/

Meillä saa leikkiä olohuoneessa. Oikeastaan missä huoneessa tahansa. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että kotona vallitsee aina jonkinmoinen epäjärjestys ja leluihin kompastuu päivittäin. Iltaisin lelut kuitenkin kerätään paikoilleen. Poika ei vielä näin pienenä siivoamiseen osallistu, mutta haaveena olisi opettaa hänet siivoamaan leikit pois ennen nukkumaanmenoa. Oma huone on asia erikseen, mutta toki sielläkin olisi hyvä joskus siivota :D. Minkälaista rajaa ja sääntöjä teillä on lelujen ja leikkien suhteen?

066

Meidän olohuoneesta löytyy kaksi lelukassia, ovat olleet siellä alusta asti. Ehkä leluista voisi suurimman osan viedä jo pojan huoneen puolelle ja käydä niitä muutenkin läpi: vauvalelut varastoon jne.

Kirjat ovat nyt kovin mielenkiintoisia ja niistä opitaan nopeasti vaikka ja mitä. Ruokailuista ei tule mitään, jos ei samalla saa selailla kirjaa. 

065

055

Nyt sitä vasta huomaa, kuinka helppoa olikin siivota ennen lasta. Kuinka nopeasti ja vähällä vaivalla tuli siistiä! Nyt leluja tuntuu olevan ihan joka paikassa, sohvakin on melkoinen lelujemmari. Ja miten hankalaa onkaan siivota, kun toisessa jalassa roikkuu noin 11 kilon paino. Ja noita leluja kun saa kerätä päivittäin sieltä sun täältä; usein niitä tulee noukittua ja kerättyä lelukasseihin useita kertoja päivässä. Onko siinäkään juuri järkeä, mietin usein… Sitten samalla muistuu mieleeni nämä viisaat sanat, joihin joskus viime vuonna törmäsin (olikohan se joku kyltti?). Näiden ansiosta muistaa sen olennaisen ja onpa täällä taas sotkuista -ajatukset muuttuvat kaikista vähäpätöisimmiksi.
Tulee kyllä vähän tippa silmään tuosta ♥

”Enjoy the moments now. Before you know it, the house will be (too) clean, the rooms will be (too) empty and the halls will be (too) quiet. ”

/

myson

Aurinkoista huomenta! Poika pyöri ja itkeskeli sängyssään niin, että heräsin jo ennen seitsemää. Hän kuitenkin onnellisesti jatkoi uniaan saatuaan minut hereille, mutta oma uneni ei enää jatkunut.
Mainitsinkin eilisessä Oivallusten viikonloppu -postauksessani, että vietimme sunnuntaipäivää rannalla. Lähdimme matkaan heti aamusta (joka tarkoittaa meidän perheessämme klo 9-10): pakkasimme mukaan vilttejä, leluja, aurinkosuojia ja eväitä. Juotavaa, mansikoita, banaaneja ja pojan yksiä tämän hetken herkkuja: Ella’s Kitchenin juuston ja tomaatin makuisia palleroita. Näistä maistuu myös makea versio: vadelma-vanilja.

ranta

Pieni käsi eksyi tiuhaan tahtiin mansikkarasialle. Emme kuitenkaan uskalla antaa hänen syödä mansikoita ihan tuosta noin vain: ne täytyy paloitella, sillä pieni ahmattini mun saattaa nielaista vahingossa koko mansikan ja on suuri vaara, että se jää sitten kurkkuun… Katselen aina kaihoisasti vauvoja ja taaperoita, joiden käteen voi antaa esim. kokonaisen leivän ja he sitten napostelevat sitä omatoimisesti pikkuhiljaa. Olemme miehen kanssa testanneet samaa poikaamme, viimeisin kerta alle kuukauden takaa. Pehmeästä leivästä otettiin alkuun varovasti muutamia napostelupaloja, kunnes leivän puolivälissä se tungettiin aika rivakasti kokonaan suuhun eikä suu meinannut mennä enää sen jälkeen kiinni! Niinpä meillä paloitellaan edelleen kaikki turvallisiksi paloiksi ja annetaan niitä tarjolle vain pieni määrä kerrallaan. On ne naperot niin erilaisia!

mansikkarasia

rannalla

Rantapaikaksi valikoitui Kokkolan Lohtajan Ohtakari, jonka täkäläiset tunnistavat varmasti viimeistään tästä kuvasta:

ohtakari

Istuskeltiin viltillä, syötiin välipalaa, lämmiteltiin auringossa ja kuunneltiin vaahtopäistä merta (hirmuinen tuuli!), tehtiin hiekkakakkuja, pelleiltiin, kerättiin kiviä, yritettiin joka välissä jääkylmään veteen (tai vain yksi meistä harrasti tätä), katseltiin lentokoneen nousua ja mietittiin, mihinköhän se on matkalla… Ja yksi meistä ajatteli onneksi en ole kyydissä. Niin ja kaivettiin pienellä punaisella lapiolla hiekkakuoppaa niin kauan, että kun muut olivat jo lähtövalmiina, sanoi kuopankaivaja kaivan tätä vielä vähän aikaa. Odottelimme sitten pojan kanssa kiltisti, että isi sai leikit valmiiksi :D.

lentokone

Oli tosi mukava sunnuntaipäivä! Ihanaa, että saimme tällaisen elokuullekin ja vielä viikonlopulle, jolloin mieskin oli vapaalla. Otimme kivoja perhekuvia, ne täytyy teettää muistoksi talvipäivien varalle. Pojasta sain napattua ihastuttavia kuvamuistoja, aivan liikutuin niitä katsellessani, mutta ne jääköön vain meidän muistoiksemme.

Poitsu nukahti paluumatkalla autoon ja jatkoi uniaan vielä kotonakin, kun kannoin hänet sänkyynsä. Unille tuli pituutta yhteensä kaksi tuntia, joten voiiiipi olla, että käymme tuolla ensi viikonloppunakin! :)

hiekalla

rantavesi

♥

/

Tänään koitti pojan ensimmäinen hammaslääkäriaika. Tai hammaslääkäriä emme tavanneet, vaan suuhygienistin. Jutustelua suun terveydestä ja pikainen kurkistus suuhun: pojan hammaskalustosta puuttuu enää neljä hammasta! Ihan taaimmaiset hampaat sekä ylhäältä että alhaalta. Voitte ehkä kuvitella tämän äipän hehkeän olemuksen, kun kaikki kulma- ja poskihampaat ovat puhjenneet viimeisten kolmen viikon aikana… Yhtä nopea hampaiden puhkeamistahti kuin äidillään aikoinaan!

Suuhygienisti kyseli, onko pojalla säännölliset ruoka-ajat ja sanoi, että hyvä pitääkin niistä kiinni, sillä ehkäisevät osaltaan reikien syntymistä. Tutista ja tuttipullosta kysyi, mutta niitä meillä ei ole käytössä. Jos poika olisi tutin aikoinaan huolinut, olisi se meillä käytössä ehkä vielä tänäkin päivänä, mutta tuttipullo ei. Mielestäni tuttipullot kuuluvat vauvoille eli alle 1-vuotiaille. Sitä vanhemmat lapset osaavat vallan mainiosti juoda nokkamukista, vaikka alkuun varmasti protestoivatkin muutosta. M on juonut omatoimisesti nokkamukista jo pitkään, normaalista juomalasista juo myös päivittäin, mutta autettuna.

Makeista herkuistakin suuhygienisti kyseli. Karkkia emme ole pojalle antaneet eikä ole aikomusta ihan lähiaikoina antaakaan; miksi kiirehtiä, sillä hän ehtii syödä karkkia kyllä varmasti yllin kyllin isompanakin. Hedelmät ja marjat ajavat asian vallan mainiosti. En muutenkaan ymmärrä, miksi tarjota lapselle karkkia, kun hän ei osaa niitä vielä itse pyytää. Juhlissa, kuten serkkupoikien synttäreillä eilen, poika saa toki herkutella ja syödä kakkua. Kuitenkin ihan vain muutama lusikallinen näyttää riittävän ja eilenkin tahtoi sitten aika pian tuolista pois.

Tässä pyöritellään suuhygienistin antamaa uutta hammasharjaa ja mietiskellään, siirryttäisiinkö jo sähköhammasharjaan. Onko teidän lapsillanne sähköhammasharjat? Missä vaiheessa olette ottaneet sähköisen version käyttöön ja miten lapsi suhtautui? Sähköhammasharjaan tottuneena en voisi enää kuvitellakaan ns. normiharjaa – sillä ei vain saa hampaita tarpeeksi puhtaiksi! Nyt kun pojallakin on suu lähestulkoon täynnä hampaita, haluan puhdistaa ne kunnolla. Nykyään se pesutuokio on muuten aikamoista mansikanmakuisen Muumi-hammastahnan imeskelyä…

hammasharja

Poika tykkää hirmuisesti mansikoista! Jos jonotamme mansikkakojulle, alkaa valtava kinuaminen jo ihan jonon häntäpäässä :D. Ja voi sitä ilmettä ja hymähtelyä, kun vihdoin saa mansikoita maistaakseen. On oppinut tässä ihan vasta maiskuttamaan; ei ihme näiden kesäherkkujen äärellä! Pojalla on myös hauska tapa alkaa tekoyskimään, kun minä aivastelen :D. Samoin silloin jos minä yskin, iskee yskä myös tuohon pieneen virkamieheen.

Mustikoista ei piittaa läheskään yhtä paljon kuin mansikoista, mutta tässä kuvassa on pari mustikkaakin eksynyt suuhun:

Tänään kauppareissulla ostamme pojalle ensimmäiset ksylitolipastillit; Herra Hakkaraisen täysksylitolipastilleista on hyvä varovaisesti aloittaa. En ole yhtään tajunnut, että niitä olisi voinut antaa jo. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Näistä mietteistä toivottelen teille aurinkoista viikonloppua!