/

 

Jotenkin pala kurkussa, kun ajattelee, että pieni poikani on jo kaksivuotias. Tarkalleen kaksi ja puoli, juuri tänään. Mihin ihmeeseen tämä aika on kadonnut! Aivan kuin kaksi kuukautta sitten pehmeäposkinen poikavauva olisi nostettu rinnalleni! Siitä se silloin lähti, meidän yhteinen elämämme ♥. Ihmettelin pumpulinpehmeää ihoa, vauvan pituutta, mustia hiuksia ja maailman rakkainta tuoksua. Miten se rakkaus olikin heti niin vahvaa ja voimakasta, etten ollut ikinä elämässäni vastaavaa kokenut. Kunpa aina muistaisin, miltä hän silloin näytti, muutenkin kuin kuvista. Kunpa se olisi aina tuoreena mielessäni.

Miten joku voi pelkällä olemassaolollaan olla niin tärkeä, valloittava, korvaamaton, elämän keskipiste, koko maailma. Sellainen, jota kuvaamaan ei vain löydy sanoja. Olla sitä sekä minulle että isälleen.

152-860x573

Kerronpa teille vähän tästä elämämme aarteesta. Aarteesta, joka on ylläolevassa kuvassa viisi kuukautta vanha eikä voisi olla suloisempi. Tällä aarteella on lähes epänormaalin hyvä muisti. Jos ei joka päivä, niin joka toinen päivä pyörittelen silmiäni: ei voi muistaa tuollaista, ei vaan voi! Autolla ajaessamme muistaa ulkoa kaikki reitit, sama olimmeko koti- vai naapurikaupungissa. Jos ajan poikkeavaa reittiä, kuuluu takapenkiltä heti Mihin nyt mennään? Kun taas lähdemme johonkin, haluaa aina tietää, minne menemme. Muistaa kaikkien ystäviensä kodit ja ohi ajaessamme tokaisee Tuolla asuu Linnea! Tuolla asuu Moona!
Muistaa kuulemiensa laulujen sanat lähes ensimmäisestä kerrasta ja laulelee aina mukana. Muistaa kyläpaikoissa, mikä tavara kuuluu mihinkin ja palauttelee niitä oikeille paikoilleen, jos joku on hänen mielestään väärässä huoneessa. Olen toivonut, että tämä siirtyisi kotiinkin, mutta ei; kotona ja erityisesti omassa huoneessa saa olla vaikka minkämoinen pommi. Oikeastaan mitä pommimpi, sitä parempi! Muistaa hyvin ihmisten ja eläinten nimet, on hyvin eläinrakas luonne. Antaa usein kissojen haukata omasta leivästään tai muusta suupalastaan ja syö sitten itse loppuun – nam! Itse en noissa tilanteissa ehdi kuin kirkaista ja sen jälkeen hokea okei, vastustuskykyä, vastustuskykyä…

M puhuu aina niin nätisti. Mitä nyt, äiti? tai Älä huoli, äiti. Joskus liikutun tuosta jälkimmäisestä niin, että poikakin sen huomaa. Hän yrittää sitten aina tekonaurulla saada kyyneleeni muuttumaan nauruksi :D. Hän ei tykkää itkemisestä eikä hän tykkää, kun hiuksia leikataan. Niinpä täällä ehtii letti aina hieman kasvaa ennen kuin keksin jonkin tarpeeksi houkuttavan tarinan ja saan luvan tarttua saksiin! Hän ei edelleenkään tykkää olla suihkussa siten, että koko pää kastuu. Toisinaan hän nukkuu päiväunia ja toisinaan ei. Yöuni maistui viime yönä 11,5 tunnin verran, sillä päiväunet jäivät eilen nukkumatta. On alkanut puhumaan unissaan jonkin verran. Toissa-aamuna hihkaisi kuuden maissa iloisella äänellä Minä olen väsynyt, minä olen kirkas! ja nukahti samalla sekunnilla uudestaan. Telkkaria katselee päivittäin pari-kolme pätkää. Ryhmä Hau on nyt jo jonkin aikaa ollut ihan ykkönen.

Parin viime viikon ajan on puhunut paljon pikkusiskosta, mutta en tiedä kenen. Ystävälleen syntyy pikkusisko ihan pian, joten ehkä jäänyt siitä mieleen tai sitten naapurin lapsista tai Kaapo-ohjelmasta. Oli niin tai näin, tämä saattaa joskus aiheuttaa aika hauskoja tilanteita! ;D

Minä vielä hieman niiskuttelen tässä ja jään odottamaan perhettäni kotiin. Nauttikaahan te, joilla lapsi on vielä pieni. Sellainen kaikki yöt valvottava tissiposki. Sillä aika menee hurjaa vauhtia, kohta nuokin hetket ovat muisto vain! Kohta sen tissiposkivauvan tilalla on karkuun juokseva pikkupoika, toiselta nimeltään minäitse, joka nähtyään äitinsä saunassa osoittaa sormella ja nauraa hihkaisee silmät loistaen: Tissimammaa! Meidän imetystaipaleemme kesti lopulta kaksi vuotta ja yhden kuukauden, josta olen tavattoman ylpeä. Siinä meillä riittääkin muisteltavaa, myös pojalla, joka muistaa asian vielä tänäkin päivänä. Vaikka noita vauva-aikoja muistelee kaiholla, en silti vaihtaisi tätä tänään kaksi ja puoli vuotta täyttänyttä mussukkaani mihinkään! ♥

/

 

Perjantai on täällä taas, voiko olla tottakaan! Huomaako kukaan muu, miten nämä viikot vain kiitävät ohi? Juuri nämä vuoden ihanimmat viikot, jotka ovat niin tunnelmallisia, että pitäisi ehtiä nauttimaankin… Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen, että tämä joulunodotus tulee olemaan kohdallani erilainen aiempiin vuosiin verrattuna ja tämä lähinnä näistä yrittäjän kiireistä johtuen. Enää ei ehdi samalla tavalla fiilistelemään, mutta pakkohan niillekin hetkille on aina välillä aikaa järjestää! Ja toki olen kiireistäni myös onnellinen, ilman muuta. Kiire on yrittäjälle aina positiivinen juttu!

033

Olen tuumaillut, että starttaan MioSa. designin joululoman hyvissä ajoin, jotta ehdin kunnolla rauhoittumaan joulun viettoon. Ystäväni eivät tähän usko :D, mutta yritys on kova. Näin ollen, kannattaa olla joululahjahankinnoissa ajoissa liikkeellä, sillä minä olen vain yksi kaksikätinen kotiäiti muiden joukossa ja ehdin parin viikon aikana valmistaa vain rajallisen määrän tuotteita. Näin helpottaisi suunnattomasti, jos tilaukset jakaantuisivat useammalle viikolle. Myöskään kovin lähellä joulua en ala enää varastoja täydentämään eli jos jotain loppuu, niin uutta on luvassa vasta ensi vuoden puolella. Kivasti joululahjatilauksia on jo tullutkin, kiitokset niistä! ♥

miosa

Toiset nauttivat jo ensilumesta, toiset sitä vielä odottavat. Kyllä näyttäisi tämä tämänkin päivän maisema upealta, jos ulkona olisi valkoinen lumipeite:

014

Mutta onhan se kiva, kun on jotain mitä odottaa!

Täällä on viikkosiivoukset kutakuinkin tehty ja nyt päiväunet skipannut poika katselee Ryhmä Hauta hedelmävälipalaa mussuttaen. Otin cappuccinon ja istahdin hetkeksi koneelle blogin pariin. Seuraavaksi meillä on ohjelmassamme suklaamuffinssien tekoa! Ajattelin yllättää töistä palaavan miehen viikonlopun alkamisen kunniaksi. Kynttilätkin ajattelin sytytellä jo nyt iltapäivästä, sillä tässä vartin aikana on alkanut hämärtää ihan toden teolla! Niin ihanaa tämä kotiin omien rakkaiden kera käpertyminen ♥.

Poika tulikin juuri tähän viereen ja tokaisi ruudun nähdessään Katsoppas! Siinä on meiän koti! Piti vielä sanoa, että kuinka ihanaa nykyään on, kun lapsen kanssa voi yhdessä puuhastella monenlaista. Hänen kanssaan olemme jo leiponeet joulutorttujakin tälle vuodelle, vaikka hänen mielestään hän leipoi ne yksin eikä äiti edes auttanut :D. Pipareitakin on tarkoitus leipoa joku ilta. Joskus aiemmin kun nämä hommat olivat sitä, että lapselle yritti keksiä jotain muuta puuhasteltavaa, jotta sai itse leivottua… Nyt on niin parasta ♥. Ja hei, pojastamme on kuin itsestään kasvanut jouluihminen! Puhuu joulupukista tämän tästä ja siitä, miten pukki tuo jouluna lahjoja! Eilen hän etsi pitkään erästä rakennuspalikkaa eikä löytänyt. Tuumasi sitten, että joulupukki varmasti tuo minulle uuden :D.

koti

Nyt näistä sekalaisista perjantaimietteistä viikonlopun viettoon! 

P.S. Arvontaan ehtii osallistua vielä huomisiltaan saakka täällä.

/

Totta puhuen tähän päivään on mahtunut kyllä useampikin tähtihetki. Meillä on ollut tänään suhteellisen normaali kotipäivä, mitä nyt muutaman työjuttuni sisältänyt, mutta tämä on sitä meidän ”normaalia” arkea. Aamumme alkavat lähes aina ihanan rauhallisesti laiskotellen. Makoilemme sohvalla – poika katselee lastenohjelmia ja minä joko vähän torkahtelen :D tai sitten selailen tabletilta nettiä. Yleensä tässä vaiheessa tapahtuu myös päivän ensimmäisten sähköpostien läpikäyminen.

Tänä aamuna oli niin ihana hetki, kun poika tuli pyynnöstäni kainalooni ja siinä me käsi kädessä tuon pikkuoravan kanssa pötköttelimme. Tuo oli päivän ensimmäinen tähtihetki ja toinen tapahtuikin sitten kaupungilla, jonne vein erän MioSa. designin tuotteita myyntiin. Jälleenmyyntipaikkana tunnelmallinen Sisustus ZINNA – käykäähän kokkolalaiset kurkkimassa, mitä sieltä löytyykään ;).

Aamulla kun kotoa postin kautta lähdimme, kysyin pojalta, haluatko laulaa Lounatuuli-laulun (hänen tämän hetken lempparinsa). Vastaus kuului väsähtäneellä äänellä ei jaksa, se on liian raskas. Purskahdin nauruun, mutta sitten aloin miettimään asiaa hieman tarkemmin. Aika osuvasti sanottu pieneltä, sillä ei laulussa ihan kevyistä asioista lauletakaan. Alkuviikosta liikutuin aika kovastikin, kun takapenkiltä kuului ilman taustamusiikkia ”Se suree viivasuoria suita ja nälkäisiä lapsia…”. Todella liikuttavaa kuultavaa oman lapsen laulamana!

Kun olimme aamupäivän kulkeneet paikasta paikkaan, oli lounaan aika. Päätin ex tempore, että käymme Subwayssa syömässä. Joskus kasviksia nirsoileva poitsu söi kanasubia kaikkien vihreiden kera eikä ollut moksiskaan! Tiedättekö sen tunteen, kun joskus tulee sellainen pakahduttava rakkaudenpuuska ja on pusutettava niitä pyöreitä poskia sillä samalla sekunnilla? Subissa tuli tuollainen tunne ja kun se majoneesimössösuu yllättäen antoi pusun takaisin, ajattelin majoneesia poskesta pois pyyhkiessäni, että onko olemassakaan mitään mahtavampaa tai aidompaa! ♥

Päivän tähtihetkien kärkeen ei ehkä ihan yltänyt päiväunien skippaaminen, mutta huomenna on uusi päivä… :D Pienen lepotunnin jälkeen suuntasimme muskariin ja sieltä lyhyen happihyppelyn jälkeen kotiin miestä odottelemaan. Ennen kuin aloin ruokaa valmistamaan, järjestin pojalle pienen tiskaussession. Kylläpäs puhdistuivat aamiaisastiat kätevästi, heh! (Jos siellä mummu ja fammu järkyttyvät tästä jakkaralla seisomisesta, niin tiedoksi, että olin ihan vieressä koko ajan :D)

Löysin yhtenä päivänä erään testin ja sehän oli pakko tehdä. Tulokseksi sain seuraavaa, josta kyllä ihan itseni tunnistin. Testin voit halutessasi tehdä täällä.

Olet elämä tasapainossa -äiti. Sinä mukaudut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lasten saaminen ei välttämättä ollut opiskeluaikoina ykköshaaveesi, mutta hienosti ne ovat työn ja parisuhteen ohella voimavaroina elämässäsi olleet. Työelämä, itsensä toteuttaminen ja jatkuva kehittyminen ovat sinun juttusi eivätkä lapset siitä kärsi. Perheesi voi hyvin, välillä ostetaan luomulihaa ja kokataan pitkän kaavan mukaan ja välillä syödään valmisruokia. Joka päivä ei ehditä yhteisen pöydän ääreen kokoontumaan ja aina lapset eivät ehkä syö niin terveellisesti kuin haluaisit. Taloutesi sallii panostamisen kauniiseen kotiin, lasten harrastuksiin ja – välineisiin sekä itseesi. Kun äiti voi hyvin, perhekin voi hyvin ja parisuhde. Netti on sinulle verkostoitumisen ja informaation väylä, nettishoppailu on aika kätevää vaikkapa trendikkäimpien vaatteiden tai sisustustuotteiden hankintapaikkana. Ja aikakauslehden kanssa on ihana rentoutua ja ottaa se oma hetki.

Nyt taitaakin olla vuorossa torstain seuraava tähtihetki: testituloksen viimeinen lause! Postilaatikkoon tipahti eilen ensimmäinen joulukuvasto, jota olen jemmannut kuin kalleintakin aarretta :D. Niinpä sen pariin nyt – kivaa iltaa teillekin!