Se, mistä eilen Winter wonderland -postauksessani haaveilin, kävi toteen. Saimme herätä aivan upean valkoiseen lumimaisemaan!

019

Joka puolella niin paljon valkoista, ihanaa valoa marraskuun pimeyteen! Ja nuo puut, eihän tuollaista upeutta voi ollakaan! ♥

Vaikka tällaisia maisemia on saanut ihailla jo yli 30 vuotta, ei niihin totu tai kyllästy ikinä. Näen ne jotenkin aina kuin uusin silmin, kuin ensimmäistä kertaa. Niin upea ja vihreä kesä kun meillä täällä Suomessa onkin, ei se vedä vertoja tälle. Tuollainen valkoinen metsä on jotenkin aivan epätodellinen, lumoava, kuin sadusta.

Olen usein jouluisin ihastellut kaikenlaisia kortteja ja kuvia, joissa pieni lapsi katsoo hämmästyneenä joulun ihmeitä. Tänä aamuna sain katsella tuota näkyä oman lapseni kasvoilta. Ihan itketti. Nyt tiedän sen olevan totta. Sen, että lapsen kautta asioista saa irti vielä enemmän. Kaikki tuplaantuvat. Mua niin liikuttaa tuo kuva, jossa pieni M katselee takapihan lumista metsikköä. Mitä liikkuukaan pienen mielessä. Hämmästelee ja kummastelee. Elekieli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

ensilumi

Aamiaispöydästä piti osoitella ruokailutilankin ikkunoihin päin, että tuollakin näkyy lunta, ei pelkästään olohuoneessa! Ennen uimaan lähtöä kävimme hieman ulkoilemassa. Poika muksahti heti masulleen lumihankeen, kun pääsi ulos. Sen jälkeen hoki lähes taukoamatta äiti, äiti ja ojenteli kättään. Mies teki lumitöitä ja poika käveli vain auratuilla reiteillä. Osoitteli lumista maata ja puisteli tarmokkaasti päätään eli selvästi ikkunan läpi mukavampi juttu, ainakin toistaiseksi! ;)

021

Onko teilläkin satanut ensilumi?

Tänään ajatukset ovat elämän perusasioissa. Omassa perheessä, lapsessa, turvallisuudessa. Turvallisuutta on ehkä joskus saattanut pitää Suomessa itsestäänselvänä, mutta ei se sitä taida enää täälläkään nykypäivänä olla. Aamun uutiset saivat minut palaamaan vuoden 2004 maaliskuiseen Espanjaan. Olin muuttanut Espanjaan vapaaehtoistyötä tekemään; olin ehtinyt olla maassa vasta vajaat kaksi viikkoa, kun Madridin pommi-iskut tapahtuivat. Televisiouutisissa ei ollut mitään muuta aihetta päiväkausiin. Ruutu täyttyi pommi-iskuista, Madridin näkymistä ja erityisesti Atochan rautatieaseman kuvista. Uutisissa näytettiin todella järkyttäviä kuvia. Niin raakoja kuvia, joita ei ole meidän uutisissamme totuttu näkemään. En unohda niitä koskaan.

Tuosta tapahtumasta kului reilu viikko, kun matkustin yhden kämppikseni kanssa Madridiin junalla. Matkalle oli aikomus lähteä jo viikkoa aiemmin, mutta tervetulovalmennuskurssi oli siirtynyt. Kämppikseni eli matkakumppanini oli minua pari vuotta nuorempi ranskalaistunisialainen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä osannut ranskaa muutamia kohteliaisuussanoja enempää (enkä osaa edelleenkään). Espanjaa emme osanneet tuossa vaiheessa juurikaan, sillä olimme vasta menossa minikielikurssille Madridin lähelle. Oli aika mielenkiintoinen junamatka kaksin… Pelotti hirmuisesti muutenkin se junamatka eikä ketään, kenelle purkaa tunteitaan. Mutta ei ollut kyllä vaikea arvata, mitä toisen päässä liikkui. Ja se hetki, kun matkalaukkuinemme saavuimme Atochan rautatieasemalle. Se kynttilämeri aseman ulkopuolella ja etenkin rakennuksen sisällä; punaisia kynttilöitä silmänkantamattomiin. Muistan vieläkin asemarakennuksen vallanneen tuoksun: siellä tuoksui palava kynttilä. Ne lukuisat kirjeet ja valokuvat ja isot lakanat, joissa luki Basta ya bastardos!. En voinut olla itkemättä, kun taas kämppikseni oli ihan tyyni ja ilmeetön. Mietin siinä, että mekin kaksi tulemme keskenään niin erilaisista maailmoista… Kirjoitin tuosta ajasta päiväkirjaa; myös näistä hirvittävistä terrori-iskuista tuli kirjoitettua. Nyt Eurooppaa on jälleen kohdannut valtava murhenäytelmä. Vetää todella hiljaiseksi.

053

056

Perjantai kolmastoista! Kävimme tänään pojan kanssa puolitoistavuotisneuvolassa; poika oli kasvanut hurjasti pituutta puolessa vuodessa: 8 cm! Hän on nyt sitten jo 86 cm pitkä ja painoi aavistuksen alle 12 kiloa. Millaisia mittoja teidän tämänikäiset ovat saaneet? :)

Neuvolan jälkeen kävimme pienellä shoppailureissulla, sillä tihkusade ei houkutellut ulkoilemaan. Shoppailimme mm. mustikkaista glögiä ja joulutorttuaineksia, heh! Tänä viikonloppuna herkutellaan!

004

Kävin eilen kosmetologilla ja kotimatkalla kiersin kukkakaupan kautta. Etsiskelin kotiin jotain kivaa ja päädyin ostamaan tämän kauniin oksan. Aivan ihana tuollainen hentoinen keltaisen ja oranssin sekoitus! Mutta mikä ihme tuon nimi on? Voitteko kuvitella, että unohdin sen jo autoon istahtaessani! Muistan, että nimi oli lyhyt (olikohan neljä kirjainta?) ja se alkoi iillä… Tuo sävy sopii ihanasti valkoisen ja vaalean puun sekaan!

013

019

031

Täällä soi Michael Bublé repeatilla, kynttilät loistaa ja cappuccinokupponen höyryää. Näistä fiiliksistä toivottelen teille tunnelmallista viikonloppua!