/

[conversionpixel campaign=’Nespresso2′ title=’Kun aamu on turhankin arkinen’][mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & Nespresso

Blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan niistä aamuista, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Mietin tuossa, että olenkohan aamu- vai iltaihminen… En ole oikein koskaan osannut luokitella itseäni jompaan kumpaan, sillä joskus torkun illalla (jos mieheltäni kysytään, niin aina :D) ja joskus huvittaisi torkutella aamulla. En voi kuitenkaan sietää torkuttamista… Nespresso teetti muuten heinäkuussa kyselytutkimuksen ja sen mukaan vain joka kolmannes suomalaisista olisi aamuihminen! Ehkä minä sitten kuulun tuohon kolmannekseen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aamuni olisivat aina auvoisan ihania, vaan kyllä täälläkin on joskus aamuja, kun tuntuu, että se herätys koittaa keskellä yötä ja tekisi mieli hipsiä takaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja nousta vasta seuraavana päivänä! Tällainen aamu sattui eteeni juurikin alkuviikosta. Kun aamulla on vastassa tämä näky, en nyt suoranaisesti mitään pianon hilpeää pimputusta korvissani kuule:

007

Kyllä, olisin voinut siivota nämä illalla pojan käytyä nukkumaan tai vielä parempaa; siivota nämä yhdessä hänen kanssaan, mutta aina asiat eivät mene niin. Joskus äitiäkin laiskottaa ja saa laiskottaakin! Saa heittää sohvalle pitkäkseen miehen mallin mukaisesti ja sulkea silmänsä pieneltä sekasotkulta. Ja voihan tuon aamulla herättyään ajatella niinkin, että onpas pojan mukava jatkaa siitä leikkejä ja kissoillakin on varmasti ollut oikein mukava noissa torkkupeittokasoissa yön yli köllötellessään. 

Olenkin muutamaan otteeseen täällä jo maininnut, että pojan päiväuniaika on minun kahvihetkeni aika. Tuo kuuluu niin saumattomasti päivääni, etten osaisi enää kuvitellakaan muuta. Olen niinkin tottunut siihen yhteen kahviannokseen/päivä, että viime viikonloppuna Tampereella ollessamme sain jäätävän päänsäryn, kun tuo hetki jäi lauantaina välistä. Ainakin näin jälkeenpäin oletan sen johtuvan siitä, sillä pääkipu alkoi iltapäivällä hieman pojan päiväunien jälkeen. Joskus käy kuitenkin niin, että hurjana juon jopa kaksi herkkukahvikupillista päivässä! Tuo ensimmäinen kuuma kupponen ajoittuu tuolloin tällaiseen rauhalliseen kotiaamuun. Uskon, että näitä on tässä syksyllä luvassa useampia, sillä tuulinen ja sateinen syyssää ei mitenkään hirmuisesti liikkeelle heti aamusta innosta…  

Nespressolta on ilmestynyt uutuuskahvi, jonka nimi on Envivo Lungo ja se onkin oikein omiaan herättäväksi aamukahviksi! Hieman jännittäen tätä ensimmäistä kertaa maistoin, että kuinka tuju pommi sieltä suuhun sujahtaakaan, mutta kiitos Lattissima Touch -kahvikoneeni, saan valmistaa kahvin niin runsaaseen maitomäärään kuin tahdon! Näin se maistuu hieman miedompienkin kahvien ystäville! Mieheni tavaksi on taas tässä kesälomalla muodostunut espresson nauttiminen aamutuimaan: pari kulausta ja se on siinä! :D

nespresso

Joskus tämä kahvin valmistaminenkin on aamuisin pienimuotoinen ohjelmanumero; poika kun rakastaa leikkiä noilla kapseleilla ja pöydälle ne saatuani ne ovatkin lattialla alta aikayksikön…

aamu

Äitiä ei aina välttämättä tämä leikki innostaisi, mutta hyvää kannattaa odottaa ja niin pian päästäänkin itse kahvia valmistamaan! Se on mukava rituaali; valita kahvimaku, täyttää maitosäiliö ja katsella, kun lämmin juoma valuu johonkin valitsemaani lempparikahvikuppiin. Tuoksutella vähän väliä, joko se nyt tuoksuu…

envivolungo

042

Kotikahvilanurkkauksesta onkin sitten mukava siirtyä olohuoneen puolelle heräilemään kaikessa rauhassa. Voi joko sulkea silmänsä lattian lelumereltä tai sitten kerätä ne pikavauhtia laatikkoon, jotta kahvihetki tuntuisi entistä rentouttavammalta. Pyöräyttää lastenohjelmat eetteriin ja istua alas lapsi vieressä pötkötellen. Tai ööh, meillä tämä menee totta puhuen niin, että lapsi tulee osingoille! Sanokaa nyt, että teilläkin asustaa kaksivuotias kahvinjuoja? No ei poika nyt varsinaisesti kahvia juo, kunhan lusikallisia maistelee… Silti, kovasti tuntuu olevan kahvin perään! Ja näitä kuvia ei ole sitten yhtään mitenkään lavastettu! Oikeastaan yritin karata keittiöstä olohuoneeseen kahvikuppini kera, esittää edes kuvissa, että saan nauttia sen ihan rauhassa, mutta ehei, häntä ei huijata – tuli perässä kuin vainukoira! :D

060

Sekoittaakin haluaa. Ja maitovaahtoa maistella. Kun pidän kahvikupista(ni) kiinni, sanoo tomerasti Se on M:n ja yrittää irrottaa otettani :D. 

057

Kun jäljellä on enää pohjat, saan vihdoin kupposeni ihan vain itselleni, sillä yhtäkkiä lastenohjelmat vievät voiton. Tässä hässäkässä on jo jonkin verran ehtinyt heräämään, mutta tottahan toki heräämisen aina viimeistelee hyvä kahvi! Etenkin, jos/kun sen saa nauttia kiireettömästi. Siinä pienen nöpönenän vieressä istuessani voin alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa eikä enää harmita yhtään, että aamulla ei saanutkaan nukkua sitä yhtä ylimääräistä tuntia. Siinä kupponen kourassani mietin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saamme molemmat olla kotona näinä syysmyrskyaamuina ja nautiskella kupposen kuumaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja. Mihinkään ei ole kiire, tässähän voisi tehdä (salaa) vaikka toisenkin herkkukupposen ♥.

069

065

Ja koska tekin olette niin ♥, haluan taas arpoa myös jollekin teistä yhden tällaisen upean Lattissima Touch -kahvikoneen. Kerro tämän postauksen kommenttiboxissa tarina omasta huonosta aamustasi ja olet mukana arvonnassa! Voittaja saa valita kahvikoneen joko valkoisena, mustana tai punaisena. Muistathan jättää itsestäsi nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoitteen, josta sinut vaivatta tavoittaa! (Sähköpostiosoite näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.) Jätä kommenttisi aina edellisen kommentin perään, älä käytä vastaa-toimintoa, sillä silloin arpojen numerojärjestys vääristyy. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.8.2016 klo 12. Arvonta on päättynyt.

Huomioithan, että tällä kertaa tämä sama arvonta pidetään myös Instagramin puolella tänään julkaisemani kuvan kohdalla! 

Tämä nuhanenä jää nyt tänne sohvan pohjalle Envivo Lungo kourassaan lukemaan tarinoitanne huonoista aamuista… Eli ei muuta kuin näppis laulamaan ja arpaonnea kaikille!

051

/

Huh hah hei! Täällä kuulkaas mennään taas niin tukka putkella aamusta iltaan! Tosin eilen oivalsin, että eivät nämä hommat tekemällä lopu, joten joskus voisi vain olla, mutta kun ei pysty. Takaraivossa jyskyttää tekemättömät työt ja jos jonain päivänä jätän ne tekemättä, tiedän jo etukäteen, että seuraavana päivänä hommia on tuplasti. Näin ollen tuntuu mieluisimmalta paiskia hommia niska limassa päivittäin :D. Ja puhun nyt työasioistani, joiden lomaan pitäisi ehtiä sovittaa jotain muutakin, esim. kotihommia…

Viikonloppuna Tampereen reissulta tarttui mukaan hieman lisäsäilytystilaa työhuoneeseeni ja mies kokosikin ne aamulla. Kyllä nyt alkaa kuulkaas hommat sujumaan, kun kaikenlaista saa ihan tähän käden ulottuville! Vielä pientä hienosäätöä ennen kuin viitsin ikuistaa näkymiä kamerallekin. Mutta oi miten ihanaa tässä työpöydän ääressä on nyt istuskella, kun päivä päivältä pöytä tyhjenee ja näkyy hieman jopa pöydän kanttakin, heh! Tästä voi mietintätauoilla vaikka vilkuilla ulos tiellä liikkujia, höyryävä kupponen kädessä ♥. Villasukatkin ovat valmiina viereisessä korissa, sillä aina joskus niillekin tulee tarvetta!

Tässä muutamia arkiräpsyjä viime päiviltä Instagramin puolelta. Vinkkinä, että kannattaa seurailla sielläkin, sillä tällä viikolla siellä tulee tapahtumaan jotain superkivaa! ;)

arki

En mä milloinkaan opi! Kirjoitin nimittäin jokin aika sitten, että pojan pahin kissavaihe on ohitse; enää ei vedetä hännästä. Nojuuei, mutta siitä postauksesta seuraavana päivänä alkoi jokin toinen vaihe ja nykyään tehdään kaikkea muuta. Nostetaan kissa ilmaan tavalla, jolla ei todellakaan saisi ja loikataan maassa makaavan kissan yli jne. Täällä ollaan kurkku lähes käheänä, sen verran saa kauhusta itsekin välillä kiljahdella. Kissat kestävät, mutta en tiedä, kestänkö minä… En sitten enää edes mainitse, kun tämä vaihe on jonain päivänä ohitse :). 

arki

Vaikka tuo pieni poikamme onkin välillä melkoinen pikkuveijari, on hänellä myös se hyvin herkkä puolensa (ja onneksi siitä pääsevät usein osallisiksi myös kissat). Tampereen lomaltamme mieleeni päällimmäiseksi jäi se, kun makasin lauantaina alkuillasta hotellihuoneessamme valtavan pääkivun kourissa. Poika kävi isänsä kanssa kaupassa ja sieltä tultuaan tuli luokseni sanoen hyvin lempeällä äänellä heippa kulta äiti. Voi rakkaus, vieläkin tulee tippa linssiin, kun tuota muistelen. En tiedä, onko edes mitään kauniimpaa ja kultaisempaa ♥.

Tuosta huomaan, miten tehokkaasti hän oppii siitä, miten hänelle itselleen puhutaan. Kulta-sana on tarttunut, sillä itse kutsun häntä enemmän sanalla kulta kuin hänen omalla nimellään. Niin se on ollut alusta lähtien, se vain tulee niin automaattisesti ja onpa pari kertaa kaupassa hieman hävettänytkin :D. Onko teidän pienellä jokin hellyttelynimi?

/

Turhan usein kamera on jossain toisaalla, kun olisi oiva hetki napsaista kuvamuisto poikamme seurassa. Olen huomannut, että viime kuukausien aikana olen välillä unohtanut koko kameran ja vain elänyt siinä hetkessä. Videokameraakin olemme käyttäneet viimeksi toukokuussa pojan 2-vuotissyntymäpäivillä; tilanne täytyy korjata ja pian!

Valokuvia on aivan ihana katsella jälkeenpäin, sillä niistä pojan kehityksen ja kasvun huomaa niin selvästi. En tiedä mitä muistaisin hänen vauvavuodestaan ilman valokuvien tuomaa muistinvirkistystä. Videokamerasta puhumattakaan! Aivan huikeaa materiaalia sekin on tallentanut – sen avulla mieleen muistuvat monet pojan tavat: seitsemän kuukauden ikäisenä hänellä oli tapana pitää erästä hauskaa ääntä, kymmenen kuukauden iässä hän teki sitä ja tätä jne. Nuo unohtuisivat takuulla ilman videokameraa ja videopätkiä katsellessa syntyykin usein sellaisia ai niin! -ajatuksia.

Vuosi sitten venetsialaisten aikaan hän oli tällainen söpöliini käkkäräpää ja vielä monet vauvapiirteet oli näkyvissä:

Voi että miten aika rientää ♥. Välillä tuntuu hassusti siltä, että kunpa saisin pojan vielä kerran tuollaisena syliini!

Nyt meillä on ihanan reipas taapero. Kiltti, iloinen, nauravainen, sosiaalinen (hieman ujomman äidin mielestä joskus vähän liiankin :D) poika. Meni Uumajan rantatiellä ihan erään parikymppisen naisen viereen osoittelemaan joelle. Yksi käsi selän takana osoitteli joelle sanoen laivoja, paljon vettä! Nainen ei oikein suomea ymmärtänyt, joten vastaukseksi poika sai vain hymyjä. On ollut jo pitkään pojan elkeitä havaittavissa ja joka paikassa bongataan sekä rekat, traktorit että varsinkin mopot! Vaasassa pysähtyi tien reunaan osoittelemaan kuusikymppisen miehen harrikkaa huudahtaen iso mopo! Ja sitä seurasi mahtava pärinä! Harrikkamies seisoi prätkänsä vieressä ja katseli muualle…

Osaa leikkiä hienosti muiden lasten joukossa. Ei vie toisilta leluja eikä töni tai huuda muille. Jos itse saa moista kohtelua osakseen, antaa kyllä palautetta tokaisten tomerasti ei saa! Nyt on kova minun mopo, minun auto, minun kirja -vaihe meneillään. Laivan leikkipaikalla olikin aika pettymys, kun leikkipaikan kahdella mopolla saivat ajaa muutkin lapset… Tänään hermostumista aiheutti se, kun isi puhui fammun kanssa äitin puhelimella. Se on äitin puhelin! ja sitten piti päästä äitin syliin.

Moottoriajoneuvoista hurjan kiinnostunut poikamme on myös kovin herkkä ja hellyydenkipeä. Hän rakastaa sitä, kun joku silittelee ja jos silitys sekunniksi lakkaa, kuuluu heti lisää. Vauvoja ja pienehköjä eläimiä nähdessään haluaisi heti mennä halimaan ja ottaa ne syliin. Tällaisissa tilanteissa kuullaan lähes poikkeuksetta lauseet oii, halitaan sitä, se on pehmeä. Se on söpö. Erityisesti nuoremman kisuneidin kanssa saa tätä harjoittaakin, sillä Sissy on aina valmis hieman ronskimpaankin halimiseen. M myös rakastaa sitä, kun Sissy antaa pienen pusun poskelle ja sitä muistellaan usein silloinkin, kun ei olla kotona kissojen luona. Omien kissojen ansiosta hän osaa kohdella muitakin kissoja hellästi ja kunnioittavasti; pahin hännästärepimisvaihe alkaa onneksi olla takanapäin ja ne miljoonat kieltokerrat alkavat tuottaa tulosta :D. Ihanat kultaiset kissat, jotka ovat niin hienosti tähän uuteen perheenjäseneemme suhtautuneet ♥.

Näissä ajatuksissa viikonlopun viettoon! Viikonloppu pitää sisällään mm. poikamme serkkupoikien synttärijuhlat sekä erään pihakirppistapahtuman, jonne ajattelin lähteä ostoksille. Mukavaa elokuun ensimmäistä viikonloppua teillekin!