Takkapuita ehtii tehdä pilviselläkin säällä, samoin sisäsiivouksia… Silti osa asioista on sellaisia, joita voi tehdä vain kesällä ja kun tämä kesä on niin lyhyt niin väkisinkin meinaa sellainen stressinpoikanen puraista. Tunnistatteko samaa itsessänne? Mietin, että pitäisikö tehdä oikein joku kalenterin tyylinen, että merkkaisi sinne, mitä olisi milläkin viikolla ohjelmassa, jotta koko lomaa ei tulisi haahuiltua… Että olisi jokunen ns. hyödyllinenkin päivä viikossa. Ja ainahan sellaisenkin päivän iltana on aikaa lomailla! Puhun tässä siis lähinnä miehen lomasta, sillä onhan se tavallaan minunkin lomaani :D. 

liljat

Tänään olikin jo kivan rento ja lomantuntuinen aamupäivä, kun lähdimme yhdessä kaupungille. Mies kävi ostamassa moottoripyöräänsä uudet jarrupalat ja minä tarvikkeita MioSa. designin tuotteita varten. Sen jälkeen päädyimme torille ja päätimmekin lounastaa siellä auringonpaisteessa. Jälkiruuaksi iso kippo mansikoita! 

Viikonloppua vietimme mm. Pietarsaaren Jaakon Päivillä, josta ostimme pojalle kävelevän ja haukkuvan koiran. Sitä on kuljetettu sen jälkeen joka paikkaan! Milloin se on kissa, milloin Tessu-koira, mutta mukana sen on oltava. Vaikkakin se aluksi hieman pelotti äänillään… Tessu oli tänään mukanamme myös torilla! :D Nauroin tänään taas niiiin makiasti poikamme jutuille! Hän katseli Suntin vettä ja tuumasi: Likaista vettä, ei saa mennä sinne, ei saa kastella päätä. Sitten tulee pipi ja tulee patti päähän. Tässäpäs hyvä varoitus meille kaikille: nauttikaamme kesästä, mutta varovaisesti! :D

P.S. Koska täällä bloggaaja lomailee, kamerakin on aika lailla lomaillut… Tästä syystä uusia kuvia ei ole hetkeen syntynyt; nämäkin kuvat ovat toissaviikolta, kun vietimme miehen synttäreitä. 

Täältä pukkaa (taas pienen tauon jälkeen) tämän kokki kolmosen reseptiä! :D

En ole tätä ihan itse päästäni keksinyt, vaan ajan saatossa muutamaa eri versiota testaillen poiminut näistä eri resepteista ne parhaat palat ja yhdistänyt ne täksi yhdeksi kasvissosekeitoksi. Ja ainakin meidän perheeseemme upposi, mies oikein erikseen kehui! Tosin pienempi mies söi hieman irvistellen ja kertoi rehellisesti ja kiertelemättä haluavansa leipää… Kasvissosekeitto ei nähtävästi kuulu hänen lemppareihinsa, ainakaan toistaiseksi. Ja se ilme, kun kurkisti lautaselleen… :D Edes kestosuosikki raejuusto ei saanut pikkumiestä tähän ruokaan innostumaan!

pöydässä

keittokattaus

Tästä kasvissosekeitosta tuli sellainen ihanan pehmeän makuinen, jonka vuoksi siihen niin tykästyimmekin ja nyt täytyykin siirtää ohje talteen tännekin (ennen kuin se unohtuu)! Tätä voisi tehdä vaikka ensi viikonloppuna uudestaan. 

Pehmeä kasvissosekeitto

4-5 perunaa
4 porkkanaa
1 keskikokoinen kukkakaali
1 pienehkö bataatti
1 sipuli
2 kasvisfondia (käytän aina Knorr Fond ”du Chef” -merkkiä)
(ripaus suolaa, jos ollenkaan tarpeen)
Koskenlaskija-sulatejuustoa hieman reilu puoli pakettia tai oman maun mukaan

Kuori, pilko ja lisää ainekset kattilaan. Lisää vettä siten, että se juuri ja juuri peittää kasvikset. Keitä kypsiksi ja paloittele sekaan Koskenlaskijaa. Anna sulaa joukkoon, mutta varo polttamasta pohjaan (meinasi helposti käydä niin…). Lopuksi sauvasekoittimella keitto sileäksi ja ei muuta kuin herkuttelemaan esim. raejuuston & patongin tai itsetehtyjen krutongien kera! Itse oikaisin ja turvauduin kaupan patonkiin. Tästä määrästä tulee keittoa muuten aika reilusti; lämmitimme sitä vielä seuraavanakin päivänä.

kasvissosekeitto

lounas

Suosittelen testaamaan!

Täällä alkaa ”syksyisen” kesäillan vietto. Sanoin miehelle, että vietetäänkö tänään ihan koti-iltaa, niin hän kysyi, että ai blogi-iltaa? :D Mitähän lie sisältäisi moinen… Olin lähinnä ajatellut pyykkääväni oikein urakalla ja tehdä jo vähän pieniä siivouksia viikonloppua varten. Huomenna voi sitten heti aloittaa viikonlopun vieton ilman siivouksia. Meneepähän sadesää talteen, kun hääräilee välillä sisälläkin! Illalla sitten kiva kombo: kynttilät & villasukat, mukavia tällaisetkin hetket ♥.