Ruokailutilassamme on nyt jonkin aikaa ollut tällainen vihreä nurkkaus, kiitos viimeisimmän viherkasvihankintani. Kyseessä on jonkin sortin fiikus, googlettelu kertoi että viherkasvi olisi pienilehtinen limoviikuna. Tykkään tästä aivan valtavasti! Nyt olen vain vähän huolissani, että osaanko hoitaa tätä oikein… Luin aiemmin jostain, että jos sitä kastelee liikaa tai liian vähän, se alkaa tiputtamaan lehtiään. Nyt viimeisten päivien aikana lehtiä on jonkin verran lattialle varissut enkä ole varma kummasta se johtuu: liiasta vai liian vähästä kastelusta :D. Multa ei tunnu mitenkään rutikuivalta eikä läpimärältäkään eikä minulla ole sellaista multasormea, joka heti kertoisi, missä vika. Olen antanut ohjeiden mukaan pintamullan hieman kuivahtaa kastelukertojen välillä, olen suihkutellut lehtiä ja paikkanakin tuo nurkkaus on ihan valoisa. Ehkä voisin testata, jos se viihtyisi paremmin olohuoneessa, jossa on vielä valoisampaa. Harmittaa, jos tuo ihanuus on kohta mennyttä… 

025

Tällaiselle onnettomalle viherkasvien hoitajalle ehkä aavistuksen verran haasteellinen yksilö :D. Tämä oli kuitenkin heti siihen törmättyäni pakko saada ja hoito-ohjeita tuli googleteltua vasta kotona… Mielestäni se on tuonut ruokailutilan valkoisuuteen ihanan väripilkun ja kodikkuutta. 

vihrea_nurkkaus

fiikus

066

Jäänpäs odottelemaan, jos jollain teistä olisi jakaa jotain kikka kolmosia… Leppoisaa lauantaipäivää!

Heh, alkoipas heti huvittamaan tuo otsikko – aivan kuin ruokailutilamme olisi kokenut jonkin isommankin muutoksen tässä viime aikoina! Ei sentään, mutta pari uutta, pitkään mielessä muhinutta tuolia on löytänyt kodin meiltä:

ruokailutilamme

Kyseessä on Arne Jacobsenin 3107-tuoli eli tutummin Seiska-tuoli. Niin monia tuoleja on kuulkaas kolmen viime vuoden aikana mielessä pyörinyt ja meillä kotonakin asti käynyt, mutta aina olen palannut tähän vaihtoehtoon. Kolmisen vuotta sitten ajattelin, että HAY:n About a Chair olisi ihana ruokapöydän ääressä. Tilasin alkuun vain yhden testaukseen ja hyvä niin, sillä ei se soveltunutkaan ruokailutilaamme. Huomasin, että tuolien täytyy mahtua pöydän alle, muuten tilasta tulee liian ahdas. Näin ollen tämä kyseinen tuoli päätyi työtuolikseni (Valmistunut työhuoneeni! -postaus) ja onkin ollut tehtävässään aivan täydellinen!

Reilu vuosi sitten olin päätynyt seuraavaan vaihtoehtoon: HAY:n Hee-tuoliin. Kun sovitin sitä ruokapöytämme ympärille, tulin samantien toisiin ajatuksiin. Tuoli näytti jotenkin liian pieneltä ja köykäiseltä pöytämme rinnalla eikä sen selkänoja näkynyt tarpeeksi pöydän yli, mikä on itselleni visuaalisista syistä tärkeää. Löysimme tuolista myös kolmannenkin miinuspuolen: siinä ei ollut kovin mukava istua, ainakaan pitkiä aikoja, joten tuo kaunis tuoli lähti palautukseen. 

Mielessä pyörivät edelleen mm. Muuton Visut sekä puisilla että metallijaloilla. Jonkinlainen kombo niitä voisi hyvinkin sopia Seiskojen kaveriksi! Eniten ja päällimmäisenä mielessäni ovat tosiaan jo pitkään olleet nämä Seiskat ja yleensä kannattaa panostaa siihen ykkösvaihtoehtoon, vaikka ne saattavat maksaa enemmän ja niitä joutuisi sitten hieman kauemmin odottelemaan, jos ei hankintaa halua kerralla tehdä. Niinpä kun näin tarjouksen näistä kaunokaisista, en miettinyt ehkä minuuttiakaan, kun ostoskorissa oli tuoleja kaksi kappaletta. Auki on nimittäin edelleen se, tuleeko näitä tuoleja olemaan meillä kaksi vai neljä, joten en uskaltanut sovittamatta tilata heti kaikkia neljää (inhoan palautusrumbaa näin isojen tuotteiden kohdalla!). Turvallisinta oli tilata nyt alkuun nämä kaksi ja nyt voikin sitten miettiä, tulisiko näitä vielä kaksi lisää ja kaksi sitten jotain ihan erilaista tuolia. Vai olisiko niitä erilaisia tuoleja neljä näiden kahden Seiskan kaverina – siinäpäs funtsimista! Täytyypä tässä joku päivä tehdä pientä inspiraatiokollaasia vaihtoehdoista.

Tuntuu kyllä siltä, että nämähän sopivat tänne niin kuin olisivat aina olleet ruokailutilamme vakiokalustoa!

ruokailutilamme

Olen aina pitänyt vanhojen tuoliemme ilmeestä: valkoisesta istuinosasta ja kromisista jaloista, joten senkin vuoksi olin varma, että nämä miellyttävät silmää! Nämä mahtuvat pöydän alle, näkyvät myös pöydän yli ja ovathan ne vain todella yksinkertaisen kauniit! Myös Muurahaistuoleja olen aina välillä miettinyt, mutta niiden selkänojan muoto ei miellytä läheskään yhtä paljon kuin näiden. 

Tuossa pöydän päässä ruokailee poikamme omassa Stokken tuolissaan, mutta siirsin sen näiden kuvien ajaksi syrjään, jotta uudet tuolit näkyvät paremmin. Nyt kuumeiset mietinnät: tilaanko vielä kaksi tuolia (näyttivät edelleen olevan tarjouksessa)? Usein näiden tuolien kohdalla ei tarjouksiin törmää!

neilikat

 

Huomenta blogimaailmaan! Täällä on tänä aamuna noustu ennen perheemme pienintä. Olen tässä aamun mittaan vilkuillut ruokailutilaan päin… Miettinyt ja makustellut. Ruokaryhmämme näyttää hieman erilaiselta. Uusi hankintani ei sieltä juurikaan erotu, mutta ei ole tarkoituskaan, sillä toiveissa oli juurikin valkoinen väri sekä kromiset jalat – tämä kombo kun on toiminut tähänastisissakin ruokapöydän tuoleissa paremmin kuin hyvin. Totta puhuen nopealla vilkaisulla ruokailutilassa ei mitään uutta edes huomaa! Tai lähinnä vieraat eivät huomaa, itsehän nyt toki. 

Tässäpäs mietintää tälle päivälle. Kyllä muutamille muillekin päiville, sillä ei tämä niin äkkiä ratkea. Jotain ajatuksia mielessä jo muhii, mutta kirjaanpas niitä tännekin myöhemmin lisäkuvien kera. Nyt pikkuhiljaa aamutoimien pariin! Meillä on tänään suunnitelmissa kaupunkipäivä; pojalle täytyy hankkia uusia vaatteita. Jotain kukkiakin koti kaipaa, pitkästä aikaa. Olen jotenkin ihan kyllästynyt niihin ruusuihin, neilikoihin ja gerberoihin, joita joka kauppa tuntuu tyrkyttävän. Löytyisipä jotain erilaista! No eiköhän kukkakaupoista ainakin, jos ei muualta. 

ruokaryhmämme

Mukavaa torstaipäivää teillekin!