/

Mitenkäs teidän yksivuotiaat? Millaisia tapoja ja luonteenpiirteitä löytyy?

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota pojan päivä päivältä vahvistuvaan omaan tahtoon. Tässä jäävät kohta vanhemmat täysin toiselle sijalle (ovat oikeastaan tainneet jäädä jo…)! On muutamia juttuja, joihin hän valikoi toisen vanhemman… Esim. jos isi syöttää iltapuuron, sitä ei yksinkertaisesti syödä. Silloin itketään ja huidotaan käsillä niin että puurokulho lusikoineen lentää. Eli jos haluaa pojan käyvän nukkumaan maha täynnä, on minun paras hoitaa iltapuuron syöttäminen. Yöunille taas ei käydä äitin kanssa; äitin kanssa vain pelleillään ja sängyssä noustaan istumaan aivan koko ajan. Sata kertaa minuutissa. Jos estän tuon jatkuvan nousemisen, huutaa pää punaisena vaikka kaksi tuntia. Testattu on. Joten jos haluaa pojan käyvän yöunille normiaikaan ilman itkuja, on miehen paras hoitaa nukuttaminen. Hoituu siten 5-15 minuutissa.

Kaikenlaisia kausiahan aina on, mutta näitä tapoja on kestänyt jo kuukauden eikä loppua näy. Tosin eihän tämä (vielä ainakaan) mikään ongelma ole; itse kun hoidin kaikki pojan nukuttamiset ensimmäiset kymmenen kuukautta, annan ihan mielelläni vuoron toiselle…

086

Entä miten opettaa 1-vuotiaalle, että joku asia on kielletty? Tai oikeastaan saada hänet tottelemaan… Hän ymmärtää kyllä tasan tarkkaan ei-sanan merkityksen, mutta ei tottele kieltoa, kun kuulee sen vanhemmiltaan. Isovanhempiaan kyllä uskoo :D. Meillä on kotona kiellettyjä paikkoja takkaluukku, TV:n ympäristö laitteineen (lähinnä kaappien sisällä olevat laitteet) sekä kissojen ruokalaatikko. Niinpä noita kohti pyritään koko ajan. Ainoastaan harhauttaminen jollain toisella mielenkiintoisella (ja sallitulla) jutulla auttaa. Useimmiten. Mutta kun ei joka hetki voi olla vieressä leikkimässä, on kotitöitä ja ruuanlaittoa sun muuta.

En muista montako kertaa sain tänäänkin hakea pojan pois digiboxilta. Nostin joka kerta sylissä kauemmas, poika nauraa kihersi. Ja teki saman uudestaan turbonopeudella. Ja se pureminen! Puri käsivarteeni eilen illalla niin kipeästi, että kyyneleet kihahtivat silmiini. Päästin samalla spontaanin kipukiljaisun, jolle poika vain kikatti. Kun sanon totisena ei saa purra, puree omaa kättään, jos ei muuta ole lähettyvillä… Niin ja nyt jo kolmena päivänä en ole meinannut kelvata päiväunille laittajaksikaan! Puoli tuntia on tuohonkin mennyt joka päivä. Vaihdan lauluja sen sata kertaa, kunnes yhtäkkiä joku kelpaakin. Eilen ja tänään vaihdoin jo englanninkielisiin tuutulauluihin, kun en enää suomenkielisiä keksinyt :D.

Olen tässä pikkuhiljaa huomannut siirtyneeni vauvavuoden haasteista ihan uudenlaisiin haasteisiin, joten olisi mielenkiintoista kuulla, miten muilla! :)

069

Postauksen kuvat otin pojan yksivuotisjuhlissa pari viikkoa sitten. Joku toivoi postausta pojan saamista lahjoista, laitan toteutuslistalle!

Viikko alkoi kyllä niin sateisena ja koleana, että tänään on selvästi saunailta! Lisäksi ajattelin pedata sänkyyn puhtaat vuodevaatteet; niihin on ihana sitten illalla saunan jälkeen käpertyä. Mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa! Ei millään uskoisi, että ihan kesäkuun kynnyksellä ollaan…

 

/

Pirtsakkaa perjantaita! Ollaan tänään poitsun kanssa treffattu vauvakaveria (tai noh, ei ehkä käytetä enää sanaa vauva, kun molemmat ovat jo 1-vuotiaita…) ja sitten hengailtu kotona uudella terassilla. Eihän tuo muruseni meinannut käydä edes päiväunille, kun terassilla olisi ollut niiiiin paljon mukavampaa! Järjestelin sohvaryhmää hänen ”sisustaessaan” lehdilläni. Kalusteet hieman vielä hakevat paikkaansa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa ja ainahan järjestystä voi muuttaa!

016

Kuvassa auto, jonka poika sai meiltä vanhemmilta yksivuotislahjaksi. Magnin kaunis, valkoinen potkuauto. Tärkein jo osataan: kunnon päristely. Vielä autolla ei päästä eteenpäin, mutta varpaat yltävät kuitenkin jo maahan.

011

Mies tuli töistä kotiin ja tuo tomera poika se vain unten mailla porskuttaa. Turhan myöhäiseksi venyy päiväunet, joten ei se auta kuin herätellä. Kerrankin, kun nukkuisi päivällä pitempään :P. Sitten grillausten saattelemana viikonlopun viettoon, tiedossa onkin yhdet kemut täällä meillä kotona… Iloista viikonloppua!

005

 

/

Tätä postausta toivottiin, joten täältä pesee! Annoitte mahtavia vinkkejä matkarattaista viime vuoden puolella Lämpöpussin uumenissa -postaukseeni. Niistä on kuulemani mukaan ollut hyötyä muillekin kuin vain meidän perheellemme! Loppusuoran matkaratasehdokkaat -postauksessani pohdin vielä kahta viimeistä matkaratasvaihtoehtoa ja lopulta päädyimme Baby Jogger City Mini 3 -matkarattaisiin.

053

Reilun parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että hyvän valinnan teimme. Olen ollut näihin todella tyytyväinen, toimivat omissa menoissamme juuri siten kuin olin toivonutkin. Ykkösrattaamme ovat Mutsyn Urban Riderit eli nelipyöräiset kääntyvällä keskiakselilla, mutta en ole kokenut näitä kolmipyöräisiä yhtään kiikkeriksi. Tokihan se on eri asia mennä jonkin portaan tai kynnyksen yli yhdellä etupyörällä kuin kahdella – paino jakautuu luonnollisesti eri tavalla. Mutta kun tuon tietää, en koe sitä ongelmaksi.

Yksi kääntyvä etupyörä on todella ketterä ja koska se on tuollainen ns. tuplaratas, se ei jumi millään tavalla vaan kääntyy aina sinne, minne on tarkoitus. Kaupoilla hyllyjen väleissä olemme liikkuneet monesti ilman mitään ongelmia. Näillä pääsee jopa niin lähelle hyllyjä, että ongelmaksi muodostuu joskus utelias pieni söpöliini, joka haluaa itse tutkia hyllytavaroita…

059

Kätevän liikkuvuuden lisäksi annan suuren plussan suojaavasta kuomusta (näkyy hyvin ensimmäisessä kuvassa). Aina kaupunkireissuilla ei ole ollut tarpeen kaivaa aurinkolaseja edes pieneksi hetkeksi esiin, vaan matkalla liikkeestä toiseen kuomu on ajanut asian vallan mainiosti. Ja se, mikä itselleni oli todella tärkeä valintakriteeri matkaratashankinnassa: rattaiden kokoon taittaminen. Näiden rattaiden kasausmekanismi ei enää voisi helpompi ja ripeämpi ollakaan: nykäisy hihnasta ja rattaat ovat kasassa ja valmiit takaluukkuun!

Yksi asia, jonka kanssa olen hieman tuskaillut, on rattaiden vyökiinnitys. Vyö tulee sekä lanteilta että olkavarren yli. Nämä kaksi vyökappaletta pysyvät yleensä toisiinsa kiinnittyneinä, jolloin niiden kiinnittäminen haarakappaleeseen on vaivatonta. Kuitenkin meidän rattaissamme vasemman puolen vyökiinnitys ei toimi siten, vaan kappaleet irtoavat usein toisistaan ja niitä joutuu hieman säätämään, kunnes loksahtavat paikoilleen. Reklamoin tästä viime viikolla ja odottelen parhaillaan vastausta. Toki nuo jonkin verran käytössä löystyvät, mutta että heti ensimmäisen viikon jälkeen ja vain toiselta puolelta… Uskon kuitenkin, että ongelma korjaantuu, jos/kun saamme rattaisiin uudet vyöt. 

052

Nämä kuvat on eräältä iltalenkiltä Meripuistosta. Se on aivan ihana paikka etenkin kesäisin: puistoilla, uida, käydä piknikillä…
Toivottavasti tämä postaus vastasi sitä toivoneiden kysymyksiin ja aina saa kysyä lisää, jos on jotain mielen päällä!