Olen ihan lähiaikoina saanut kahdelta ihmiseltä kysymyksiä syöttötuolistamme, joten ajattelinpa kirjoitella siitä enemmän tännekin! Kyseessä on siis Stokken Steps-syöttötuoli, jonka saimme blogiyhteistyöstä. Syöttötuoli on melko uusi; se lanseerattiin Suomeen vasta keväällä 2014. Olimme alunperin ajatelleet ostaa pojalle Stokken valkoisen TrippTrapp-syöttötuolin (jota sitäkin tarjottiin blogin kautta, joten yhteistyö ei tähän päätökseemme vaikuttanut), joka on jo ihan klassikko. Jäin kuitenkin miettimään näiden kahden vaihtoehdon väliltä ja lopulta tuo uutukainen viehätti enemmän. TrippTrapp oli jo sen verran tuttu näky, että kiinnosti hankkia kotiimme joku hieman erilainen syöttötuoli.

Tässä mielestäni yhdistyy hienosti se, miten joku käyttöesine voi olla samalla kertaa sekä käytännöllinen että kaunis. Sillä onhan tuo ilo silmälle hillittyine sävyineen! Värivaihtoehtoja oli tuon greigen lisäksi sininen, punainen ja oranssi. Kuten TrippTrappiin, myös tähän syöttötuoliin on saatavilla vauvasetti eli newborn set. Tosin tässä syöttötuolissa se tarkoittaa ihan lattiakäyttöönkin soveltuvaa sitteriä, joka on ostettavissa erikseen ja jonka saa tukevasti kiinni syöttötuolin runkoon. Näin vauva pääsee mukaan pöydän ääreen ihan ensimmäisiltä päiviltään saakka eikä hänen tarvitse kurkkia muita perheenjäseniä lattian tasolta. Tästä syöttötuolistamme raapustin viime kesänäkin muutaman sanasen Pöydän päässä -postaukseeni, jos joku haluaa käydä sen lukaisemassa.

129-crop

stokke steps

Ennen syöttötuolin saapumista olimme jo hankkineet BabyBjörnin Balance-sitterin, joten käytimme sitä eniten sitteriaikana. En kuitenkaan koskaan pitänyt vauvaa sitterissä pitkiä aikoja, ihan vain pieniä tuokioita silloin, kun tarvitsi saada omat kädet vapaiksi. (Tuli vain mieleen tämä, sillä luin yhtenä päivänä juttua, jossa pieni vauva oli määrätty fysioterapiaan, kun häntä oli pidetty sitterissä pitkiä aikoja päivittäin :/.) Periaatteessa siis varmasti pärjäisi pelkästään syöttötuolin mukana tulevalla sitterillä, jos vain haluaa aina olla ottamassa sitä pois syöttötuolin rungosta ja laittamassa takaisin. Ei tosin ole mikään mahdoton urakka, mutta yhdenkin päivän aikana tuota voi joutua tekemään monia kertoja. Lattialla sitterikäytössä arvostin kuitenkin BabyBjörnin sitterimme helppoutta, sillä siinä vauva vain sujautetaan paikoilleen, kun taas tuossa Stepsin sitterissä/newborn setissä vauva pysyy paikoillaan vöiden avulla. Makuasioita toki. Näin ollen meidän syöttötuolimme mukana tullut sitteri oli yli 90 % ajasta syöttötuolissa kiinni. Joskus käytin sitä kuitenkin lattiallakin ihan vain testausmielessä.

syöttis

Silmää miellyttävän ulkomuodon lisäksi syöttötuoli saa plussaa helposta puhdistettavuudesta. Vain jalat ovat puuta ja niihin onneksi harvemmin ruokaa roiskuu. Puuosien puhdistaminen on superärsyttävää ja voi, jos jää joku tahra huomaamatta; myöhemmin sitä ei enää meinaa saada irti! Tässä kuitenkin hyvänkokoinen tarjotin suojaa noita puisia jalkoja, jolloin puhdistettaviksi jää lähinnä muoviosia.

Näiden lisäksi tuoli on hyvin pitkäikäinen. Tällä hetkellä poika istuu siinä tuon kuvissa näkyvän korkeamman selkänojan kera, koska mahtuu tuohon väliin vielä oikein hyvin. Sitterin vyöt voi kiinnittää tähänkin versioon pitämään mahdollisesti heiluva lapsi turvallisesti paikoillaan. Jep, ovat olleet käytössä ja mietinkin yhtenä päivänä, joudunko kaivamaan ne taas esille, sen verran hurjan näköisesti tuolista pyritään seisomaan… Nyt on kuitenkin menossa se jalka pöydällä -vaihe, joten se hieman hillitsee seisomishaluja. Voi kuulkaas, kun joskus vieraissa paikoissa onkin erilainen syöttötuoli eikä jalkaa meinaa millään saada ylös tuolta! Ai ai!

Jossain vaiheessa otamme tuon korkeamman selkänojan tuolista pois, jolloin poika nojaa tuohon matalampaan selkänojaan. Tarjotinkin poistuu jossain vaiheessa ja poika voi alkaa ruokailemaan suoraan pöydältä. Tuon muutoksen jälkeen tuoli onkin enemmän normituolin näköinen syöttötuolin sijasta. Mutta hirmuisen kätevä on tuo tarjotin, siihen tottuneena ei varmaan osaisi olla ilman vielä tässä vaiheessa.

Täällä ollaan oltu koko aamupäivä menossa, vajaa tunti sitten kotiuduimme. Poika nukahti paluumatkalla autoon; odotin, että jatkaa unia omassa sängyssään vielä ainakin tunnin tai edes puolikkaan. Kannoin autosta sänkyynsä ja nukkui niiiin sikeästi. Nooh, nukkui päiväunia yhteensä 25 minuuttia. Mielenkiintoinen päivä tulossa! :D

Alkukesästä täällä Kokkolassa oli kiva kirppisralli, johon osallistui kymmeniä taloja. Vaikka sää oli tuona sunnuntaina ihan karmaisevan kylmä ja sateinen, lähdimme kuitenkin kiertelemään kirppispihoja (tai sillä säällä lähinnä kirppisautotalleja). Jännästi sitä nykyään tekee kirppislöytöjä lähes yksinomaan pojalle; niin myös tällä kerralla. Ja koska kirppissaalis tämänikäiselle vaatepuolella ei enää yleensä ole kummoinen, niin olin näistä kahdesta vaatekappaleesta erityisen innoissani. Löysin hänelle aivan ihanan mustan (kevyt)toppatakin irrotettavalla hupulla:

Takin vetoketju kulkee kivasti tuossa sivussa. Takki on KappAhlin ja aivan kuin uusi, ei oikeastaan mitään käytön jälkiä. Ainoastaan kauluksessa pientä merkkiä nyplääntymisestä, jos oikein tarkkaan ja läheltä katsoo. Hieman epäröin kokolapun kohdalla: 68 cm. On silti juuri sopiva, ei yhtään liian pieni, vaikka poika onkin 80-senttinen. Halusin niin kovasti tuon takin, vaikka mietinkin, tuleeko sille näin kesällä käyttöä. Toivottavasti tuo ei ollut näiden kesäkelien tilaus, sillä tänä kesänä takille on todellakin tullut käyttöä harva se päivä. Neljän euron hankinta on käyttökertoina maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin.

Toinen aivan ihana löytö oli tämä neulepusakka, hintaa muistaakseni 2,50 €. Reilun kokoinen, mutta olemme käyttäneet sitä jo nyt viileämpinä päivinä automatkoilla. Ihanaa, että menee vielä syksyllä ja talvellakin. Tykkään hirmuisesti paidan väreistä sekä kaula-aukosta nappeineen!

paita

Meillä tämän päivän ohjelmassa mm. fysioterapiaa; minulle, poika vierailee sen ajan mummolassa. Muistattekin ehkä pohjeluun murtumani toissasyksyiseltä Mallorcan lomaltamme? Murtumahan parani ihan hyvin ja luu luutui, mutta viime talvena saman jalan nilkka kipeytyi tosi kurjasti. Kipua tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja meninkin sitten lopulta jalan kanssa Terveystaloon tutkimuksiin. Jalka röntgenkuvattiin ja sen jälkeen vielä magneettikuvattiin reilu kuukausi sitten eikä mitään leikattavaa onneksi löytynyt. Selvä venähdys nilkassa kuitenkin näkyy, joten ei muuta kuin fysioterapiaan. Toivon kovasti, että saan jalasta fysioterapeutin ohjeilla täysin uudenveroisen…

Miten on mahdollista, että lomalta palatessa olo on vähemmän rentoutunut kuin lomalle lähtiessä? Ajattelin, ettei tuollaista oikeasti olekaan, mutta nytpä sain sen sitten kokea. Kuinka helppoa ja mutkatonta olikaan matkustaa vauvan kanssa! Erityisesti sellaisen alle puolivuotiaan, joka tarvitsi vain rintamaitoa eikä ollut niin valtavan kiinnostunut ympäristöstä. Tosin poikamme on kyllä ollut aina, mutta silti vauvana uni tuli missä tahansa, ympäristöstä huolimatta. Nyt sen vasta kunnolla huomaa: vauva-ajan helppouden matkustaessa. Nyt kun tuo aika on ohitse ja sitä vertaa tämän pienen taaperon kanssa matkustamiseen, niin onhan se erilaista :).

Joka tapauksessa, ajatus pienestä minilomasta innosti kovasti viime viikolla – oli niin mukavaa, kun oli jotain erityistä odotettavaa. Pääsimme lauantaiaamuna matkaan tosi aikaisin; hieman yhdeksän jälkeen, joka taitaakin olla meille pienimuotoinen ennätys. Olimme hädin tuskin ehtineet pois kotikadultamme, kun tokaisin miehelle innoissani, että nyt meidän pieni kesälomareissu alkaa!

hotellihuone

Menomatka meni hyvin. Istuin etupenkillä ja poika tyytyväisenä takapenkillä, välillä maisemia kurkkien, välillä jutustellen. Vajaan tunnin kuluttua hän nukahti ja nukkui 45 minuuttia heräten hieman ennen kuin olimme perillä Oulussa. Sanoin miehelle, että eikö olekin reipas automatkustaja noin pieneksi! ♥ Perillä olimme yhdentoista aikoihin ja meillä oli heti kolme paikkaa/liikettä, joissa piti käydä ensimmäisenä, jotta eivät ehdi sulkeutumaan. Lounasajaksi stoppasimme Kodin Ykkösen Hesburgeriin, jossa oli kätevä lastenalue mikroineen ja karuselleineen. Siellä muiden pienten touhuja seuratessa upposi lounasmurkina pieneen mieheen ja me vanhemmat söimme hampurilaisateriat. (Pojalle meillä oli siis omat ruuat mukana, hän kun ei vielä pikaruokaloissa syö.) Tästä kipaisimme vielä Kodin Ykkösen puolelle (tein kivoja löytöjä, jotka esittelen myöhemmin viikolla!) ennen pojan päiväunia. No juu, niitähän ei sitten ikinä nukuttu ja siitäkös ne ongelmat sitten alkoivatkin :P. Yritimme saada nukkumaan autossa, hotellihuoneessa, ulkona rattaissa – juuei. Ihan valtavan väsyneet silmät, mutta niin vain kuului rattaista säännöllisesti koiran haukuntaa… Välillä silloinkin, kun koiria ei ollut edes näköpiirissä.

Väsynyt lapsi on väsynyt lapsi ja käytös luonnollisesti sen mukaista. Hetken mietimme ruokapaikkaa alkuillaksi, mutta aika pian saimme heittää ajatukselle hyvästit. ”Aavistuksen” kärsimättömän pikkuherramme kanssa koimme parhaaksi asettua hotellihuoneen rauhaan loppuillaksi. Poika tutki huonetta ja söi päivällisensä sekä iltapuuronsa siellä kaikessa rauhassa. Mies kävi hakemassa päivällä näkemästämme Thai-ravintolasta take away -ateriat hotellille – osoittautui loistoideaksi! Söin tuolloin elämäni ensimmäistä kertaa thairuokaa, mutta en taatusti viimeistä. Mies soitti ruokapaikasta ja kertoi, mitä kaikkea listalta löytyi. Valitsin kanaa. Sen kanssa sitten riisiä, kasviksia (mm. kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia) ja cashew-pähkinöitä. Ai että miten herkullinen annos! Tein kyllä niin nappivalinnan että! Mies tilasi jotain curry-kookoskanaa, ei läheskään yhtä hyvää ja annoskateushan siitä seurasi. Tuota annosta on pakko maistaa joskus vielä toisenkin kerran!

Meillä on Oulun reissuille aina omat traditiomme. Minulla se on useimmiten vierailu Stockmannilla (tosin Herkussa käymme yhdessä) ja miehellä vierailu Oluthuone Leskisessä :D. Tämä toteutui tälläkin reissulla. Mies kärrytteli pojan kanssa ulkosalla auringonpaisteessa, kun minä pyörin pikaisesti Stockan hyllyjen välissä, ostamatta kuitenkaan mitään. Pojan iltapuuron jälkeen mies kävi sitten Oluthuoneella tummalla oluella ja minä yritin saada poikaa nukkumaan. Ei onnistunut, ei sitten millään! Miehen palattua minä lähdin saunaan ja miehellä oli parempi tuuri pojan kanssa: hän nukahti melkoisen pian isänsä syliin.

Yövyimme taas Sokos Hotel Arinassa, koska sen keskeinen sijainti ja monipuolinen aamiainen ovat kovasti mieleemme. Meillä on usein ollut tuolta saunallinen ja poreammeellinen huone, mutta nyt niitä ei enää ollut vapaina. Saimme kuitenkin normaalia isomman saunallisen huoneen, tosi kiva vaihtoehto sekin! Iso plussa myöskin siitä, että täältä poika saa aina jonkin kivan kirjan tai lelun saapuessamme, kun taas Tampereen Sokos Hotel Ilves oli talvella hieman pettymys, sillä heillä lapsia ei muisteta vastaanotossa millään tavalla.

Kun saavuimme huoneeseen, harmitti hieman, sillä se oli ihan hissien vieressä. Hissistä ei tokikaan mitään ääniä aiheudu, mutta hissien lähettyvillä on usein ruuhkaa… Soitin respaan, mutta valitettavasti kaikki muut vastaavat huoneet olivat jo varattuina, joten huoneen vaihto ei onnistunut. Nyt nolosti naurattaa: taisimme kuitenkin olla me, jotka sitä meteliä aiheuttivat :/. Että sori vaan seinänaapurit! Poika nimittäin heräsi hieman ennen yhtä kirkumaan ihan korvia vihlovasti ja tuota jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti aina kolmeen saakka… Silloin päätin ottaa hänet keskellemme nukkumaan ja siinähän hän sitten nukkuikin, poikittain, aina aamuseitsemään saakka. Itse heräilin jatkuvasti enkä tiedä, nukuinko enää edes sen kolmen jälkeen, sillä tuo hyrrän lailla pyörivä murunen ei ole ihan paras nukkumakaveri. Lisäksi hän halusi olla mahdollisimman lähellä äitiä… Täytyi myöskin koko ajan tarkistaa, onko hänellä kylmä, sillä peittoahan hän ei huoli. Näiden lisäksi ulkoa kadulta kantautui valtavaa meteliä sekä ihmisistä että autoista ja olin tietenkin unohtanut korvatulpat kotiin. Respastakaan en niitä jaksanut yöllä lähteä tiedustelemaan, joten torkuin toinen silmä auki aamuun saakka. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa: poika oli niin mainio aamulla seitsemältä istumaan noustessaan :D. Tukka pystyssä ja silmät ihan pieninä, kasvot kuitenkin aurinkoisina hoki lamppua ihan kuin mitään yöshowta ei olisi koskaan ollutkaan!

Että herää kysymys, mitähän me tehtäisiin kesälomalla..? Oli ajatuksena tehdä pientä Tukholman matkaa, mutta nyt mietin, onko se tuolle pienelle liian rankka reissu. Tuolla matkalla olisimme nimittäin joka yö eri paikassa eli aivan eri kuin lähteä viikoksi vaikka Välimerelle, jossa koko viikko ollaan samassa kohteessa. Jos hän ei nuku päiväunia ja herää öisin kirkumaan, niin olisimme kyllä melkoisen väsynyttä porukkaa :D. Millaisia kesälomareissuja te olette yksivuotiaiden kanssa tehneet?