Vietin tänään kivan kolmetuntisen ystävien seurassa kotonamme. Heidänkin kanssaan tuli ihasteltua ikkunoista avautuvia talvimaisemia. Niihin ei kyllästy ikinä, ne on niin lumoavia että niitä huomaa pysähtelevänsä katsomaan tämän tästä: olohuoneesta sohvan uumenista tai keittiön pöydän äärestä… Ystävien lähtöä tehdessä haukottelin kovasti (ehkä unenomaiset maisemat teki tehtävänsä?), joten puin takin päälle ja lähdin kameran kanssa ulos piristymään! Upeimmillaan nämä talvimaisemat on juuri ennen pimeän tuloa, joten juuri oikeaan aikaan kiersin pihallamme:

Kesän lopussa etupihan portaiden viereen istuttamamme tuijat ihastuttavat nyt lumisina. Tosin kun ensilumi lokakuussa satoi, kävin kiireesti puistelemassa tuijien oksia pois lumesta peläten niiden kuolevan :D. Nyt lumi saa olla, luonto hoitaa.
Viime viikonloppuna kiepsautimme LED-valosarjan tuijien ympärille, valaisee mukavasti portaita lyhtyjen lisäksi. (Toisella puolella portaita on ne pylväsvalaisimet.) Kynttilälyhtyjä on mukava ripotella portaita kiertävän matalan muurin päälle. Jouluksi laitan kaikki omistamani lyhdyt portaita reunustamaan, silloin ei juuri muita valoja tarvitakaan, kynttilät valaisevat riittävästi ja luovat sitä oikeanlaista tunnelmaa.

Olen moneen otteeseen täälläkin tainnut mainita, että pidän valtavasti ihan kaikista vuodenajoistamme; jokainen on niin omanlaisensa ja jokaiseen kuuluu ne omat ihanat piirteensä. Silti tämä talvi on jotain niin taianomaista ettei sanat riitä kuvailemaan. Joskus aivan liikuttavan kaunista katseltavaa, mikä rikkaus asua tässä maassa ja näissä maisemissa! <3

Kuvat sopii sattumalta hyvin päivän teemaan: tänään vietetään Lucian eli valon päivää, joten näiden kuvien myötä toivotan teille rauhallista Lucian päivän iltaa!

Nyt vihdoin näitä toivomianne pylväsvalaisinkuvia. Viive tämän postauksen toteuttamiseen johtui siitä, että täällä sataa lähes joka ilta! Sateessa ei huvita kuvata ja silloin, jos säiden puolesta olisi ollut hyvä kuvata, en ole ollut oikeaan aikaan kotona.

Pylväsvalaisimia on siis kolme, muut ulkovalaisimemme ovat seinämallia. Nämä pylväsvalaisimet syttyvät automaattisesti, kun alkaa hämärtää. Olemme ajastaneet ne sammumaan joskus kymmenen jälkeen, en nyt muista tarkkaa aikaa, mutta emme halua pitää valaisimia turhaan päällä kovin myöhään. Kukapa niitä yöllä tarvitsisi… Ja jos jostain syystä täytyy yöllä liikkua, on autokatoksessamme pimeitä iltoja/öitä varten liiketunnistimella varustettu valaisin, joka havaitsee liikkeen melko kaukaakin. Ei kuitenkaan tieltä saakka, mikä olisi jo rasittavaa. Autokatoksen valo syttyy jopa kissoille ;) ja sammuu automaattisesti. Kotiin saapuessa on mukavaa, kun katokseen syttyy valo heti kun autolla sitä lähestyy. Ei tarvitse nousta autosta pimeään katokseen eikä tarvitse myöskään pitää valoja siinä tuntitolkulla siihen asti, kun saapuu kotiin. Tällainen systeemi on tosi toimiva ja on ei pelkästään lompakko- vaan myös ympäristöystävällinen!

Etukäteen ajattelin, että mua varmaan häiritsee valaisinten juurelle, murskeen päälle lentävät lehdet, mutta ei. Ei ollenkaan. Nehän on vaan kiva lisä, syyslisä ;).

Nyt alkaa asiat ulkovalaisinten osalta olla aika hyvällä mallilla. Joskus tulevina vuosina lisäämme takapihallekin pylväsvalaisimia, jos katsomme tarpeelliseksi. Yksi asia, missä tässä kotimme rakennusprojektissa onnistuimme tosi hyvin, on mm. nämä ulkovalaisinvaraukset; niitä on ollut riittävästi ja vieläkin on tosiaan mahdollista valaisimia tarpeen tullen lisätä. Ulkovalaisintarpeet hahmottuvatkin mielestäni parhaiten, kun on ainakin vuoden talossa asunut. Tämä hyvänä vinkkinä tällä hetkellä raksaprojetin parissa ahertaville: ulkovalaisinvarauksia ei voi olla liikaa! :)

Mukavaa illanjatkoa!

 Parin lukijan pyynnöstä nappasin etupihasta muutaman päivitetyn kuvan. Viime viikolla teimme valmiiksi portaiden valaisinten puolen. Onneksi pidin pintani siinä, että valaisinten välit kaipaa jotain vihreää! Kun saimme pallotuijat istutettua, mies oli ihan samaa mieltä :)

Pallotuijilla on ihan hyvin kasvutilaa tuossa: leveyssuunnassa metri ja pituussuunnassa vielä enemmän. Täytyy vain sitten noita kiviä siirtää pois tieltä, kun sen aika koittaa. Ajattelin kyllä myös leikkoa tuijia esim. joka toinen kesä, jotta pysyy vähän edes kurissa. Nyt alkuun saavat kasvaa aika vapaasti, jotta eivät näytä liian pikkuruisilta.

Etupihalle tehtiin vielä ylimääräisistä kivenjärkäleistä tuollainen kivikasa (ylempi kuva). Niitä ei ihan hirveästi voinut suunnitella kun kivi roikkui kaivurin kauhassa, että se oli sitten aika lailla siinä mihin sattui tippumaan. Tällaiselle ”mä haluan miettiä tätä asiaa yön yli” -tyypille hiukan vaihtelua ;D. Laitettiin alle suodatinkangas ja päälle aiotaan laittaa reippaasti kuorikatetta, ehkä myös osittain kivimursketta, jota jäi vähän yli. Saapa nähdä mitä siitä vielä syntyy, jotain vihreää kivet kaipaa vielä rinnalleen. Tänään iltasella heti kun mies vain kotiutuu, olisi siis tarkoitus ryhtyä taas istutuspuuhiin. Jotenkin tässä kasvaa sellainen pienen pieni viherpeukalo vähän väkisinkin (ja tahtomattaankin) :P. Tänään sain äitini avukseni (= neuvonantajakseni) istuttamaan tulppaaninsipuleita, muutama krookuskin joukkoon, takapihalle suurten kivien juureen. Jotenkin musta tuntuu ettei niistä kymmenistä sipuleista mikään nouse, mutta jännityksellä odotan kevättä! <3

Tästä tuli kyllä tosi kiva, valaisinten valokeila osuu tuijiin iltaisin just kivasti!

Myöskin tunnelmakuvia iltahämärässä on pyydelty, niitä luvassa jonain toisena päivänä!