Vuoden ensimmäinen päivä. Tämä tuntuu usein laiskalta sunnuntailta – kuulostaako tutulta? Olen palellut koko aamun ja nytkin täällä lämpimään peittoon kääriytyneenä näpyttelen. Mies laittoi takkaan tulen ja poika katselee lastenohjelmia. Mietiskelin, että tälle vuoden ensimmäiselle päivälle voisi kehitellä jonkin oman perinteen, aivan kuten joulullakin on omansa. Tämä on sellainen päivä, jolloin voisi nautiskella vaikka hitaasta brunssista lähimpien kesken. Esimerkiksi sillä periaatteella, että jokainen toisi pöytään jotain! Tarjolla voisi olla herkullisia sämpylöitä täytteineen, kahvia, teetä ja tuorepuristettua appelsiinimehua, paljon erilaisia hedelmiä, jogurttia, ehkä lämpimiäkin puuron, munakokkelin ja jopa pekonin muodossa. Ja mikä ettei siinä samalla voisi valaa tinatkin yhdessä (uudenvuodenaaton sijaan) ja katsoa, mitä ne kenellekin ennustavat! Mielestäni tuo olisi oikein mukava tapa startata uusi vuosi.

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on usein omalla kohdallani tällaista mietiskelyä ja pohtimista. Ehkä tänä vuonna vielä aiempia vuosia enemmän. En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, ehkä paremminkin asetan tavoitteita. Jotenkin mua ärsyttää tuollainen tapa, sillä jos ne tavoitteet eivät täytykään, sitten ärsyttää vain vielä enemmän :D. No mutta, katsotaan miten tänä vuonna käy! En kirjoita tavoitteitani tänne, mutta koska tällä tavoin mainitsen ne, niin muistan ne vuoden päästä ja voin miettiä, miten niiden kanssa kävi… Onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia? 

035

Niinhän siinä taas sitten kävi, että nukahdimme sohvalle ennen vuoden vaihtumista :D. Poika oli aivan rättipuhkipoikki illan tapahtumista ja nukahti yhdeksältä sänkyynsä ihan parissa minuutissa. Yleensä kun tuossa nähdään vähintään 20 minuutin pyörimiset. Poika oli aivan haltioissaan ilotulitteista! Ensimmäiset ilotulitteet hän näki mökillä serkkupoikiensa paukutellessa. Kuulosuojaimet päässä hoki mommi ja osoitti taivaalle! Sitten kun aloimme tekemään lähtöä kaupungille lasten ilotulitusta katsomaan, hän lähti samantien hakemaan kuulosuojaimia laukustani, heh! Niin suloisesti heti yhdisti nuo kaksi asiaa toisiinsa ♥. Tämänkin asian näin aivan uusin silmin ja kuin ensimmäistä kertaa, kun sain vierestä seurata poikani riemua ja hämmästystä. Niin paljon ihmeteltävää ilotulitteissa tuolle pienelle pojalle oli! Heti aamullakin kolmas sana oli mommi!

hyasintti

Tänään meillä karsitaan hieman joulua ja sen myötä pelkistetään ilmettä uuden vuoden kunniaksi. Ei kuitenkaan kaikkia kerralla pois, sillä ei niitä ole kerralla laitettukaan. Ulkoilemassa käytiin hetki sitten ja iltapäivällä herkutellaan tortilloilla. Lähinnä ollaan ja laiskotellaan ja mikä parasta: koko viikonloppu on vasta edessä! Onnellista alkanutta vuotta teille jokaiselle!

Saimmekin taas valkoisen jouluaaton! Eilen lumesta ei ollut enää tietoakaan, mutta jouluaattona maisema oli todella kauniin valkoinen. Nousimme joulupöydästä juuri sinisen hetken aikaan ja siirryimme olohuoneen puolelle joulupukkia odottelemaan. Ilmassa oli jännitystä ja poika käveli edestakaisin puppia hokien. Olin ihan varma, että hän pelkäisi joulupukkia, sillä kauhistui hieman sellaisen Prismassa nähtyään, mutta nyt kävi toisin. Varmasti kotiympäristökin poisti pahimman jännityksen.

058

Oltuaan hetken sylissäni rohkaistui silittämään pukin partaa:

074

Huomaa muuten kuvassa joulupukin rakastava katse ♥. 

Käsipäivääkin suostui sanomaan, tosin väärällä kädellä ja vain sormenpäillä ja hieman kurkottaen, mutta kuitenkin!

075

Sitten koitti rennompi osuus ja poika oli innoissaan! Alimmaisia kuvia katsoessani mielessäni kävi, että poika varmaan lukee pakettikortista, kenelle lahja on – sellainen neropatti kun vaikuttaa olevan! :D ♥

Pojalla on aivan uskomaton muisti. Muistaa ensimmäisestä kerrasta kaikki uudet sanat. Esimerkiksi jos näytän, että tässä on liesituuletin ja tuossa kattokaiutin, niin hän muistaa ne tuosta noin vain. Aina kun mennään kyläpaikkoihin, joissa olemme olleet ainakin kerran aikaisemminkin, hän muistaa, missä mikin tavara on/on ollut. Isomummolassa on yöpöydällä enkeleitä, mutta viime kerralla yksi enkeli olikin olohuoneessa. Se täytyi viedä takaisin makuuhuoneen yöpöydälle ennen kuin edes takkia ehdittiin riisumaan. Eilen fammun ja faffan luona näki toista kertaa lähes itsensä kokoisen joulupukin. Se oli eilen keittiössä ja heti sen nähtyään poika asteli aulaan ja näytti, että se kuuluu sinne, jossa se oli edelliselläkin kerralla! Näitä juttuja riittäisi loputtomiin… Aivan ihana seurata oman pienen touhuja ja oppimisia!

kulta

Sain otettua niin kauniita kuvia tuosta kullanmurustani, todella arvokkaita muistoja ♥. Mies kuvasi videokameralla, joten voimme elää nuo jouluaaton hetket vielä useaan otteeseen. Katsoin muuten ennen jouluaattoa edellisen joulun videokamerapätkät ja voi miten sain nauraa vedet silmissä! Samalla tuli todettua, kuinka suuresti elävä kuva eroaakin tavallisesta valokuvasta. Ilman videokameraa en varmaankaan enää muistaisi, miltä poika vauvana kuulosti, millaisia eleitä, ilmeitä ja tapoja hänellä oli jne. Suosittelen videokameraa lämpimästi kaikille! Olen kuvannut pojasta videokamerapätkiä siitä saakka, kun hän oli reilun kuukauden ikäinen, jolloin videokameran hankimme. Tallenteita on ollut aivan ihana katsella jälkeenpäin ja niistä huomaa niin selvästi, miten poika on kuukausien mittaan muuttunut ja kehittynyt.

Mutta nyt lähden tästä tuota pientä pusuttelemaan! Sitten lounasta ja päikkäreitä ja iltapäivällä suuntaammekin minun vanhempieni luo. Sinne tulevat samaan aikaan myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä ja vuorossa on perinteisesti sekä herkuttelua että lautapelejä. Leppoisaa Tapaninpäivää teillekin!

119

Viime päivinä olen puuhastellut monenlaisten jouluisten yksityiskohtien parissa ja samalla olen valmistellut omaa kotiamme jouluun. Syksyn mittaan, kesäkuukausien jälkeen, pyrin tekemään kodista pehmeän ja kotoisan paikan. Koti on tarkoitettu rauhoittumiselle, levolle, lämmölle ja läheisille – joulunaika kruunaa tämän kaiken. En voi tarpeeksi tätä korostaa, mutta sanottakoon taas: rakastan joulua. Rrrrrrrakastan! Ihana pieni poikani nauraa hekottaa aina kuin oikein kunnolla venyttää ärrää!

Yhtenä iltana kävelin läpi jouluvalaistun kotimme kohti olohuoneen sohvaa ja mietin, onkohan kotimme kauneimmillaan aina jouluisin… Rakastan tätä jouluilmettä ja samalla hieman harmittelen, ettei se kuvissa toistu samanlaisena. Parhaimmillaan tämä jouluilme on hämärällä ja pimeällä, kun taas nämä kuvat otin tänään päivänvalolla. Aina kun käännyin kamerani kanssa, selkäni taakse jäi mukava kaaos siivottavaksi: poika tyhjensi kaappeja minkä ehti :D. Näiden kuvien ottamisen jälkeen tuntui kuin olisi käynyt lenkillä!

Joka huoneessa on jotain jouluista valoa. Valoa riittää siten, ettei välttämättä lisävaloa tarvita edes. Sanoin eilen äidilleni, että olisipa ihanaa, kun jouluaattoa ennen olisi vielä viikko eikä vain kahta päivää. Haluaisin elää tässä joulua edeltävässä tunnelmassa aina. Tässä on jotain sellaista taikaa, jota en osaa sanoiksi pukea. Ehkä te tiedättekin…

072

Joulutyyny on kaivettu kaapista esille ja se sai paikan tuosta nojatuolista. Muodostaa kauniin pirteän väriparin orjanlaakerin oksan kanssa. Valkoinen amaryllis näyttää puolestaan siltä, että se avautuu juuri jouluaatoksi.

amaryllis

Joulukuusessa on tänä jouluna vain ja ainoastaan valkoisia koristeita. Suurin osa minun tekemiäni, mutta löytyy joukosta aikoinaan Stockmannilta ostamiani lumihiutaleitakin. Niin ja pojan syntymävuoden kunniaksi hänen ensimmäisenä jouluna ostamani Kalevala Korun pronssinen kuusenkoriste. Mielestäni kuusesta tuli kaunis ihan vain valkoisillakin koristeilla, mukavaa vaihtelua! Näin kuusi pysyy tarpeeksi simppelinä eikä vie liikaa huomiota ikkunatähdiltä. Meillä on vain kerran ollut joulukuusi tässä ikkunanurkkauksessa, tänä vuonna nyt sitten toista kertaa. Vaikka se ei tästä ihan kodin joka nurkkaan niin hyvin näykään, niin pidän tästäkin ratkaisusta. Kuusessa palaa valot yölläkin ja silloin se on niin ihana näky, sillä ikkunat moninkertaistavat kuusen tuikkeen!

049

joulukuusi

Viime yönä oli satanut lunta ja sitä satelee hiljalleen nytkin. Maa ja puut ovat kauniin valkoiset. Poika oli innoissaan, kun pääsi aamulla lumitöihin. Kissat taas päivystävät lähes taukoamatta keittiössä ja syykin on helppo arvata: kinkku on ollut uunissa aamusta saakka. Se aatonaattoillan hetki, kun maistelemme kinkkua, on niin kiva! Lähes kaikki hommat on silloin tehty ja siitä alkaa laiskottelu :)

047

Maalasin yhden säilykepurkin samalla mattamustalla spraymaalilla kuin sen Mustaa asetelmien alle -postauksestani tutun alustankin. Mustalla mokkanahalla kiedoin ympärille askartelumassasta tekemäni tähden. En oikein tiedä, mitä mieltä olen näistä tällä tavoin tuunatuista purkeista. Onko se esim. kiva hyasinttiruukku vai onko se vaan hernekeittopurkki :D.

hyasintti

Vielä on pientä järjesteltävää kotona… Sellaista pientä nysväystä: minne laittaisin nämä kukkaset, entä nämä havut vai käytänkö ne lahjojen paketointiin yms. Ihana ystäväiseni opetti minua tekemään salmiakkihimmelin ja niitä olenkin tässä viimeisen viikon aikana väkertänyt muutaman. Olen niin ylpeä itsestäni, että osasin kärsivällisesti tehdä jotain tuollaista :D. Himmeli pääsi ruokailutilan ikkunaan ja ovenkahvaa koristaa perinteisesti äitini tekemä kranssi.

086

099

126

Lahjoja ei vielä kuusen alla näy, sillä suurin osa on paketoimatta. Kääks! Näen itseni paketoimassa niitä vielä puoliltaöin ja varmaan nukahdan niiden ääreen lahjanaru kädessä…

Meidän perheen yhteinen joululoma on jo alkanut, sillä mies pääsi lähtemään töistä normaalia aikaisemmin. Tänään kodin täyttää viimeisten valmisteluiden tohina, huomenna kodin täyttää lämpö ja läheiset.

Oikein lämpöistä ja tunnelmallista Joulua teille jokaiselle toivottaen,
Satu 

045