Äitiysloma-aamuni menevät aika samalla kaavalla. Herään ja kuulostelen vauvan liikkeitä, niitä ei tunnu. Käyn vessassa ja palaan makoilemaan ja nautin siitä tunteesta, että vielä ei tarvitse nousta, jos ei halua. Yleensä tässä vaiheessa vauva heräilee: tunnen potkun tai pari möyrimisliikettä. Joskus hän on aamu-unisempi ja aamujumppa alkaa vasta aamiaista syödessäni tai sen syötyäni. Kertaakaan en ole öisin herännyt hänen liikkeisiinsä. Joko hänkin nukkuu tai sitten minä nukun melko sikeästi, jälkimmäinen taitaa olla todennäköisin. Yritän parhaani mukaan nauttia näistä jäljelläolevista odotusajan päivistä ja vauvan liikkeistä sisälläni, sillä kukaan tässä maailmassa ei tiedä, milloin tämä odotusaika päättyy ja saanko kokea tämän vielä joskus toiste.

Vauvanhuoneeseen paistaa kauniisti aamuaurinko, huone aivan tulvi valoa tänäkin aamuna! Siellä monenlaiset puput ja nallet odottavat pientä. Tämä kuvan pupunen on erityinen, se on minun ja mieheni hankinta vauvallemme heti rakenneultran jälkeen. Se taitaa hypätä mukaan myös sairaalakassiin vauvaa vastaanottamaan.

Rakenneultraan asti olin ajatellut vauvaa tyttönä (vaikka toki tiedostin, että siellä voi olla poikakin). Oli vain niin vahva tyttöolo, en tiedä mistä se juonsi juurensa. Olo oli hämmentynyt, kun siellä liikuskelikin villisti pieni poika käsi jalkovälissä. Olin vielä silloinkin hieman epäuskoinen sukupuolesta, mutta ultraava kätilö oli erittäin varma asiasta :).
Rakenneultran jälkeen kävimme myöskin ensimmäisillä vaateostoksilla ja sekin oli eräänlainen käännekohta: aloin katsella poikavauvojen vaatteita sillä silmällä. Alkuun olin pettynyt suppeaan tarjontaan, kunnes löysin ne itselleni mieluisimmat liikkeet. Tämän hetken tilanne: lipaston vaatelaatikot ovat täynnä :D.

Rakenneultra oli 5.12. ja jouluaattona joulukirkossa huomasin täysin sisäistäneeni ajatuksen poikavauvasta. Vain kaikki pieniin poikiin liittyvä vilisti mielessä. Joulukirkossa laulettiin lapsuudestakin tuttu Jaakko Löytyn Ilouutinen, jota kuunnellessani katselin vaivihkaa kirkon kattoa ja räpyttelin vimmatusti ripsiäni, jotta kyyneleet eivät valuisi poskille. Mitä haittaa siitä olisi ollut, ei mitään, mutta noin hassusti sitä usein käyttäytyy. Mietin siinä samalla, että vain nelisen kuukautta ja saan minulle sen maailman rakkaimman lapsen syliini. Ja tietysti hän on poika, näinhän sen piti mennäkin, miten en sitä heti hoksannut.

Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten.
Maan ääriin kantautuu, suuri ilouutinen.
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan,
tulkaa laulamaan, aa-aa-aa.

Nyt huolet unohtuu, ja kukat peittää maan.
Kun kansa kokoontuu, herraa vastaanottamaan.
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan,
tulkaa laulamaan, aa-aa-aa.

Maailma kirkastuu, tuikkii tähdet Herralle. 
Myös aurinko ja kuu, kumartavat lapselle. 
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan,
tulkaa laulamaan, aa-aa-aa. 

En voi itkemättä edes sanoja lukea! Tästä taisi muodostua mulle aivan erityinen joululaulu :). Laulusta on monia erilaisia versioita, yksi aika kiva on Jonna Kososen, tässä linkki (siltä varalta, että jotain muutakin huvittaa kuunnella joululauluja huhtikuussa :D). Oikeasti versio ei ole kovinkaan jouluinen.

Nyt tuo päivä, jonka jouluna mietin koittavan nelisen kuukauden päästä, on jo todella lähellä. Vauva on jo niin läsnä ja useita kertoja päivän aikana mielessä, välillä lähes koko ajan. Miehen kanssa käytämme hänestä jo hänen nimeäänkin, vaikkakin on olemassa se varanimikin, ihan vain varmuuden vuoksi.

Olo on välillä aika tukala, kuten eilen täyttä ostoskassillista ruokakaupasta autoon kantaessani tai toissailtana pihaa haravoidessani. Ihan suu auki saa välillä huohottaa hengitellä :). Silti pitäisin vauvan vielä jonkin aikaa masun turvassa, sillä Keskussairaalan lastenosasto on valitettavan täynnä pieniä potilaita, joita rankka RS-virus vaivaa. Turhan rankkaa vastasyntyneelle. Tästä tulikin mieleeni, että onkohan lahjoittamamme jättinalle siellä edelleen… Täytyypä joskus käydä kurkkaamassa!

Mutta nyt aamiaista, sillä pian täytyykin suunnistaa Keskussairaalaan, nimittäin äitipolille. V i h d o i n  se synnytystapa-arvio! Kamala jännitys, tänään selviää monta muutakin asiaa. Upean aurinkoista päivää!