poika arkistot - Sivu 46 46:stä - All you need is White

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 18.5.2015

Uusi kaveri: väsymys

Aurinkoista alkanutta viikkoa! ♥

Ette usko miten tänä aamuna ilahduin tuosta auringonpaisteesta. Mieli tuntui heti pirteämmältä! En tiedä mikä on, mutta viikon ajan olen ollut todella väsynyt. Pahimmillaan väsymys oli viime perjantaina, huh, en halua edes muistella! Tuli heti ensimmäisenä mieleen, että nytkö ne vauvavuoden yöheräilyt sitten kostautuu mulle… Sitten aloin pohtimaan, että johtuukohan kaikki siitä, että poika on tässä viime aikoina alkanut lopettelemaan rintamaitoa. Yöimetykset päättyivät silloin reilu kuukausi sitten, sen jälkeen olen imettänyt aamulla, päivällä, alkuillasta ja ennen nukkumaanmenoa. Nyt noista tuntuu kaksi jääneen pois: imetän aamulla ja illalla. (Aamulla hän mieluusti torkkuisi tissi suussa klo 6-8.30 :D.)

Pikaisella googlettelulla löysin äsken jotain tuontapaista juttua, sillä imetyksen päättyessä hormonitoiminta muuttuu ja kroppa alkaa palautumaan ns. normitilaan. Onhan se epäilemättä valtava myllerrys, joten kyllähän se väsymyksen selittäisi. Olisi mukava kuulla, onko teillä muilla ollut samankaltaisia oireita havaittavissa? Lisäksi muhun on viime vuosina tuntunut iskevän joku kevätväsymys, joten ehkä nämä on nyt käynnissä samanaikaisesti. Olisi myöskin kiva kuulla tuosta imetyksen lopettamisesta, että miten se teillä tapahtui ja minkä imetyskerran jätitte pois viimeisenä? Itse ajattelen, että se taitaa olla tuo aamuimetys, sillä silloin poika vielä tuntuu rintamaitoa tarvitsevan (tai ainakin haluavan). Ja sen avulla tuntuu unetkin pidentyvän ainakin sinne kahdeksaan ;).

Ostin viikonloppuna ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tuoreita mansikoita, niitä on vieläkin kaapissa. Taidankin ottaa tähän väliin nyt pientä välipalaa ja sitten lepoa poitsun päiväunien ajan. Energistä viikkoa meille kaikille!

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 12.5.2015

Pojan yksivuotissynttärit

Näitä synttärikuvia moni siellä jo odottelikin. En millään ehtinyt saada postausta valmiiksi eilen; oli kaikkea ylimääräistä kuten yksivuotisneuvolaa ja Suomen peliä jne. Aika loppui kesken, mutta nyt on kuvat vihdoin käyty läpi ja muisteltu lauantain kivoja juhlahetkiä.

Juhlavalmistelut aloitin hyvissä ajoin jo pari kuukautta ennen juhlia, kun sain blogiyhteydenoton Juhlahumua-verkkokaupasta. He tarjosivatkin juhliimme aivan ihania koristeita, joista on meille taatusti iloa vielä pitkään! Alunperin olin päättänyt juhlien teemavärit: vaaleansinisen ja vaaleankeltaisen, joten valitsin koristeita noita sävyjä silmälläpitäen. Ajattelin, että yksivuotiskekkereissä saa pojallakin olla hempeitä koristeita, sillä siihen päättyy vauvavuosi. Katsotaan sitten vuoden päästä, onko jo hieman räväkämpää koristusta vai jatkuuko samankaltainen linja…

Olin myöskin päättänyt, että pompomeja eli silkkipaperikukkia haluan, samoin ilmapalloja. Niitä löytyikin Juhlahumun valikoimasta vaikka millä mitalla. Ilmapalloja juhlista löytyi yksivärisinä metallinhohtovaaleansinisinä sekä vaaleansinisinä, joiden kyljessä komeili numero yksi. Vasta viime hetkillä hoksasin ajatella, että jos ilmapalloissa ei ole heliumia, ne vain makoilevat jossain :D. Juuei, heliumia sen olla pitää! Googlettelun jälkeen löysin heliumpakkauksen Clas Ohlsonilta ja kipaisin hakemassa sen. Heliumkaasupullon mukana tuli 30 ilmapalloa, mutta niille ei näissä juhlissa tullut tarvetta. Pakkauksen mukana tuli ilmapallojen sitomiseen tarkoitettua valkoista lahjanarua – suosittelen käyttämään jotain muuta, sillä tuo päästi aika pian heliumit ulos.

Ripustimme valkoiset pallovalot tuohon ruokailutilan ja olohuoneen rajamaille. Ylettyivät verhotangosta just ja just takan yläpuolella sijaitsevaan pistorasiaan!

Ilmapalloja, vaaleansinisiä ja -keltaisia pompomeja, valkoisia honeycombseja sekä vaaleansinivalkoinen lippunauha. Siinä juhlakoristeet ja kyllä niissä olikin pienellä ihmisellä ihasteltavaa! Osa koristeista on paikoillaan vieläkin, niitä on niin mukava päivisin vilkuilla ja osoitella.

Tarjoilupöytään laitoin yhden tuollaisen ykkösnumerolla varustetun ilmapallon. Liinan virkaa toimittivat jälleen valkoinen lakana ja voileeverho :). Valkoinen pellavaliina on edelleen haave vain; joskos tänä kesänä tulisi vihdoin sekin hommattua…

Pari asetelmaa väkersin Villeroy & Bochin New Wave -kulhoihin. Toisen keltaisista gerberoista; tämä asetelma päätyi takkaan kynttilöiden kera (taitaakin jossain kuvassa vilahtaa). Toisen asetelman tein valkoisista ruusuista koristuksenaan vaaleansininen kastejuhlasta säästämäni rusetti:

Kaksi muuta kastejuhlan kukka-asetelmista talteen ottamaani rusettia kiinnitin rautalangalla tarjoilupöydän etuosan helmoihin:

Tuo jonkin lehtitilauksen kylkiäisenä tullut koristeellinen liitutaulu on meillä päässyt luettelemaan tarjoilupöydän antimia nyt säännöllisesti. Mielestäni on kiva tuolla tavoin saada tietää, mitä saa herkutella eikä tarvitse arvuutella, mitä minkäkin sisällä mahtaa olla.

Syntymäpäiväjuhlien pääherkku taitaa lähes aina olla täytekakku ja siihen onkin mukava panostaa. Tilasin taas sekä täytekakun että cake ja cookie popsit NonparelliNurkasta. Mulla oli idea täytekakusta mielessäni, mitään kuvaa ei olemassa ollut, mutta kakun kuvaileminen onnistui kyllä mainiosti, niin ihana siitä tuli. Totta puhuen kakku kyllä ylitti odotukseni, aivan valtavan suloisen kaunis! Eihän sitä meinannut raaskia edes leikata!

Sisällön valitsin sen mukaan, mikä olisi pojalle jo jonkin verran tuttua. Näinpä täytteeksi valikoitui mansikka, banaani ja kinuski kermarahkan kera.

Ajattelin, että yksi kakkukynttilä näyttäisi turhan orvolta, joten pyysin sen kaveriksi söpön nallen. Poika tykkää paijailla nalleja niin kovasti <3. Pyysin, että jos mahdollista, nalle voisi pitää kynttilää kädessään. Ja niinhän se teki:

Suolaisia tarjottavia edustivat lihapasteijat, cocktailtikut sekä äitini tekemä voileipäkakku, joka oli yksi juhlien tykätyimmistä herkuista. Cocktailtikut kokosin poikaa ajatellen; halusin, että niistä löytyy jotain, jota hänkin voi syödä. Tuorekurkku ja viinirypäleet maistuivat, kunnes palasi tämän hetken suosikkiinsa: raejuustoon :).

Juhlissa oli poikamme lisäksi neljä lasta. Ajattelin, että tällaiset sulaan suklaaseen ja nonparelleihin dipatut vaahtokarkit olisivat heidän mieleensä. Maistuivat, tosin myös aikuisille! Vaahtokarkit olivat kiinni Juhlahumua-verkkokaupasta saamissani pilleissä, mutta eräs lukija vinkkasi Instagramin puolella, että sopivat hyvin myös suolatikkuihin. Täytyykin testata niitä seuraavalla kerralla!

Suklaiset vaahtokarkit laitoin esille kuoharilaseihin pöydän molempiin päihin.

Toisenlaiset vaahtokarkit saivat päihinsä tuollaiset vaaleansinivalkoiset cocktailtikut.

Eteiskäytävän seinälle kokosin mustavalkoisista valokuvista aikamatkan pojan ensimmäisestä vuodesta. Kuvia oli kolmetoista: 0-12 kuukauden ajalta. Ensimmäisenä vuotena kasvu ja kehitys on hurjaa: kuvista sen huomasi vielä selvemmin. Yhdessä kuvassa poika on minun ja yhdessä isänsä kanssa. Se onkin yksi mukava ohjelmanumero nyt joka päivä: käydä osoittamassa kuvaa, jossa on M ja äiti ja kuvaa, jossa on M ja isi :).

Täytekakun lisäksi tilasimme NonparelliNurkasta appelsiinisuklaisia cake popseja (mun ehdoton suosikki, samoja tilasin jo kastejuhlaan; niitä syödessä ei kuulkaas voi olla päästämättä mmm-mm-mmmm -ääniä) sekä mansikkavalkosuklaisia cookie popseja. NA-AM.

Olipahan ihana ensimmäinen syntymäpäiväjuhla pojallamme, lämpimät kiitokset kaikille muistamisesta ♥.

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 8.5.2015

Pieni poikani, yksivuotias

Vuosi sitten oli suuri päivä. Äitiä jännitti silloin kaikki, tilanne oli niin uusi. Äitiä jännitti, menisikö kaikki hyvin ja ennen kaikkea, olisiko sinulla kaikki hyvin. Kaikki meni silti oikein mainiosti äitin ja isin valtavasta jännityksestä huolimatta. Kun sinä synnyit, isi odotteli ihan lähellä synnytyssalissa, että saisi nähdä sinut. Jälkeenpäin isi sanoi, että nuo olivat hänen elämänsä pisimmät minuutit.
Isi on muuttunut vuoden aikana; isin sanavarastoon on ensimmäistä kertaa ilmaantunut sana ihana. Se on sinun ansiotasi. Isi sanoo sinulle säännöllisesti tietyllä äänensävyllä, että olet M aivan ihana. Silloin äitin sydäntä lämmittää ja joskus äitiä jopa vähän itkettää katsella teitä yhdessä, se on niin kiva ja kaunis näky.

Joskus vietätte aikaa ihan vain miesten kesken, kuten isi sanoo. Ne hetket on teille molemmille taatusti erittäin tärkeitä. Isi keksii aina mukavia uusia leikkejä ja temppuja, ne on sinusta hurjan hauskoja.

Muistan kun vuosi sitten alkuillasta sain sinut ensimmäisen kerran syliini. Olit niin pieni! Tarkkailit äitiä pienillä, tummilla silmilläsi. Kummastelit, mikä se tällainen maailma on. Sinua väsytti. Ihastelin kaikille, miten pehmeä ihosi oli. Posketkin aivan kuin pumpulia! Noina päivinä makoilin perhehuoneessamme sinä kainalossani, isi oli viereisessä sängyssä. Isi katseli MM-lätkää, äiti katseli sinua. Äiti ei ole koskaan muulloin kokenut sellaista onnea kuin silloin. Synnytyksestä oli aikaa vuorokausi tai pari, mutta sinun katseleminen sai kaikki kivut haihtumaan. Muistatko, kun silloin kerroin, kuinka rakas ja kallis aarre olet? Olen kertonut sen sinulle siitä asti säännöllisesti. Joka päivä kerron sinulle, kuinka rakas olet äitille ja isille, meille kaikille. Miten olet äitin kallein aarre. Olet aina äitin mielessä ja sinun suloisia, nukkuvia kasvojasi äiti katselee joka ilta ennen nukahtamistaan. Kun olet äitin sylissä, tuntuu kuin palapelin viimeinen puuttuva palanen loksahtaisi paikoilleen. Sovit siihen täydellisesti ja täytät kaikki sylini kolot ja kuopat. Palapeli ei ole kokonainen ilman puuttuvaa palastaan – äitistäkin tuntuu, että jotain puuttuu, jos et ole lähellä.

Sinulla on isin mantelinmuotoiset silmät, äitin pieni nenä ja äitin posket, isin sanoin: isin olematon ylähuuli ja äitin turbo-alahuuli. Silmäsi on niin kauniin siniset, vaikka meillä isin kanssa on vihreät. Vielä ei näy, saatko isin taipuisat vai äitin tikkusuorat hiukset, mutta hiuksesi ovat ihan samanväriset kuin äitillä yksivuotiaana. Vaikka muistutat paljon äitiä ja isiä, olet silti ihan omanlaisesi omine kasvon- ja luonteenpiirteinesi. Olet niin suloinen ja kaunis, aivan täydellinen paketti ♥.

Äiti hokee tätäkin usein, mutta olet todellinen hymypoika! Joka aamu heräät hymyillen, jolloin äitin on heti ihan pakko sinua halia ja pusuttaa. Oletkin elämäsi jokaisena päivänä saanut pusuja kymmenittäin. Olet kova nauramaan ja hekottelemaan, jopa kassaneideille. Et vierasta uusia ihmisiä, olet kovin sosiaalinen ja rohkea. Jopa hieman hurjapää. Äiti joskus tylsästi varoittelee ei niin kovaa, varovasti, ei niin korkealle, mutta se johtuu vain siitä, kun olet niin rakas ja tärkeä etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Äiti haluaisi pitää sinut turvassa aina, aivan kuten masussakin olit, ihan tuossa äitin sydämen alla.
Olet myös kovin huumorintajuinen ja päämäärätietoinen. Omaat vahvan oman tahdon, juuri kuten tässä elämässä pärjätäkseen pitääkin. Tykkäät silittää kissoja, paijailla nallea (ja onneksi usein äitiä ja isiäkin), keinua, matkia lehmän ammumista ja kellon tiktakkia, järjestellä eteisessä kenkiä, katsella Muumeja, napsutella kielellä, taputtaa käsiä ja äitin ja isin masuja, syödä kaikkia lattian pikkumurusia, tehdä nenunenua, nousta nukkumaan käydessä koko ajan istumaan, sanoa käsipäivää, osallistua kissojen murkinahetkiin, herkutella raejuustolla, katsella itseäsi peilistä ja tehdä hassuja ääniä, uida ja kylpeä, säädellä kodin elektroniikkanappuloita, leikkiä äitin ja isin kanssa piilosta, heittää high fivet, tanssia, laulaa ja lorutella. Sellainen sinä olet ja niin paljon, paljon muuta.

Onnellista syntymäpäivää, kulta pieni ♥

Rakkaudella, äiti