Ajattelin, että olisi kiva laittaa tänne blogiin muistiin joitain juttuja, joita vauvalle tulee tässä matkan varrella hankittua. Mietin noita hankintoja tuossa viikonlopun aikana, kunnes muistin erään asian yli vuosikymmenen takaa! Olin tuolloin lukiossa ja erääseen uskonnon kurssiimme kuului vierailla kaupungin eri seurakunnissa ja sitä kautta tutustua muiden uskontojen aatteisiin. Eräässä seurakunnassa vierailu jäi erityisesti mieleeni.
Tuon kyseisen vierailun loppuvaiheessa salin eteen astui mies, joka alkoi kertomaan Pietarin katulasten elämästä. Hän kertoi erään 9-vuotiaan pojan tarinan; pojan, jonka oli tavannut Pietarissa käydessään. Tuo poika oli elänyt koko elämänsä kaduilla.  Tarina oli pitkä ja erittäin koskettava, se sai kertojankin kyyneliin, meistä kuuntelijoista puhumattakaan.
Nuo asiat johtivat aikoinaan siihen, että Kokkolaan perustettiin hyväntekeväisyyskirpputori, jonka tuotto lahjoitetaan Pietarin katulasten hyväksi. Tuon miehen kertomus kosketti niin kovasti, että menimme ystäväni kanssa sieltä suoraan kyseisellä kirpputorilla käymään. Halusimme ostaa/lahjoittaa edes jotain noiden lapsiparkojen vuoksi.

022

En muista yhtään mitä ystäväni osti enkä muista mitä muuta itsekään ostin kuin tämän valkoisen ja pehmoisen neulehaalarin. Tämä on kuitenkin se, jonka niin hyvin muistan ja joka tuosta tapahtumasta niin selvästi yhä muistuttaa. En tarkalleen edes muista miksi ostin juuri tuon, tosin valinnanvaraa ei silloin vielä suuresti tavaroissa ollut ja onhan tuo ihan ylisuloinen – pidin näköjään jo silloin valkoisesta :).

017

Tuo haalari on kulkenut mukanani 12 vuoden ajan, paikkakunnalta toiselle, monet tuhannet muuttokilometrit jossain laatikon pohjalla. Joskus tavaroita läpikäydessäni olen ajatellut, että mitä mä tälläkin oikein teen… Päätyen kuitenkin aina ajatukseen, että ehkä jonain päivänä… Nyt tuo päivä on lähempänä kuin vielä koskaan aiemmin. Ehkä lapsemme saa tuon ylleen ensimmäisenä talvenaan, haalari on 80-senttinen. Selässä on pitkä rivi kirkkaita nappeja, yksi nappi puuttuu. Rintamuksessa olevat satiinirusetit ovat hieman rispaantuneet, mutta ne voi siistiä tai leikata kokonaan pois.

cats

Sellainen pieni muistelutuokio tähän tiistaiseen pakkaspäivään! Hieman viluttaa, olisipa itsellänikin tuollainen haalari, johon pukeutua…

 

 

En ole mitenkään erityisemmin perehtynyt vauvan- tai lastenvaatteisiin – vain sen verran mitä nyt on vuosien varrella lahjaksi niitä tullut ostettua. Muistan kuitenkin usein nähneeni kolmessa liikkeessä ihania vauvanvaatteita ja onpa niitä tullut joskus ohimennen hieman hypisteltyäkin, niitä ihan kaikista pienimpiä. Sitten vilkaistu nopeasti olan yli että apua, näkikö joku tuttu…

Nyt en enää malttanut vastustaa kiusausta, vaan klikkasin itseni noiden kyseisten liikkeiden nettisivuille. Voipi olla, että olisin käynyt liikkeissäkin niitä jo ihastelemassa, jos jalkani olisi kunnossa, mutta nyt tyydyn vain kuviin. Liikkeisiin ehtii sitten myöhemminkin! Jännitin kyllä hieman tämän postauksen tekemistä, onhan tämä vähän aikaista vai onko, kyselee ensikertalainen… Milloin te olette hankkineet vauvallenne ensimmäisen vaatekappaleen?

Mutta sitten näihin vaatteisiin! Ensimmäisenä Lindexin ihanuuksia, joista varsinkin tuo valkoinen neulepusero ja harmaat veluurihousut sykähdyttivät (minisukista nyt puhumattakaan; ei voi olla noin pientä jalkaa, ei voi!):

Kuvakansiot2

Ennen kuin joku ehtii pyöritellä silmiään, niin pakko kertoa, etten aio pukea lastamme vain valkoisiin-harmaisiin-beigeihin-mustiin vaatteisiin. Varmasti oikein kiva väriloisto saadaan hänen vaatekaappiinsa tulevaisuudessa, mutta nyt, kun sukupuolesta ei ole tietoa, tuntui luontevimmalta valita aika sukupuolineutraaleja vaatteita näihin kollaaseihin. Yllätyin kyllä hieman, että jos väri ei ollut vaaleansininen tai -punainen, se oli sitten jotain näistä neljästä. Aivan kuin muita molemmille sopivia värejä ei olisi olemassakaan ja tämä sama kaava näytti olevan kaikkien näiden liikkeiden kohdalla. Mutta en valita, minä kun satun näistä sävyistä pitämään ;).
Nämä kaikki vaatteet näyttävät ihanan pehmoisilta ja se onkin mulla tärkeä kriteeri vauvanvaatteita valittaessa: pehmoinen, miellyttävä materiaali eikä vaate saa puristaa. Nuo kriteerit ei kuitenkaan näytä poissulkevan sitä, että vaate voi myös näyttää kivalta!

Kappahlin valikoimasta valikoitui tällaisia ihanuuksia, joista etenkin kaksi ylimmäistä ovat aivan yli-ihania (ne voisin käydä ostamassa heti!):

catskapp

 

Mietin yhtenä päivänä sitäkin, että jos kävisin ennen joulua jo hankkimassa jonkin kivan vaatekappaleen (tai muutaman sellaisen), niin miten osaan ostaa oikean kokoisen? :D Ostaisin varmaan jonkin ihanan villahaalarin, joka olisi vauvalle sopiva juuri heinäkuun helteillä…

Kolmas liike, josta valikoimaa kurkistelin, oli H&M. Voisin ostaa nuo kaikki! Tähän kollaasiin pääsi yksi neulemekkokin, oli niin kaunis etten voinut vastustaa. Alle vaikka luonnonvalkoinen pitkähihainen ja jalkoihin samansävyiset neulesukkikset: ihana tyllerön asu!

Kuvakansiot1

Mulle on ilmaantunut jotain ihmeellisiä unihäiriöitä viime aikoina: herään lähes joka yö tarkalleen klo 2.40 tai klo 3.40 enkä millään saa enää unta. Sitten torkun pieniä pätkiä aamuun asti ja näen ihan koko ajan vauvaunia. Parina viime yönä olen nähnyt unta siitä, että olemme miehen kanssa rakenneultrassa. Tiedostan jännittäväni sitä, mutta että ihan uniin asti tulee ja onhan sinne vielä yli kuukausi aikaakin…
Uneni rakenneultrassa on myös aina sellainen kohta, jossa kätilö kysyy, haluammeko tietää vauvan sukupuolen. Laitan kädet korville etten kuulisi, koska tiedän, että mies haluaa tietää. Sitten kotona utelen häneltä, kumpi on tulossa :D. Tuo johtuu varmaan siitä, että olen viime aikoina miettinyt kovasti, haluanko selvittää asian. Miehen kanta on tosiaan selvillä ja itsekin olin aiemmin ihan varma kannastani, mutta nyt olen alkanut epäröimään niin että näen siitä uniakin… Meneeköhän nämä unihäiriöt ohi ollenkaan vai onko koko odotusaika tätä..? Yksi kokonainen yö heräämättä olisi kohta aika tervetullut :).

Täällä soi taustalla arvaatte varmaan mikä ja lunta sataa hiljalleen maahan, isoja hiutaleita! Niin lumoava näky, tuohon ei kyllästy ikinä. Hyvää nimipäivää kaimat! :)

(Kuvat lainattu Lindex, Kappahl, H&M.) 

 

 

Kivaa syystiistaita kaikille! Ajattelin tänään näyttää, millaisessa hotellissa vietimme lomaamme Mallorcan Alcúdiassa. Kuvia olikin niin reippaasti, että jaoin postauksen kahteen osaan: tässä ensimmäisessä osassa huonekuvia ja myöhemmin toisessa osassa yleisten tilojen kuvia. Hotelli on etenkin lapsiperheiden suosiossa, mutta aivan hyvin mekin sinne joukkoon sulauduimme. Ajattelin, että ihan mukava nyt seurailla lapsiperheiden touhuja ;). Mutta siis aivan ihana on tämä Viva Sunrise -hotelli, jota voin erittäin lämpimästi suositella kaikille, oli sitten lapsia tai ei!

006

Hotellissa oli valittavana monia erilaisia huoneita/huoneistoja. Haaveilin matkaa varatessamme sellaisesta huoneistosta, jossa oli oma reilunkokoinen terassi ulkoporealtaineen… Ihan hyvä, ettemme sentään niin törsänneet: en olisi kipsijalkojeni kanssa siitä juurikaan nauttimaan päässyt!
Sen sijaan hyvä päätös oli valita tämä remontoitu kaksio, jossa oli parveke puutarhaan päin. Hotelli sijaitsee noin 400 metrin päässä rannasta, joten merinäköalaa huoneista ei ole. Valittavana oli siis näkymä kadulle tai puutarhaan, joka tässä tapauksessa tarkoitti uima-allasaluetta ja hotellin sisäpihaa.

Hotellivalintaa mietimme tällä kertaa oikein ajan kanssa ja lopulta päädyimme tähän Viva Sunriseen. Viehätyin remontoitujen huoneistojen sisustuksesta ja sen sävyistä, mitäs sanotte te?

013

Ihanan vaalea yleisilme; aika paljon valkoista, mutta lämpimiä puunsävyjäkin joukosta löytyy. Väriripauksia löytyy niin tyynyistä kuin tauluistakin ja mikäs rantalomakohteeseen väripilkuksi paremmin sopisikaan kuin merta muistuttava turkoosi.

Huoneistossa oli erillinen ja reilunkokoinen makuuhuone ranskalaisella parvekkeella, iso kylpyhuone sekä olohuone ja tupakeittiö:

015

Pääoven vierestä pääsee kylpyhuoneeseen ja kylpyhuoneen viereinen oviaukko johtaa makuuhuoneeseen:

018

Huoneistossa oli myös säädettävä ilmastointi, mikä oli tosi kiva. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että edelliset asiakkaat olivat polttaneet huoneistossa ja haju oli kyllä suorastaan järkyttävä! Sanoimme asiasta vastaanoton henkilökunnalle ja he pyysivät kerroshoitajia suihkimaan huoneeseen jotain tuoksuja. Niiden ja ahkerasti käytetyn ilmastoinnin avulla hajut häipyivät muistaakseni kolmantena lomapäivänä. Hotelli on kokonaan savuton, joten aika itsekästä käytöstä joiltain turisteilta…

Kylpyhuone oli tosi kiva ja tilava, ihana sadesuihkukin sieltä löytyi!

009

Huomaa erikoinen lattiakaivosysteemi!
Onneksi suihkunurkkauskin oli noin tilava: sinne mahtui yksi muovinen parveketuoli potilaan avuksi. Ja mahtui sinne kipsijalkapäivinä myös hiustenpesijäkin: mun loman kohokohtia olikin ne hetket, kun mies pesi mun hiukset ja samalla sain päähieronnan <3. Kerran sanoin, että näytäs kättä, laitoitko oikean määrän hoitoainetta ja mies tuumasi, että tässä salongissa menee kaikki aina oikein :D.

cats

Keittiön välitila oli kiva ja huoneiston sisustukseen hyvin sopiva!

017

Parvekkeeltamme oli suora näkymä aikuisten uima-altaille:

357

356

Yksi koko loman upeimpia näkymiä oli uima-allasalue iltavalaistuksessa, oi että sitä näkyä oli mukava ihastella!

032

Allasalue oli todella iso ja viihtyisä ja näiden kahden altaan lisäksi oli vielä lapsille omat altaansa erilaisine liukumäkineen hieman erillään näistä.

026

Allasalueen vieressä oli ravintola, jonka asiakkaat saivat joka ilta kuunnella elävää musiikkia. Lavalla esiintyi joka ilta myös lasten mieliksi jotain. Parvekkeeltamme oli hyvä näkö- ja kuuloyhteys lavalle ja siellä tulikin istuttua harva se ilta. Samalla bongailimme Palman kentältä nousevia ja sinne laskeutuvia lentokoneita ja näinpä eräänä iltana parvekkeella istuessani tähdenlennonkin.

024

Ihana hotelli, kerta kaikkiaan! Niin sydämellinen henkilökuntakin ja varsinkin kipeänä heidän ystävälliset hymynsä ja myötätuntoiset katseensa auttoivat paljon. Olo oli siellä oikein kotoisa!

Päivän vauvauutinen: kävin tänään toista kertaa neuvolassa ja ensimmäistä kertaa lääkärineuvolassa. Kuulin pienen sydänäänet ensimmäistä kertaa neuvolan laitteella, kuulostihan ne erilaisilta kuin ultratessa. Vieläkin saan ne kaikumaan korviini, jos oikein keskityn. Tuntui hassulta, sillä lääkäri oli suunnilleen minun ikäinen mies, melko rento ja rempseä… Meinasin pillahtaa itkuun, kun sydänäänet löytyivät, mutta sain rykäisemällä itseni koottua :D. Miten naislääkärin seurassa tuntuu helpommalta liikuttua/itkeä?

Päivän jalkauutinen: hieman takapakkia, sillä sunnuntai-illasta asti kipu on pahentunut, täytyy ottaa entistäkin iisimmin, vaikka ei tästä enää oikein iisimmäksi voi muuttua, pakolliset keittiö- ja vessareissut kun on vain tehtävä… Parane jalka, parane!