Kaadoin itselleni lasillisen omenalimpparia ja istahdin alas. Vieressä kynä ja paperia. Juhannuksen kauppalista alkutekijöissään. Perinteinen juhannuspulloni on wild berries -fanta, 1,5 litran koossa. Se on tainnut tässä vuoden aikana vaihtaa nimeä, jos en nyt ihan väärin muista, mutta toivottavasti maku on pysynyt samana. Se päätyy ostoskärryyn siis tänäkin juhannuksena.

Aurinko on paistanut tänään aivan ihanasti! Kävimme pojan ja äitini kanssa aamupäivällä uimassa, ensimmäistä kertaa ihan omin päin, ilman vauvauintiohjausta. Hieman poika kyllä oudoksui kylmempää vettä, lelujen puuttumista (yksi oma lelu oli kyllä mukana) sekä sitä, että kaikki vauvakamut oli korvaantuneet ikäihmisillä. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen pääsi armoton parku. Toisen sukelluksen jälkeen ei. Kolmatta ei saatu koskaan alulle, koska jo nyt sukelletaan -tokaisu synnytti itkun. Kuulemma ihan normaalia, kun välissä on (olosuhteiden pakosta) useampi uimareissuton viikko. Näin nimittäin vauvauintiohjaajan lähtiessämme ja saimmekin sitten häneltä hyviä vinkkejä seuraavia kertoja varten. Aiomme käydä uimassa omin päin läpi kesän, syksyllä jatkamme sitten ohjattua uimaharrastusta. Huvittaisi aloittaa myöskin taaperomuskari syksyllä. Poika rakastaa musiikkia, laulamista ja tanssimista (omaa muuten tosi letkeät lanteet!) yli kaiken, joten nauttisi tuosta ihan varmasti! Millaisia kokemuksia teillä taaperomuskareista?

049

051

Tässä pari mökkikuvaa viime kesältä. Mutta nyt ostoslistaa miettimään ja pyykkejä lajittelemaan. Kivaa keskiviikkoa – jokos siellä juhannussuunnitelmat selvillä?

Kävimme yksivuotisneuvolassa kuukausi sitten. Tuo olikin mukava ja samalla jännittävä neuvolakäynti. Siellä kyseltiin lähinnä ruokailutottumuksista (mm. maitotuotteiden käytöstä, mahdollisista allergioista jne.), motorisista taidoista sekä kielellisestä kehityksestä. Rokotteita oli luvassa kolme, mutta olin jo etukäteen päättänyt, että otamme niistä vain kaksi ja sen kolmannen hieman myöhemmin. Tuntui kurjalta itkettää toista kahden, saati sitten kolmen rokotteen vuoksi. Niinpä kävimme tämän viikon maanantaina hakemassa kolmannen rokotteen: MPR-rokotteen. Onko teidän lapsillenne tullut tuosta oireita? Pojallemme ei ole vielä yhdestäkään rokotteesta tullut mitään oireita, saapa nähdä miten tämän kanssa käy. Tässähän lämpö nousee yleensä vasta viikon päästä rokotteen saamisesta, jos on noustakseen.

Pojalle on tulossa poskihampaita, kaiken lisäksi varmaankin useampi kerrallaan. Millähän voisi helpottaa hänen oloaan? Vähän väliä menee käsi suuhun ja pureskelee sitä. Viilentävät purulelutkaan eivät enää kiinnosta, kun taas vauvana ne olivat pelastus. Toissailtana annoimme särkylääkkeen yön ajaksi, nukkuikin sitten rauhallisesti aamuun asti. Tosin viime yönkin nukkui hyvin, vaikka emme särkylääkettä antaneetkaan. Nyt aamupäivällä vaikutti kuitenkin hirmuisen väsähtäneeltä ja lounaan aikana alkoi itkemään todella voimakkaasti. Meinasi myös nukahtaa syöttötuoliin! Aivan todella epätavallista käytöstä hänelle. Söi ruokansa kyllä loppuun, mutta heti sen jälkeen alkoi taas kova ja tällä kertaa katkeamaton itku. Selkä kaarella huusi kun vaihdoin vaippaa ennen päiväunia. Uni tuli nopeasti, tosin nyyhkytti vielä siinä tyynylläkin. Voi äitin pientä ♥, oli kyllä äitilläkin kyyneleet silmissä.

poika

Tänään paistaa vaihteeksi aurinko, mukavaa! Ajattelin nyt seuraavaksi pitää pienen laiskotteluhetken; syödä rauhassa ja nauttia sen jälkeen kupposen cappuccinoa. En uhraa ajatustakaan millekään siivoamisen tapaiselle. Jos jotain hyödyllistä niin viikonlopun kauppalistaa voisi raapustella…

olohuone

Aurinkoista päivää! 

Päiväuniaika. Sinne hän nukahti taas niin suloisen näköisenä; kyljellään kädet tyynyllä, unikaveria käsiensä väliin puristaen. Teki mieli ottaa heti syliini sängystään, halia ja pusuttaa ♥. Olin tuona hetkenä taas niin kiitollinen siitä, että on mahdollista edelleen nukuttaa hänet omaan sänkyynsä – on mahdollista viettää leppoisia ja kesäisiä kotipäiviä. Juuri sanoinkin äidilleni, että on niin ihanaa, kun saa olla koko kesän kotona!

Meidän päiviämme rytmittää nuo pojan yhdet päiväunet, jotka alkavat normaalisti klo 13.30. Hänen nukahdettuaan keittiössämme pärähtää käyntiin kahvikone ja valmistan itselleni herkullisen kahvijuoman. Useimmiten se on cappuccino tai mocha. Juon yhden kahvikupposen päivässä ja se maistuu parhaimmalta näin päiväuniaikaan. Kahvikupposen kanssa siirryn yleensä koneelle, jossa on päivittäin vino pino asioita odottamassa. Näitä asioita kutsun työkseni ja niistä suurin osa liittyy tällä hetkellä blogiini, ei kuitenkaan kaikki. Nämä asiat tuovat mukavaa vaihtelua näille kotiäitipäiville ja nautin näistä suunnattomasti. Näiden myötä saan vaihtelun lisäksi paitsi arvokasta omaa aikaa, vertaistukea ja seuraa teistä blogini lukijoista, mutta nämä myös osaltaan mahdollistavat nämä kotipäivät ja sen, että voin hoitaa poikaa kotona.

Olen itse ollut lapsena päiväkodissa enkä kokenut sitä mitenkään pahana, en ollenkaan. Päiväkotielämässä oli paljon hyviä puolia, huonoja en keksi omalta päiväkotitaipaleeltani lainkaan. (Tai no ehkä yksi ”tarhatäti”, joka ei ollut niin mieluinen…) Isona plussana pidän myöskin sitä, että kun oli aika siirtyä esikouluun ja sieltä sitten kouluun, oli seurana roppakaupalla tuttuja kavereita. Niitä, joiden kanssa olimme jakaneet leikkejä jo päiväkodissa. Se oli varmasti ratkaisevassa asemassa muutoksiin sopeutuessa. Silti nyt oman lapsen kohdalla asiaa miettii eri kantilta, etenkin nykypäivänä ja kaavailtujen muutosten vuoksi. Ystäväni, joka on myös poikamme kummitäti, on lastentarhanopettaja, joten asiat ovat jonkin verran tuttuja tuotakin kautta. Olenkin viime päivinä miettinyt kovasti, miten päiväkodin voisi välttää; olisiko perhepäivähoitaja sittenkin parempi ratkaisu. Ja jos päiväkoti tulee kyseeseen, miten saisi järjestettyä niin, ettei pojan tarvitsisi olla siellä kuin muutamana päivänä kuukaudesta. Kotihoito esikouluikäiseksi asti ei kuitenkaan tunnu parhaalta vaihtoehdolta, sillä sen ikäinen kaipaa varmasti jo säännöllisesti ikäistänsä leikkiseuraa.

mv

Noh, nämä nyt eivät ole meille vielä ajankohtaisia asioita, kunhan mielessäni pyöriviä tänne raapustelen. Piti oikeastaan kirjoitella jotain ihan muuta, kevyempää aihetta, mutta joskus käy näin! Mitäs teidän mielessänne pyörii?