Täällä voidaan kaikin puolin jo niin hyvin, että tänään lähdimme pojan kanssa pienelle lelukauppakierrokselle, ikään kuin joulunodotusta vielä entisestään nostattamaan! Poika hoki lähtiessämme, että nyt me äiti mennään leikkikalukauppaan! :D Hän niin rakastui siellä liikkuvaan ja röhkivään porsaaseen, puheli sille, vei sitä syömään ja muiden liikkuvien kamujensa luo. Pakkohan se oli pukinkonttiin hommata. Possulle sanottiin vielä erikseen heipatkin, kun liikkeestä poistuimme… Possun kanssa yhtä mieluisa, tai varmasti jopa vähän mieluisampi, oli porakone. En ikinä unohda pojan katsetta, kun hän ojensi surisevaa porakonetta minua kohti ja huudahti Katso äiti, polakone! Minulla alkoikin sitten kuumeinen kaupan kiertäminen, että missäs hyllyssä näitä myynnissä onkaan… Poika on saanut välillä hieman testata isänsä porakonetta ja onhan se mielenkiintoinen! Nyt joulupukki tuo hänelle oman ♥. Varmasti melkoinen hittilahja, niin kauan hän porakone kädessään kaupassa kulki. Lähtiessämme kysyi vielä, että saisinko äiti ottaa tämän kotiin. Vastasin sitten, että heti kotona kirjoitamme joulupukille kirjeen ja kerromme, että toivot lahjaksi porakonetta. Niin hän laski koneen kädestään ja jätti sen kaupan hyllylle. Voi kuinka monesti se on tänään puheissa ollutkin! Hän vielä tarkensi, että vihreä porakone, ei punainen! Pillahdan varmaan aattona itkuun, kun hän avaa tuon kyseisen paketin :D.

p1010112

Oivalsin tuosta porakone-episodista, kuinka joulu todellakin on lasten juhla. En voi sanoin kuvata, miten äärettömän onnelliseksi tulen, kun näen lapseni innostuneena jouluaattona. Availemassa lahjojaan ja leikkimässä. Emme ole hukuttaneet häntä lahjoihin eikä hän ole tottunut saamaan uusia leluja muulloin kuin synttäreinä ja jouluina, joten senkin vuoksi tämä tuntuu niin kivalta. Ja poikakin osaa pitää sitä erityisenä! Silti toivon, että lahjamäärä ei olisi täysin överi. Meillä oli miehen kanssa aikomuksena ostaa pojalle vain yksi lahja, jokin lelu ja sen lisäksi vaatteita joulun jälkeen ja kerhoreppukin on hankintalistalla. No nyt on käynyt niin, että olemme ostaneet hänelle jo kolme lelulahjaa ja mies aikoi ostaa vielä jääkiekon ja jääkiekkomailankin… Onneksi jouluun ei ole enää montaa päivää, niin ei ehdi kovin monta ostosreissua enää tekemään, heh!

Kotona sitten tosiaankin kirjoitimme joulupukille kirjeen ja siihen poika listasi lahjatoiveitaan. Mm. sen porakoneen, jonka lisäksi listalle päätyi kaksi kilpa-autoa sekä iso nalle :D. HUOM! Jälkimmäisille ei todellakaan ole tarvetta, sillä hän mahtuu nipinnapin enää itse omaan sänkyynsä sen pehmolelumeren joukkoon… Kun olimme saaneet kirjeen valmiiksi, rullasimme sen ja sidoimme narulla kääröksi. Poika sai päättää, mihin käärö jätetään (itse oletin, että ulos) ja hän halusi jättää sen eteisen lattialle. Sitten teimme vielä vessapaperirullista kiikarit ja tutkailimme, näkyykö sitä tonttua jo takapihan metsiköissä… Yllättäen parin tunnin päästä käärö oli hävinnyt eteisestä ja voi miten poikaa alkoikin jännittämään! Hän hihkui innoissaan, että tonttu vei sen kirjeen joulupukille ja huusi vielä perään joululahjatoivelistaansa kaksi Väpää. Väpä on hänen rakas unikaverinsa jo vauvakuukausilta ja nyt hän tokaisi lisää Väpöjä ja nauraa hekotti päälle! :D

home

Otimme päivällä myöskin kokonaisen tonttuarmeijan esille (ovat kuvassa vielä ruokailutilan kaapin päällä) ja poika päätti, että niillehän täytyy keksiä nimetkin. Meillä on entuudestaan isohko Viljami-tonttu ja näistä tuli sitten Valtteri & Verna, Hiippa, Aatto ja Mörri :).

Tämä on kyllä niin ihanaa aikaa ♥. Katselimme tuossa sairastellessamme videokameralla kuvattuja pätkiä pojan kahdelta ensimmäiseltä joululta ja toistan kyllä taas itseäni mutta sanonpa kuitenkin: videokamera on lapsiperheessä niin kullanarvoinen juttu! Ei muistaisi läheskään kaikkea pojan kehityksestä, jos ei olisi näitä tallenteita, jotka ovat niin mittaamattoman arvokkaita. Valokuvat ovat toki tärkeitä, mutta liikkuva kuva ja ääni tekevät niin paljon lisää! Mahtava nähdä pojan ilmeet ja kuulla hänen äänensä, huomata, miten vähän hän loppujen lopuksi viime jouluna vielä puhuikaan ja verrata nykyhetkeen. Aikaa on kulunut vasta vuosi, mutta niin paljon on tapahtunut! Videokamera hyrrää meillä tulevanakin jouluaattona. Vietämme jouluaattoa tänäkin jouluna meillä ja saamme vieraiksemme sekä minun että miehen vanhemmat, mummuni, veljeni sekä hänen tyttöystävänsä. Joulupukkikin on aiemmilta vuosilta tuttu; sama pukki, jota veljeni ei ole vielä kertaakaan onnistunut tapaamaan ;).

Huomenna tämä joulufiilikseni kohenee entisestään, sillä huomenna meillä on joulusiivouspäivä. Täytyy sanoa, että olin kyllä kaukaa viisas, kun ostin tämän palvelun eikä meidän tarvitse itse tehdä muuta kuin pieni imurointi aatonaattona ja joulusiivoukset on sillä selvät. Nyt kun sairastelin ja aika on muutenkin kortilla, käytän nämä tunnit sata kertaa mieluummin nautiskeluun. Aivan parasta joulunodotusta! ♥

 

Niin vain pyörähti taas käyntiin uusi joulukuun viikko! Viikonloppu kului yhdessä silmänräpäyksessä mukavien asioiden parissa. Eilisen päivän olin joulumyyjäisissä ja illalla kävimme kirkossa laulamassa Kauneimmat Joululaulut. Että kun siellä laulujen välissä kuului ei niin hiljaisella äänellä Soihdut sammuu, niin kuulitte ihan oikein ja juu, se oli meidän M! Ei tainneet kirkossa kuuluneet laulut olla ihan hänen lemppareitaan ja yritti väliin vähän vihjailla asiasta :D.

Jukkolanmäen Navetanvintillä oli taas ihana joulutunnelma ja tässä siitä pari maistiaista:

joulumarkkinat

Mutta kyllä tuollainen kuutisen tuntia ulkona pakkasessa myyntihommissa tuntui! Vaikka oli hyvin kerrospukeutumista harrastettu niin silti! Parissa kohtaa tunsin olevani ihan syväjäässä ja haaveilin saunasta ja takkatulesta… Mies oli ajoittanut ruuan juuri puoli viideksi ja sain astella suoraan ruokapöytään. Siitä lähdimmekin sitten syötyämme kirkkoon ja kun sieltä palasimme, alkoivatkin iltatoimet.

kokkolankirkko

Iltatoimien jälkeen sohva veti puoleensa niin voimakkaasti, että kaulakorukisan voittajan julkistaminen siirtyi tälle päivälle. Oli tosi hauska lukea arvailujanne tämän kisan oikeiksi vastauksiksi, kiitos niistä! Moni tiesi kaksi oikeaa vastausta ja kolmesta sanasta tuli alusta asti esiin oikeita vastauksia, mutta vasta eilen ne kolme osuivat samaan kommenttiin ja voittaja selvisi sitä kautta. Tässä vielä pojan sanat ja oikeat vastaukset niihin:

  • tiplitapli
    Tabletti, mutta tämän arvonnan aikana hän alkoi käyttämään oikeaa sanaa eli tuo oli ehkä enemmänkin sellainen leikkimielinen käyttösana.
  • plökimehua
    Glögi, useimmiten käyttää pelkkää plöki-sanaa :D
  • ittoo
    Tigru – vanhemman kisuneitimme nimi, joka on usein vilahdellut teksteissäni eli tarkkaan blogiani lukevat tiesivät vastauksen sitä kautta.
  • kaana
    Kaarna. M on aina isänsä apuna takkaa sytyttämässä ja takkapuiden joukossa on myös kaarnaa. Yksi vastaus oli jo lähellä, kun arvaus kuului kraana; r-kirjain oli vain väärässä kohtaa :D.

Muuten poika puhuu jo hyvin selvästi; sanoo sanat oikein ja s-kirjainkin on ollut puheessa mukana alusta asti. R-kirjain lausutaan vielä enimmäkseen ällänä, mutta se opitaankin varmaan yleensä lähempänä kolmen vuoden ikää? Tai varmasti hyvin yksilöllistä, kuka missäkin iässä. Melkoinen papupata hänestä on esiin kuoriutunut eikä ujostele puhua vieraammillekaan – tosin muutaman minuutin lämmittelyn vaatii. Sain toiveen kirjoitella enemmänkin hänen kuulumisiaan ja senhän toki toteutan! Työkiireeni hellittävät tuossa loppuviikosta, joten juttua luvassa silloin. Tänään olin muuten mukana eräässä hyväntekeväisyysjutussa ja kunhan se viimeistään huomenna starttaa, kerron siitä lisää teillekin!

Mutta sitten MioSa. designin kaulakorukisaan: kuka saikaan eniten oikeita vastauksia?

voittaja

Suvi arvasi ainoana kolme sanaa oikein – onnea! :) Lähetätkö minulle yhteystietosi allyouneediswhite@hotmail.com, niin laitan korun matkaan.

Mukavaa maanantai-iltaa!


Kaupallinen yhteistyö: Nespresso

Tässäpäs hieman tunnelmia meidän isänpäivänvietostamme, josta blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan! Miten meillä isänpäivänä hemmoteltiin perheemme isiä?

005

Mieheni tykkää valtavasti Nespresson Lattissima Touch -kahvikoneestamme ja valikoikin aina tarkkaan tutkaillen Tervetuloa kotikahvilaani! -postauksestanikin tutusta kotikahvilastamme uudenlaisen kahvimaun nautittavakseen. Näin ollen ei ollut vaikea arvailla, mikä hänen mielestään kruunaisi isänpäivän brunssimme. Etenkin, kun sain lisätä kotikahvilaamme vielä uutuusmakujakin! Ihanaa itävaltalaistunnelmaa keittiöömme toivat uudet Variations-kahvit Sachertorte, Linzer Torte ja Apfelstrudel.

Isänpäivän aamuna nousin pojan kanssa seitsemän jälkeen ja aloin siitä sitten pikkuhiljaa valmistelemaan brunssia. Miehen toiveesta se sisälsi leipiä lisukkeineen, maitoa ja tuoremehua, erilaisia hedelmiä ja sitten ehkä ne tärkeimmät vatsantäytteet: munakokkelia ja paistettua pekonia. Pojalle tuli aamupalanälkä jo pöytää kattaessani, joten hän sai leipäpalansa jo siinä vaiheessa. Kysyi monta kertaa, milloin herätetään isi ja puoli yhdeksään asti sainkin pidettyä hänet pois makuuhuoneesta – sitten ei enää malttanut! Halusi halia isiä sekä esitellä tekemäämme sydänkorttia ja halusi antaa lahjan.

009

Lähes aina kotona T-paidassa viihtyvä mies sai lahjaksi T-paidan. Mutta ei mitä tahansa paitaa, vaan autoratapaidan! Siinä voi poika ajella erilaisilla autoilla ja isi saa samalla pientä selkähierontaa :D. Voi olla, että äitikin joutuu hankkimaan samanmoisen paidan… Miehen toinen lahja oli kotitekoinen manikyyri, joka piti sisällään käsien ihon kuorimisen, hieronnan sekä voiteilla läträämisen. Kyllä tuli kuulkaas karheista miehen käsistä pehmeät kuin vauvan peppu! Lupailin jo, että joulunpyhinä olisi luvassa kasvohoitoa – tykkäävätkö teillä puolisot tällaisista hemmotteluhetkistä?

042

Brunssi syötiin hitaasti ja nautiskellen, poika herkutteli lähinnä hedelmillä, koska oli aiemmin syönyt jo varsinaisen aamiaisensa. Brunssin kruunasi isänpäiväkahvi, jota ei tarvinnut nauttia pöydän ääressä, vaan mukavasti sohvalla.

isia

020

089

Meillähän kahvilla herkuttelu tarkoittaa aina sitä, että ei ole vaaraa, että jäisi ihan yksin siitä kupposestaan nautiskelemaan – seuraa löytyy! Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta en onnistunut. Oli niin mahtavia tilannekuvia, että pakko laittaa tännekin tällainen tärähtänyt, mutta sitäkin aidompi otos:

081

Kissa yrittää änkeä syliin ja toinen kaivaa lusikalla Mitäs sulla täällä on, anna mullekin sitä kahvia.

Ja sitten ne kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

nespresso

Herkullisen tuoksuisia kahvihetkiä teillekin! :)