Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii. Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin

Pitkän linjan Dingo-fani täällä moi! Onpa mukava fiilis aina silloin tällöin kuulla noita vanhoja klassikkobiisejä (kuten esim. Dingon ja Kaija Koon) radiosta. Levottoman Tuhkimon tahdissa hoilailin ja kotiin ajelin, nupit kaakossa. Mietiskelin siinä ratin takana, että vauvalla ei taida olla mikään kiire päästä todistamaan livenä näitä mun sooloesityksiäni :D.

Lapsuuden pinkkiä sifonkihuivia ei enää ole, mutta kirppikseltä mukaan tarttui tämä ihana ja uudenveroinen vaaleanturkoosi yksilö:

027

Viime keväänä olin täysin hullaantunut konjakinruskean ja korallinpunaisen yhdistelmään – olen edelleen! Mutta nyt miellyttää lisäksi konjakinruskea ja raikas turkoosi.

016

Ihana tämä kevät! Lämpöasteita saisi olla hieman enemmän, mutta kyllä niidenkin aika koittaa. Iltalenkillä saa vielä olla villahuivi kaulassa, mutta päivisin saa kaivaa jo ohuempia huiveja esiin. Kynsilakkalaatikostakin valikoituu kaikki hempeät keväiset ja kesäiset sävyt: tumman- ja kirkkaanpunaiset saavat väistyä korallin- ja vaaleanpunaisten tieltä!

Tämä aulan seinusta on, kuten näette, vaiheessa :). En saa päätettyä, kummalle puolelle ripustamme peilin ja kummalle naulakon, niitä kun ei sitten enää vaihdeta… Lisäksi haluaisin seinälle hieman väriä jonkin taulun muodossa, joten sillekin pitäisi sovitella paikka valmiiksi jostain peilin ja naulakon välimaastosta. Kaiken lisäksi ne monet tarvitsemani kehykset odottavat luonnollisesti edelleen siellä Ikeassa enkä enää taida uskaltaa niin pitkää reissua tehdä. Ehkä tämä viimeistään syksyllä ratkeaa ;).

009

HAY:n About a Chairin kohtalo oli viime kuussa vielä auki; mietin Pitääkö vai palauttaako… -postauksessani useammastakin seikasta johtuen, pidänkö tuolin vai palautanko sen… Liian kaunis ja hyvä istua, tännehän se jäi! Silmäkin on jo tottunut istuinosan erilaiseen valkoisen sävyyn.

cats

Piti kysyä teiltä erästä asiaa, joka tuli esiin edellisen Uutta perheenjäsentä varten -postaukseni kommenttiboxissa: siellä kyseltiin vinkkejä siihen, miten muuten kuin sulkemalla makuuhuoneen oven voisi välttää kissan kömpiminen vauvan sänkyyn?

Nytpäs lämmitän kanakeittoa ja jään odottelemaan miestä töistä ja harrastuksista kotiin. Mukava tällainen huuhailu-äippälomapäivä takana! Aamupäivällä kävin neuvolassakin, kaikki oli hyvin ja vauvan sykkeet normaalit: 150-160, kuten hänellä lähes aina. Usein kuulee puhuttavan, että poikavauvoilla olisi hieman matalammat sykkeet (120-140) kuin tytöillä, mutta ei tällä meidän pakkauksella! Vauvan pää oli nyt selvästi siellä missä kuuluukin, ei kuitenkaan kiinnittyneenä, mutta jo alempana kuin alkuviikosta. Siitä se lähtee, hitaasti mutta varmasti! :)

 

 

005

Nyt on vauvalle sänky valmiina oikealla paikallaan tai ainakin oikeassa huoneessa! Rullasin sen eilen vauvanhuoneesta meidän makuuhuoneeseemme, jotta kissat ehtivät tottua siihen oikealla paikallaan. Ja jotta ehdin opettaa, että sänky ei ole heitä varten… Se on tärkeää tehdä ennen vauvan syntymää, jotta eivät hoksaa sen johtuvan niin suoraan vauvasta.

008

012

Ei mitään järin suurta stressiä havaittavissa..? Silmäluomi taisi hieman raottua siirto-operaation hetkellä, ei muuta… Toinen ei vaivautunut olohuoneesta edes paikalle.

Aika tyypillistä kissaa sanoisin, tällaisiahan nämä yleensä: EVVK. Anna mun nukkua. Sitä paitsi, tämä neiti näyttää selvästi ajattelevan, että miksi ihmeessä änkisin itseni tuollaiseen minisänkyyn, kun mun oma sänkyni on näin ihanan muhkea ja leveä??? Mitä sä oikein kelaat nainen!

028

cats

Kiva päivä tänään! Ehdin käydä mummua moikkaamassa ja näyttämässä vielä viimeisen kerran vauvamahaa. Hän siellä jännittää ja veikkailee vauvan nimeä, tuumasi että ruotsinkielinen nimi sille kai tulee :). Saapa nähdä, saapa nähdä! Aurinkoista keskiviikon jatkoa!

 

 

Viime maanantai oli aika jännittävä päivä kuten Neuvolassa-postauksestani ilmi käy, mutta tämä päivä kyllä ylitti senkin! Huh miten jännittävää aikaa, ei meinaa perässä pysyä :). Olin ajatellut kuvaavani teille tänään hieman vauva-aiheisia juttuja, mutta aikeeksi jäi.

Olen lauantaista asti kärsinyt vaihtelevasta pääkivusta, joka viime yönä yltyi melkoiseksi ja valvoin sen vuoksi suurimman osan yöstä. Aamupäivällä kipu oli poissa ja puuhastelin kotona hyvillä mielin pyykkiä pesten. Pääkipu kuitenkin palasi puolenpäivän aikoihin ja mittasin sitten mielenkiinnosta verenpaineenkin. Sellaiset lukemat, että pienen googlettelun jälkeen soitin oitis neuvolaan. Myös pientä palleakipua on viikonlopun aikana ilmennyt tai oikeastaan lähinnä kirvelyä pallean kohdalla, lyhytkestoista sellaista. Näiden lisäksi vauva on tuntunut tänään poikkeuksellisen vaisulta, vaikka liikelaskennassani liikkeiden määrä täyttyikin. Monenlaista raskausmyrkytykseen viittaavaa oiretta, joka luonnollisesti neuvolassa otettiin vakavasti. Neuvolassa verenpaine oli kuitenkin vain vähän koholla, ei hälyyttävästi, mutta se mikä siellä aiheutti huolta, oli vauvan melkoisen korkea syke, joka ei tuntunut laskevan vaikka kuinka vaihdoin asentoa.

Niinpä sain samantien lähteä synnärille tarkistukseen. Mies lähti samaan aikaan töistä ja saavuimme sairaalaan lähes yhtä aikaa. Hieman huuli pyöreänä pyörin siellä aulassa, kun lääkäri huikkasi oletteko tulossa synnyttämään? Olin aivan kauhuissani (en ole valmis!!!) ja tokaisin vain alahuuli vapisten, että toivottavasti ei… Lähes itkin siellä kun pelotti niin, mutta ystävällinen ja rauhallinen kätilö sai olon pian rauhalliseksi. Puolisen tuntia mittailtiin/tutkailtiin vauvan sydänkäyrää ja luojan kiitos siihen ilmaantui sitten vaihteluakin ja syke laski kuten pitikin. Hetken kuluttua myöskin päivystävä ylilääkäri saapui huoneeseen tekemään lisätutkimuksia. Pääkipuni oli lakannut, verenpaineet olivat vähän koholla, mutta mikään ei enää viitannut raskausmyrkytykseen: oireet suljettiin yksi kerrallaan tutkien pois. Verikokeet lääkäri halusi myöskin ottaa varmuuden vuoksi, mutta kaikki arvot olivat niissäkin normaalit. Aivan loistavan huolellista työtä, mitään ei kyllä jätetty sattuman varaan!

039

Vauvan asento tarkistettiin samalla, pää oli nätisti alhaalla, jei! Mutta edelleen kovin korkealla se on eikä vieläkään kiinnittynyt… Sisätutkimuksen tehtyään lääkäri totesi ettei olla lähelläkään synnytystä, voi apua. Mähän olen sanonut (varmasti täälläkin), että tämä bebe viihtyy masussa vähän turhankin hyvin eikä varmasti tulisi ulos ennen juhannusta, jos häneltä kysyttäisiin :D.

Painoarviokin saatiin: 3,2 kg näin parisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei ollenkaan liian iso, sanoi lääkäri ja huokaisin helpotuksesta varmaan niin, että kuului viereiseen huoneeseen asti. Tietenkään nuo ei ole täysin tarkkoja lukuja, ne on arvioita, mutta silti huojennuin kyllä tuosta tiedosta. Kuulemma keskivartaloltaan pyöreähkö vauva, mutta sellainenhan vauvan tulee ollakin :D. Synnytystapa-arvion siirsivät ensi viikkoon, joten sitä odotellaan sitten taas hieman kauemmin… En olisi taaskaan sen huoleni keskellä hoksannut kysyä sukupuolesta, mutta lääkäri itse kysyi tiedämmekö sen. Niin auliisti esitteli siellä kivespussejaan… Toinen helpotuksen huokaus: ei mene garderoobbi uusiksi viime hetkillä! Nauratti valtavasti, kun lääkäri kertoi erään isän kysyneen poikansa kivespussit ultrassa nähtyään, että onko tuo sydän (kieltämättä aika sen mallinen!). Lääkäri oli hymyillen todennut, että voi sen niinkin ajatella :). Pojat, pojat…

055

Onneksi luotin vaistooni ja lähdin neuvolaan tutkituttamaan tilanteen! Lääkärikin sanoi, että loppuraskaudessa pitkittyneeseen pääkipuun ja kohonneeseen verenpaineeseen tulee heti reagoida. Jännitin typerästi alkuun, että luulevat mun varmaan synnytyspelkoisena kuvitelleen nämä oireeni pettyneenä siitä viime perjantain peruuntuneesta ajasta, mutta eipä nämä mitään kuvitelmaa olleet. Nyt entistä tarkempaa itsetutkiskelua ja oitis sairaalaan, jos jotain ilmaantuu. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lääkärin mukaan hyvä ja vauva voi erinomaisesti.

Voi pieni poikani mun miten säikäytit! Taidan siirtää vauvan sängyn jo meidän makuuhuoneeseen kissojen totuteltavaksi ja sairaalakassi! Siellä on vasta pari hassua tavaraa, se alkaa kyllä täyttyä huomenna! Oli nimittäin inhottava tunne ajaa tänään synnärille kun mielessä pyöri vain lista, jonka teen miehelle, jotta hän osaa tuoda osastolle oikeat tavarat :D. Paniikin hetkellä sitä huomio kiinnittyy johonkin hieman epäolennaisempaan… Siellä anturit vatsan ympärillä maatessani halusin vain kotiin pienen perheeni luo, oli valtava ikävä kissoja! Onneksi kaikki järjestyi ja pääsin kotiin maanantai-iltaa viettämään <3. Rauhallista iltaa teillekin! Mitähän ensi maanantai tuo tullessaan…