On lomia, joiden jälkeen toteaa, että olipa ihana ja rentouttava loma. Sitten on lomia, joiden aikana ja jälkeen hokee, että olipa ihana, mahtava, huikea, täydellinen, rentouttava ja silmäkarkkia tarjoava loma; milloin lähdetään uudestaan?! Meillä oli tällä kertaa tuo jälkimmäinen loma ja voitte ehkä kuvitella, miten edelleen haahuilen täällä lomamuistoissani ja niissä huikean upeissa maisemissa, joita Menorca tarjoaa. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, miten täydellisen tyytyväinen olin sekä kohde- että hotellivalintaamme. Hotelli miljöineen tarjosi sellaisia visuaalisia elämyksiä, että en voinut kuin katsella ja ihailla, huokailla ja miettiä, milloin voimme tulla takaisin…

Olimme TUI:n matkalla ja kohteenamme oli luonnonkaunis, Espanjalle kuuluva Menorcan saari ja siellä lomakylä Cala’n Bosch. Hotellinamme oli Grupotel Tamariscos eli Blue Star Tamariscos. Tämän kuvan otin hotellin aulasta heti saavuttuamme, kun jonotimme respasta lomahuoneistoamme:

Kuvassa näkyy hotellin toista allasaluetta. Allasalueita oli siis kaksi, joissa molemmissa myös lastenaltaat. Molemmat allasalueet ovat aivan Välimeren rannalla, sillä hotelli sijaitsee hauskasti ikään kuin rannan paikalla.

Tässä näkymää parvekkeeltamme toiselle allasalueelle. Kuvan taka-alalla näkyy hotellin viereinen ranta, joka sijaitsi kauniissa poukamassa:

Vesi Menorcalla on uskomattoman puhdasta ja turkoosia. Joissain paikoissa vesi oli puolestaan smaragdin vihreää (mm. Cala Galdanassa). Rannat olivat hienoa, vaaleaa hiekkaa. Mietin lomaviikkomme aikana useaan otteeseen, että kunpa voisin ottaa kuvia silmilläni: joka suunnalla oli jotain kuvattavaa. Pienempi Olympuksen kamerani oli matkalla mukana, mutta koska kannoin lähinnä crossbody-laukkua mukanani, mahtui sinne oikeastaan vain lompakko ja kännykkä ja kaikki kuvat otinkin lopulta kännykällä. Nämä ovat siis käsittelemättömiä kännykkäkuvia, mutta toivottavasti näistä välittyy lomatunnelmat edes jossain määrin!

Menorca on yksi Välimeren vihreimmistä saarista ja sen ilmasto on muita saaria kosteampi. Näiden seikkojen vuoksi siellä viihtyvät jopa lehmät! Näin alkusyksystä Menorcalle on ominaista voimakkaat tuulet ja niitä koimmekin heti ensimmäisenä päivänä niin, että rantapallo lähti hotellin pihalla käsistämme kohti Välimerta sellaisella vauhdilla, että Usain Boltkin olisi jäänyt toiseksi. Pojan suusta pääsi melkoista huutoitkua, mutta selitimme, että pallo matkaa kohti Afrikan lapsia, koska heillä ei tuollaista palloa ole… Muina päivinä tuuli oli maltillisempaa, mutta hyvin monipuolisia säitä saimme todistaa. Oli kuumaa auringonpaistetta, pari vesipisaraa, kunnon sadepäivä, ukkosmyrskyjä… :D Erästä perheenäitiä vaihtelevat säät näyttivät häiritsevän hieman enemmänkin, mutta itse taisin olla saareen niin umpirakastunut, että ajattelin tuon vaihtelevuuden vain lisäävän kohteen vetovoimaa. Opas kuitenkin kertoi, että normaalisti syyskuussa säät eivät noin paljoa vaihtele. Lämmintä siellä oli kuitenkin, vaikka välillä pilvistä olikin. Ihokin vaihtoi ihan riittävästi väriä, joten kyllä siellä paistoikin!

Tämän kuvan otin seisoskellessani hotellin pihalla, kuvasta vasemmalla on ranta. Jyrkänteeltä on noin viiden metrin pudotus ja innokkaimmat hyppivätkin veteen tästä kohdasta:

Tässä sitten taas tämä ensimmäisissä kuvissa näkynyt allasalue, johon paistoi aurinko aamusta auringonlaskuun saakka:

Tämä sitten taas se toinen allasalue ja huoneemmekin oli tämän altaan suuntaan. Tässä kuvassa parvekkeemme on vasemmalla kulmauksessa, ylimmässä kerroksessa:

Altaalta otettu kuva Cala’n Boschin rannan suuntaan:

Peruslomapäivämme taisi olla sellainen, että aamupalan jälkeen menimme altaille ja siellä polskimmekin aina lounasaikaan asti. Sitten siirryimme snack bariin kevyelle lounaalle ja samalla jäimme tälle snack barin viereiselle altaalle:

Välillä kävimme ehkä viereisellä rannallakin tai sitten olimme koko päivän altailla. Hotellin aulassa oli kätevä kierrätyspiste, johon sai jättää itselleen tarpeettomaksi jääneitä uimaleluja sun muita. Sieltä haimme pojalle ämpäreitä ja uimapatjoja, mitä milloinkin oli tarjolla.
Kovasti mietimme ennen matkan varaamista puolihoidon ja all inclusiven väliltä, mutta päädyimme lopulta puolihoitoon ja se oli kyllä täydellinen ja oikein riittävä valinta. Puolihoitoon kuului aamiainen ja illallinen erittäin runsaista ja vaihtuvista buffeteista. Lounaan söimme sitten yleensä buffetravintolan viereisessä snack barissa. Pizzaa, paahtoleipää, spagettiannoksia… Tässä iltakuvassa näkyy snack barin terassi:

Tuolla baarissa oli aina illallisen jälkeen tunnin verran ohjelmaa, joka oli suunnattu koko perheelle. Poika jaksoi aina innoissaan sen tunnin keskittyä milloin mihinkin: oli taikurishowta, Disney Show ja kerran aivan ihanaa livejazzia! ♥

Hotellissa oli enimmäkseen pohjoismaalaisia, mutta oli joukossa muutamia saksalaisia ja brittejäkin. Poika löysi aina itselleen seuraa ja etenkin ihanat, kymmentä ikävuotta lähestyvät suomalaispojat ottivat hänet aina mieluusti seuraansa. Juoksentelivat ravintolan viereisellä nurmikkoalueella meidän vanhempien siemaillessa ruuan päätteeksi sangriaa. Oi että, melkein itkettää nuo ihanat lomamuistot! Se kiireettömyys, yhdessäolo, kaukaiset arjen velvollisuudet… Meillä oli niin ihana ja rentouttava loma, joka saa vieläkin pienen palan nousemaan kurkkuun. Mies on jo arkitouhuissa kiinni, mutta onneksi antaa minun vielä haahuilla eikä yritä palauttaa maan pinnalle, sillä hän tietää kokemuksesta, että palaudun sinne sitten pikkuhiljaa omia aikojani… Pyykkäämisen lomassa olen selaillut kuvia ja videoita kymmeniä kertoja, ihana pieni poikani kainalossani ♥. Täydestä sydämestäni voin sanoa, että ikinä ennen lasta en nauttinut lomista tässä mittakaavassa kuin nyt. Oman lapsen kanssa lomailu on niin täysin erilaista ja sata kertaa rikkaampaa. Nyt sitä nautti sekä omasta että lapsen puolesta, joten kaikki ilot, onnen ja naurun hetket koettiin tuplana!

Tässä viimeisenä iltana ottamassani kuvassa näen jo pientä haikeutta. Olimme viimeistä kertaa illallispöydässä upeasta auringonlaskusta ja niistä kaikista herkkuruuista nauttien:

Pakko oli ottaa kuva toiseenkin suuntaan, sillä laskeva aurinko valaisi snack barin edustan ja allasalueen niin upealla tavalla:

Auringonlaskun suunnassa horisontissa näkyi naapurisaari Mallorcan siluetti ♥. Mietinkin tuossa juuri, että tämä oli neljäs tästä kodista tekemämme ulkomaanmatka: Sardinia, Sicilia, Mallorca ja nyt Menorca. Meistä on tullut aikamoisia saarimatkaajia :D. Näistä neljästä taisi nyt Menorca nousta kärkeen, hyvänä kakkosena Sardinia ja hännän päässä Mallorca. Vaikka Menorca on pieni saari, ei se ole kuitenkaan liian pieni. Viikon matkalla ei ehdi läheskään kaikkea nähdä, joten siinäkin hyvä syy palata saarelle uudestaan ja uudestaan… Yhtenä päivänä kiertelimme saarta vuokra-autolla, mutta niitä kuvia toisessa postauksessa.

Edellisestä ulkomaanlomastamme ehti vierähtää neljä vuotta ja tuon lomaviikon jokaisena päivänä ihmettelin, että mitä ihmettä olemme miettineet, kun emme ole aiemmin moiselle matkalle lähteneet! Suurimpana esteenä on varmastikin ollut lentopelkoni ja sitten se, että ne tonnit on halunnut käyttää johonkin muuhun. Mutta nyt tästä eteenpäin, jos vain on mahdollista, käymme tällaisella lomalla vuoden tai maksimissaan kahden välein! Niin ikionnellinen olen, kun saimme tarjota lapsellemme vielä viikon kesää, kun sitä ei täällä tänä vuonna juurikaan ollut.

Muistan elävästi ne hetket hiekkarannoilla, kun hän rakenteli hiekasta milloin mitäkin ja suu kävi koko ajan, vaikka yksinään puuhastelikin. Hän oli onnellisena vaipunut omaan leikkikuplaansa ja ne muistot lämmittävät tämän äidin sydäntä vielä pitkään ♥.

Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota ”pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?

Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.

Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?

Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.

Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!

Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!

Sen verran erikoinen on tämä kesä ollut, että poika on pärjännyt koko kesän omistaen vain kahdet shortsit! Eikä ole tehnyt edes tiukkaa! :D Havahduin tähän tosiasiaan heinäkuun lopussa, kun aloin miettimään hankintoja tulevaa aurinkolomaamme varten. Siellä ei nimittäin taida kaksilla shortseilla pitkälle pötkiä. Onneksi huomasin tämän asian jo pari viikkoa sitten, kun kaupoissa vielä oli näitä kesäkamppeita tarjolla… Teinkin mahtavia alelöytöjä: esim. kaksi t-paitaa ja kahdet shortsit KappAhlista vain kympillä! Ja kolmen vuoden kokemuksella tiedän, että KappAhlin lastenvaatteet ovat tosi laadukkaita, ihanan pehmoisia eivätkä nuhjuunnu, joten ei huono!

Tänään tein lastenvaatekaupoille vielä toisenkin täsmäiskun, sillä poika on kesän mittaan venähtänyt taas pituutta ja monet housut tuntuvat käyneen lyhyiksi. Housuissa saa olla pituutena jo 110 cm, jotta nilkat eivät jää heti paljaiksi. Tänään tein hankintoja kolmien housujen ja viiden paidan verran. Nyt täytyisi vielä käydä nykyiset vaatteet läpi, jotta pieniksi jääneet voisi siirtää varastoon. Muistan, miten M:n ensimmäisenä vuotena vaatekoreja sai läpikäydä tämän tästä; niin nopeaa oli kasvu silloin. Että ihan samalla tahdilla ei sentään nyt jää vaatteita pieniksi!

Tänään ostin hänelle vielä kivan hatunkin lomamatkalle; juuri samat sävyt kuin omassa hellehatussani, jonka ostin pari viikkoa takaperin. Tällainen suojaa pienen päätä paremmin kuin lippis, jota käyttäessä aurinko on vaarassa polttaa korvalehdet.

Seuraavana hankintana olisivatkin sitten passit, jollaista pojalla ei vielä olekaan ja minun ja miehenkin passit olivat vanhentuneet.
Mutta nyt ruuanlaittoon ja sitten mummua sairaalaan katsomaan! Seuraavassa postauksessani onkin luvassa jotain kivaa teille…