004

Tänään se sitten alkoi, arki. Ei enää mahdollisuutta jäädä silloin tällöin aamuisin nukkumaan; ei ole ketään, joka nousisi pojan kanssa, joten itse on noustava, näytti kello mitä hyvänsä. Ensimmäistä arkiviikkoa pehmentämään olen järjestänyt jokaiselle päivälle jonkinmoista menoa. On isovanhempien tapaamista, ystävien tapaamisia, Touhutaloa, isomummun luona vierailua sekä pojan ensimmäinen hammaslääkäri! Mielenkiintoista tietää, montako hammasta siellä suussa jo on; tutkiminen kun on näinä päivinä aikamoisen riskaabelia tyyliin meneeköhän sormi tällä kertaa poikki

Tämä maanantai sujui leppoisissa merkeissä vanhempieni luona. Oli tarkoitus vierailla heidän luonaan aamupäivällä ja suunnata pojan päiväuniaikaan kotiin. Siinähän kävikin sitten niin onnellisesti, että päädyinkin nukkumaan vanhempieni luona yhteispäikkärit poitsun kanssa :D. Tunti porskutettiin kylki kyljessä! Tämä äippä on hieman väsynyt… Tänään taisi selvitä syykin: pojan yläkulmahampaat(kin) näkyvät jo komeasti. Monta viikkoa olikin niiiiin hyväunista elämää, joten olisihan se pitänyt arvata, että yhden kuukauden aikana pukkaakin sitten ainakin kuusi hammasta!

lastenhuone

Meidän pieni M on niin tomera ilopilleri että! Päättäväinen ja omatahtoinen poika. Ilmaisee selvästi, jos ei jotain halua. Ja myöskin, jos jotain haluaa :D. Kärsimätönkin on, voi pojat. Kysyin juuri viikonloppuna, että mistä olet tuon kärsimättömyytesi perinyt. Vastaus tuli isänsä suusta: äitiltä. Tähän voin vain todeta, että M pistää kyllä vielä paremmaksi :D.
Huumorintajua on löytynyt ihan vauvakuukausilta saakka ja se vain paranee päivä päivältä – jutut on niin mainioita jo nyt. En ole juurikaan mitään vauvalässytyskieltä hänen kanssaan käyttänyt, mutta jos loukkaa, tulee pipi, rintamaito on aina ollut mamma ja nukkumaan kun lähdetään, sanon että lähdemme paapimaan. Niinpä hänkin hokee aina silloin tällöin paapii, mutta usein se kääntyy ihanasti piipaaksi. Automatkoilla tämän hetken hitti on liehuvien lippujen bongaaminen ja kun lippu jossain näkyy, kuuluu turvaistuimesta innostunut hihkaisu pippa!

Viime viikkojen aikana hänestä on kuoriutunut melkoinen halailija. Haleja tulee useita päivässä. En tiedä mitään ihanampaa kuin tuo oma pieni poika, jonka pehmoiset ja hieman pulleat kädet kietoutuvat lempeästi kaulaani ja poski painautuu rintakehääni vasten. Se tunne sillä hetkellä, ei sitä voi sanoin kuvata. Sydän pakahtuu eikä haluaisi koskaan päästää irti. Eikä tuo pieni mahda edes tietää, kuinka tärkeitä nuo hetket äidilleen ovat. Niin ihanaa saada olla äiti tuolle pienelle, sinisilmäiselle säkkäräpäälle. Huomisaamuna taidan kaapata hänet kainalooni sängylle entistä pitemmäksi aikaa ♥.

017

Viime kesänä (lähes päivälleen vuosi sitten) kirjoittelin Matkalla vauvan kanssa -postauksen, nyt saimme matkustaa hurmaavan yksivuotiaamme kanssa! Voin rehellisesti myöntää, että matka jännitti: lähinnä automatkaosuus. Kokkola-Turku -väli kun on noin 450 km, niin kyllä siinä ehtii pitkästyä kerran jos toisenkin ;). Viime maaliskuussa kävimme lomailemassa Tampereella ja Vaasassa, tuo Kokkola-Tampere väli on ollut siis pisin automatka, jonka olemme poikamme kanssa (ennen tuota viimeviikkoista lomaamme) matkustaneet.

näsinneula

Parhaat lähtökohdat lomalle on, kun ottaa erittäin rennon ja humoristisen asenteen eikä aseta minkäänmoisia aikatauluja. Ja ennen kaikkea: pitää odotukset mahdollisimman matalalla :D. Etukäteissuunnitelmia on tavallaan turha tehdä, koska mitään ei juurikaan voi aavistaa. Etukäteissuunnittelua kannattaa tehdä vain siten, että jos sattuu käymään näin, on hyvä olla mukana tuo ja tuo jne. Esim. heinäkuun alun Oulun reissullamme opimme, että seuraavalle matkalle molemmat vanhemmat pakkaavat korvatulpat mukaan. Jos tulee huono yö, nukumme vuoroissa korvatulpat korvissa ja toisen nukkuessa toinen rauhoittelee lasta. Kun on olemassa valmiina hyvä suunnitelma, on suuri vaara, ettei sitä tarvitsekaan toteuttaa – ei tarvinnut meidänkään! Poika nukkui matkalla kaikki kolme yötä hyvin: kahtena ensimmäisenä yönä heräsi kerran ihmettelemään, kolmannen porskutti päästämättä pihahdustakaan.

kahvila

Mutta palataanpas siihen automatkustamiseen… Lähdimme keskiviikkona kotoa hyvissä ajoin, jotta tien päällä ei tulisi kiire ja voisimme kaikessa rauhassa pysähdellä niin monta kertaa kuin tarve vaatii. Olin varautunut kolmeen pysähdykseen, selvisimme kahdella! Lähdimme matkaan aamupäivästä ja poika nukahti autoon jo kotikaupungissa autoa tankatessa :D. Hän heräsi noin puoli tuntia ennen Vaasaa, johon olin mielessäni kaavaillut ensimmäisen tauon. Lounastimme Pancho Villassa, pojalle meillä oli purkkiruokia mukana. Purkkiruokien lisäksi hän naposteli matkalla mitä milloinkin, missä satuimmekaan pysähtymään. Pancho Villan pysähdykseen saimme aikaa kulumaan puolitoista tuntia ja se sattui juuri sopivasti pojan normaaliin lounasaikaan. Matka jatkui ja minä siirryin takapenkille pojan seuraksi.

Ajan pelaaminen on avainasemassa tässä, jos lapsi ei suorastaan rakasta autossa matkustamista hereillä ollessaan. Automatkoja ajatellen olin pyytänyt pojan ihanan tyttöystäväehdokkaan leluja lainaan. Kassi täynnä uusia leluja, oiii oiii kuului turvaistuimesta useita kertoja! Annoin leluja pojalle yksitellen ja jokaista tutkimme piiitkään ja hartaasti sekä leikimme niillä erilaisia leikkejä niin kauan, että kiinnostus lakkasi. Sitten sama seuraavalla lelulla ja taas seuraavalla… Aika iisisti hurahti sata kilometriä lelujen maailmassa, myöskin kirjoihin ja ikkunanäkymiin sai kivasti huomion kiinnitettyä. Sitten olikin pienen välipalan aika. Olin ottanut mukaan pientä purtavaa, jota oli helppo syödä autossa. Taas hurahti kymmeniä kilometrejä, kunnes uni vei voiton. Poika heräsi hieman ennen Raumaa. Olin itsekseni miettinyt, että toinen pysäkki olisi Porissa, mutta ohi mentiin kuorsaten ja Raumakin ohitettiin. Hieman Rauman jälkeen pysähdyimme huoltoasemalle kahville ja pojan päivälliselle.

Alle sata kilometriä määränpäähän, ei paha. Minä hyppäsin ratin taakse ja mies siirtyi pitämään pojalle seuraa. Viimeiset 20 kilometriä olivat aika nihkeitä, mutta pääsimme perille mielestäni todella pienellä vaivalla. Suurin jännitysmomentti oli ehdottomasti parkkipaikan löytäminen terminaalialueelta, voi mamma mia sentään! Kaikki mahdolliset parkkialueet aivan täynnä ja kun yksi paikka sattui jostain vapautumaan, oli siinä heti kärppänä joku autonsa kanssa. Mulla oli kyllä plan B: minä ja poika menisimme valmiiksi terminaaliin ja mies jäisi odottamaan laivamme saapumista satamaan. Turkuun jäävien matkustajien myötä vapautuisi ainakin reilusti parkkipaikkoja, mutta ei onneksi tarvinnut odottaa niin pitkään, vaan saimme parkkipaikan jonkin aikaa alueella pyörittyämme. Muistiin seuraavaa kertaa varten: parkkihallipaikan ennakkovaraus, niitä paikkoja kun ei siellä hirmuisesti ole.

Olen aina ollut aika tarkka pojan ruoka- ja uniaikojen suhteen, haluan pitää ne päivästä toiseen samoina. Uskon vahvasti, että se on suurin syy siihen, että poika on aina niin tyytyväinen. Hänen ei tarvitse liikkua missään nälkäisenä eikä väsyneenä. Matkalla pyrimme noudattamaan samoja ateria-aikoja ja onnistuimmekin erittäin hyvin, ne tulevat jo niin takaraivosta ja päivän ohjelmaa tulee automaattisesti suunniteltua niiden pohjalta. Jos lounas tai päivällinen jonain päivänä hieman lykkääntyivät, annoin pientä hedelmävälipalaa odotellessa. Uniajat vaihtelivat matkalla, mutta se on pienempi paha. Ei ole väliä, käykö yöunille yhdeksältä vai yhdeltätoista, kunhan vain saa riittävästi unta sekä päivällä että yöllä. Ensimmäisenä iltana poika nukahtikin yöunille vasta 23.30, toisena iltana 22.30 ja kolmantena 21.45. Nyt kotona olemme jo päässeet takaisin normirytmiin ja yöunille käydään taas tuttuun tapaan klo 20.30. Tuollainen nelipäiväinen matka erilaisine unirytmeineen ei siis vaikuttanut kotiinpaluun jälkeen kuin yhtenä iltana (tuolloin poika nukahti vasta kymmeneltä); olin varautunut tuttujen kokemusten perusteella johonkin paljon pahempaan.

Matkan ensimmäisen yön vietimme Viking Gracella, toiseksi yöksi olimme varanneet huoneen Turun Scandic Juliasta. Hetken mielijohteesta päätimme vielä jatkaa lomaa ja suuntasimme kolmanneksi yöksi Tampereelle: hotelliksi valikoitui tällä kertaa Scandic Tampere Station. Emme omista matkasänkyä, vaan varaamme sellaisen aina hotellista. Lähes kaikki hotellit tarjoavat matkasängyn/pinniksen ilmaiseksi muun majoituksen yhteydessä. Se kannattaa kuitenkin aina huonevarauksen yhteydessä jo mainita (eikä vasta saapumisen yhteydessä), sillä matkasänkyjä on hotelleissa luonnollisesti rajoitetusti.

Ajoitimme ajomatkan Turusta Tampereelle pojan päiväuniaikaan ja poika nukkuikin lähes koko matkan! Heräsi vasta noin 10 kilometriä ennen Tamperetta. Päätimme suunnistaa ensimmäisenä Särkänniemeen, vaikka sadekuuroja aina silloin tällöin tulikin. Kävimme siellä heti alkajaisiksi lounaalla ja mahat täynnä suuntasimme itse huvipuistoon. Poika oli jo kerran Kokkolan iltatorilla käynyt karusellissa, joten touhu oli siten ainakin jonkin verran tuttua. Aikamoiselta hurjapäältä vaikuttaa; vauhti saa vain nauramaan! Yksin ei kuitenkaan vielä laitteisiin pääse, sillä pelkään, että saa jonkin päähänpiston ja yrittää kesken kaiken nousta pois. Angry Birds -laitteessa kävi isänsä kanssa, ai että mua nauratti katsella! Ja hävetti yksin siellä sivussa hekottaa :D. Sain niin mahtavaa kuvamateriaalia, josta on kyllä vuosikausiksi iloa!

angry birds

särkänniemi

Pyrimme järjestämään joka päivälle jotain erityisen kivaa pojallekin. Jotain sellaista, jossa hän pääsisi purkamaan energiaa, jotta jaksaisi taas istua autossa ja/tai matkarattaissa. Kiitettävästi häntä kyllä kannoimmekin, huh huh mikä reilun 11 kilon puntti :). Laivalla energiaa sai purettua pallomeressä ja muissa leikeissä, myöskin hytissä (kiitos tilavan hytin!). Tampereella puolestaan Särkänniemessä ja viimeisenä päivänä eli kotiinlähtöpäivänä pysähdyimme muutamaksi tunniksi Suomen suurimpaan kyläkauppaan Tuuriin. Siellä sattui olemaan samaan aikaan Miljoonativoli ja sinne suunnistimmekin ihan ensimmäisenä. Poika oli nimittäin taas nukkunut Tampereelta lähes Tuuriin asti, joten energiaa riitti! Tivoli on tuolla 9.8.2015 saakka ja se on alle 13-vuotiaille ilmainen. Kyläkaupan vierestä löytyi myös suloinen Muumi-leikkipuisto ♥

miljoonativoli

hotelli onnentähti

Kaiken kaikkiaan hirmuisen mukava loma, ylitti odotukset täydellisesti! Pojastamme kuoriutui aivan ihana pieni turisti, joka oli kuin kotonaan paikassa kuin paikassa. Mutta nyt cappuccino ja sitten lepohetki – se on päiväuniaika!

tauluhylly

Poika on viime kuukausina alkanut viihtymään omassa huoneessaan erityisen hyvin. Huoneesta löytyy matalia huonekaluja, jotka näyttävät lisäävän huoneessa viihtyvyyttä. On pieniä pöytiä, laatikostoja ja säilytyslaatikoita sekä lipasto, jonka alimpiin laatikoihin on mukava kurkistella. Ja tietysti tyhjentää ne säännöllisin väliajoin. Miksihän niitä ei ole yhtä mukava täyttää? Ja täyttää varsinkin niillä samoilla tavaroilla, jotka sieltä on purettu… Kyllähän niitä toki aina silloin tällöin täytelläänkin. Niihin on mukava jemmailla esim. äitin kynsilakkoja, kampoja ja kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita. Tuntuu hirmuisen mukavalta, että olen onnistunut luomaan pojalle oman tilan, jossa hän oikeasti viihtyy: tutkii paikkoja, kurkistelee laatikoihin, vaihtaa tavaroiden paikkoja, levittää lelut huoneen nurkasta nurkkaan ja pötköttelee matolla.

Mm. tuon syyn vuoksi syksyn tehtävälistalla olisikin käydä huonetta hieman tarkemmin läpi. Etenkin säilytyskalusteiden osalta; niistä voi tehdä yllättäviä löytöjä! Varastoon vein taas kasan pieneksi jääneitä vaatteita ja käyttöön otin pinon uusia. Housut tuntuvat jäävän nyt nopeasti pieniksi: monista oli taas yhtäkkiä tullut caprimittaisia! Joskus aivan harmittaa luopua jonkin vaatteen käytöstä; hirmuisen mieluinen vaate eikä sitä ehkä ole isommassa koossa enää saatavilla. Syksymmällä saa taas lähteä vaateostoksille; nimenomaan saa, pojalle on ihana ostella vaatteita, nyt kun ne omasta mielestäni mieluisimpia vaatteita myyvät liikkeet on löytyneet. Olen tässä muutamaan otteeseen ajatellut tyytyväisenä, että onneksi ei täysin lähtenyt mopo käsistä keväällä kesävaateostoksia tehdessä. Helteitä kun ei ole juurikaan näkynyt, olisi hellevaatteet jääneet käyttämättä. Nyt niille muutamille kuumempien kelien vaatteille on tullut sisäleikeissä kivasti käyttöä, kun taas ulkona on käytetty pitempää lahjetta ja hihaa.

barbapapa

Mietiskelin aamupäivällä pojan huoneessa hänen kanssaan leikkiessään, että siellä voisi ehkä vaihtaa järjestystä. Nurkassa nököttävä vaatekaappi voisi siirtyä oven vastaiselle seinustalle ja sohva taas vaatekaapin nykyiselle paikalle. Täytyy miettiä tuota! Yläkuvassa oleva taulu olisi kiva laittaa seinälle, mutta vasta sitten, jos päätämme vaihtaa huonekalujen paikkoja, jotta sitä ei tarvitse heti siirtää toiseen paikkaan.

Tässä osa pojan saamista yksivuotislahjoista:

plasto

Nauratti, kun vieras toisensa jälkeen kantoi sisään jonkinmoista autoa :D.

Äsken kävi tosi harvinainen juttu: poika itki tosi voimakkaasti ulkoa sisälle tultuaan. Otin syliini, vaihdoin vaipan ja takaisin syliin. Itku vain yltyi. Yhtäkkiä rauhoittui rintakehääni vasten ja nukahti! Olin aivan ihmeissäni, ei koskaan nukahda tuosta noin vain (paitsi autoon)! Joskus ihan vauvana tapahtunut moinen, mutta ei enää pikkuvauva-aikojen jälkeen. Jotain ehkä kertoo tapauksen harvinaislaatuisuudesta sekin, että miehen kanssa tutkailimme monesta kohtaa, onko poika kuumeinen :D. Toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi, vaan olisi vain väsymystä. Viime viikot onkin olleet erittäin huonounisia sekä yö- että päiväunien osalta. Pari päivää sitten heräilyt loppuivat kuin seinään eli taisi johtua hampaista. Hänelle puhkesi alaleukaan neljä (!) hammasta samaan aikaan; kulma- ja poskihampaita.

Välillä aivan hämmästyttää, mitä kaikkea poika jo osaa ja tietää. Eilen iltapuuron aikaan kyselin kaikenmoista: missä on terassi, missä sohva, missä M:n huone, missä keittiö ja aivan silmät suurina seurasin, kun näytti jokaisen kysymäni asian tuolla-sanan kera. Hän sanoo tuolla aivan ihanasti, en taida osata kirjoittaa sitä tähän :D, mutta oaa on varmaankin aika lähellä. Oli pakko toistaa kysymykset eri järjestyksessä, mutta osasi näyttää ne silläkin kierroksella. Oppii siis hirmuisesti ihan vain meitä vanhempia kuuntelemalla ja tuntuu, että halu oppia on suuri. Mietinkin aika ajoin, kykenenkö tarjoamaan hänelle tarpeeksi uutta opittavaa, kun hänellä on selvästi nyt menossa tuollainen oppimiskausi ja imee uutta tietoa itseensä kuin sieni. Toisaalta mietin, että hän on vasta yksivuotias… Mietiskelen myös, että minkähänlaiset uudet leikit olisivat hänelle mieluisia. Millaisista leikeistä teidän yksivuotiaanne pitävät?

Nyt taidan mennä lämmittämään eilistä jauhelihakeittoa ja sitten pientä blogikierrosta, JOS poika sattuu silloin vielä nukkumaan. Onpa jännä nähdä, mihin aikaan täällä käydään yöunille, kun päiväunet alkoivat lähes kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, hmmNäistä kotimietteistä: kivaa tiistaipäivää!