195-860x573

033-860x573

Voi miten nauratti osa näistä M:n kuvista! Ei tunnistaisi samaksi lapseksi monestakaan kuvasta, ei varsinkaan noista ensimmäisten viikkojen kuvista. Aivan valtavasti muuttuu kasvonpiirteet ensimmäisen vuoden aikana, hämmästyttävää suorastaan. Katselin näitä kuvia illalla ja mietin haikeana, kuinka tämä 16 kuukautta on ollut kuin yksi nopea pyrähdys.

Tässä harvinaista kuvamateriaalia: meidän poikamme tutti suussa :D

110-860x573

Tuossa tuttikuvassa ikää alle kolme viikkoa; silloin kävi pari kertaa niin, että tutti pysyi suussa…

108-860x573

Näissä kuvissa ikää parista kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Oli se sellainen hymypoika jo silloin! ♥

024-860x573

061-860x573

234-crop-860x600

Posket on pysyneet alusta asti ihanan pehmeinä ja pulloisina :).

025-860x573

cats8-860x655

Tässä ensimmäisellä kotimaanlomalla Oulussa:

133-860x573

Muistan, miten hän jo tuolloin viiden kuukauden ikäisenä hoksasi, että nyt ei olla kotona ja aivan villiintyi isossa sängyssä lelujensa kera!

054-crop-860x593

Tätä seuraavaa kuvaa (tosin enpä juuri noita muitakaan…) en voi koskaan katsoa neutraalisti. Valtava rakkausryöppy iskee sydämeen ja tekee mieli haukata noista täydellisen pyöreistä syysomenaisista poskista! Tuostakin jo vuosi aikaa, ei voi olla totta! Ja tuo valkoinen pupuhaalari, voi niisk! Se oli niin ihana ja kaikki mummelit sitä kaupassa aina hipelöivät. Se oli meillä parissakin eri koossa.

152-860x573

Ja sitten nämä pienet ystävykset viime joulun alla ♥ Pienet kaverukset -postauksessani lisää kuvia näistä hetkistä. Siinä kuvatessani meni useampikin roska silmään!

cats7-860x645

044-crop-860x549

052-860x573

Voi, pulkkakelejä odotellessa! Tarvitseekohan poika jo isomman pulkan vai mahtuukon jalat vielä tuon selkänojallisen pulkan kyytiin, hmm

223-860x573

Tässä tomerana ensimmäistä kertaa pääsiäiskokolla:

cats10-860x616

Ja tämä kuva – näyttää niin erinäköiseltä tuossa lyhyessä tukassa :D.

146-860x562

Tässä sitten jo vuoden ikäisenä: (enää ei muuten mahdu tuo jalka tarjottimelle, vaan tätä nykyä se pysyy lähes siellä missä kuuluukin…)

m

Tässä vielä elokuinen otos, kun vietimme Rannalla oman perheen kesken -postauksestani tuttua rantapäivää. Elokuu oli niin ihana; aurinkoinen, lämmin, kesäinen ♥

rannalla

Oi voi, miten pärjäisimmekään ilman kuvamuistoja!

Äitiyspakkauksen talvihaalari taitaa olla jo liian pieni, en tosin ole testannut, mutta uskoisin näin. En ollut ehtinyt vielä kunnolla edes miettimään pojan talvivaatetusta, kun eteeni tuli eräällä kirppispalstalla aivan ihana Reiman untuvahaalari. Valkoisena! Maustettuna mustilla resoreilla ja muutamilla punaisilla yksityiskohdilla. Ollut käytössä yhdellä pojalla, joten pientä kulumaa polvissa ja pepussa, mutta ei pahasti. Aivan täydellisen ihana ja sattuikin vielä sopimaan noin hyvin aiemmin KappAhlista ostamani mustavalkoisen pipon kaveriksi.

talvihaalari

Olen kyllä hieman pihalla näissä vaatetusasioissa, mutta enköhän opi tässä matkan varrella pikkuhiljaa… Talvitakin ja -housut ajattelin ainakin vielä pojalle hankkia, asusteita löytyy jo aika hyvin. Talvikenkiä ei myöskään vielä ole – suosituksia 1,5-vuotiaan talvikengiksi? 

Toivotaan, että tämä kirppissaaliini ei jää tähän. Olen nimittäin tänään menossa katsomaan erästä löytöä, jonka tein eilen netissä. Jos se miellyttää luonnossakin, tulee kaupat. Olen aivan innoissani, olen ollut jo eilisillasta asti! Voi mikä pettymys, jos se ei vastaakaan odotuksiani… Pitäkäähän peukkuja, niin pääsen kertomaan asiasta sitten enemmän teillekin! :)

Voi mua joskus aivan säälittää nämä meidän kissaneidit ♥
Poitsu on turhan ronski heidän käsittelyssään eikä usko mitään kieltoja, vain innostuu niistä! Meillä eletään ihan varmasti jotain esiuhmaikää, sillä arkipäiväni koostuvat tätä nykyä siitä, kun haen poikaa pois joko telkkarin, pesukoneen, kuivausrummun, kissojen tai kissojen ruokakuppien kimpusta. Silti ehtii sekoittaa pesuohjelmat, läpsimään tv-ruutua, hukkaamaan kaukosäätimiä ja niiden pattereita, maistelemaan kissanruokaa ja kaatamaan kissojen vesikupin keittiön lattialle (itse kissojen käsittelystä puhumattakaan…). Näiden lisäksi päiviin mahtuu miljoonia muita vastaavia puuhia ja olen tainnut viime kuukausina saada hieman maistiaisia siitä, miksi taaperoiden äidit niin usein haikeina huokaisevat vauvat on niiiiin ihania :)

Se pahin tuntuu kuitenkin nyt tapahtuneen, tuumivat kissat… Poika on alkanut käymään samalla ruokakupilla, josta etenkin kuvan matikainen on aika näreissään, sillä hän ei mielellään jaa ruokaansa.

Kunpa uskaltaisivat hieman näpäyttää poikaa, ehkä hän sitten säikähtäisi, mutta ei; kissat on liian kilttejä siihen. Voin kertoa, että kun tätä showta on aamusta iltaan niin illalla sohvalle on aika mukava rojahtaa. Sitä hetkeä odotellessa ei muuta kuin ulkoilemaan! :)

kissa